Yleissitovuus tuo tasapuolisuutta työantajien kilpailuasemaan

Yleissitovuuden tarkoi­tuksena nostetaan yleensä esiin ainoastaan järjestäytymättömän työnantajan velvollisuus soveltaa palveluksessaan olevien työntekijöiden työnteossa vähimmäisehtoja. Se onkin yleissitovuusjärjestelmän yksi tärkeä tehtävä. Mutta useimmiten unohdetaan mainita yleissitovuuden toinen oleellinen tehtävä: yleissitovuusjärjestelmällä edistetään vilpitöntä kilpailua. Yleissitovuudella saatetaan saman alan työnantajat kilpailullisesti samaan asemaan.

Julkisuudessa tuodaan harvoin esiin yleissitovuuden positiivisia vaikutuksia yrityksille. Yleissitovuuden avulla voidaan estää yritysten välistä epäreilua kilpailua, joka perustuisi työntekijöiden työsuhteen niin palkkausta kuin työoloja, työsuhdeturvaa ja työsuojelua koskevien ehtojen polkemiseen. Yleissitovuus turvaa ja takaa työn teettämisen vähimmäisehdot työn­antajien kesken; työvoiman hinnoittelu on samalla alalla toimiville yrityksille yhtäläinen. Ja työtyytyväisyydella sekä työhyvinvoinnilla luodaan myös yritysten tuottavuutta. Yleis­sitovuus luo vakautta työmarkkinoilla.

Eurooppalaisella ilmiöllä on pitkä perinne

Yleissitovuudella on pitkät perinteet Euroopassa. Työehtosopimusten yleissitovuudesta säädettiin Saksassa sekä Ranskassa jo ennen toista maailmansotaa. Itävallassa työehtosopimukset ovat automaattisesti yleissitovia. Suomessa työehtosopimusten yleissitovuus syntyi vuonna 1970. Säännös tuli työsopimuslakiin eduskuntakäsittelyssä; eduskunnan sosiaalivaliokunta katsoi omassa mietinnössään hallituksen esityksen mukaisen säännöksen epätyydyttäväksi, kun se olisi merkinnyt sitä, että työnantaja, jota työehtosopimus ei sitonut, olisi voinut vapaasti sopia työntekijälle maksettavasta palkasta.

Yleissitovuus-käsite voi vaihdella maittain, eikä se aina tarkoita samaa mekanismia kuin mihin me olemme tottuneet: yleissitovuus voi koskea esimerkiksi ainoastaan tiettyjä sektoreita tai tiettyjä osia työ­ehtosopimuksesta. Työehtosopimusten sisällöt vaihtelevat eri maiden välillä samoin kuin se, kuinka työehtosopimuksista tulee yleissitovia tai kuinka usein työ­ehtosopimukset julistetaan yleis­sitoviksi.

Velvoittaa myös järjestäytymättömiä työantajia

Suomessa työehtosopimusten yleis­sitovuus perustuu työsopimuslakiin ja työehtosopimusten yleissitovuuden vahvistaa erillinen vahvistamislautakunta. Työehtosopimusten yleissitovuus tarkoittaa sitä, että myös järjestäytymättömän eli työnantajaliittoon kuulumattoman työnantajan on noudatettava työsuhteissa yleissitovaa työehtosopimusta. Jotta työehtosopimus voidaan vahvistaa yleissitovaksi, tulee sen olla valtakunnallinen ja sitä on pidettävä asianomaisella toimialalla edustavana. Keskeinen tekijä työehtosopimusten yleissitovuutta ratkaistaessa on työnantajaliittoon kuuluvien yritysten palkansaajien määrä.

Työehtosopimukset ja yleissitovuus lisäävät luottamusta

Viime aikoina on väläytelty yleissitovuus­järjestelmän olevan perustuslain vastainen. Ensinnäkin voidaan todeta, että yleissitovuuden perustuslainmukaisuus on työsopimuslain uudistusten yhteydessä aina varmistettu. Lisäksi on välttämätöntä muistuttaa kansainvälisten sopimusten edellyttämästä työntekijöiden vähimmäis­ehtojen turvaamisesta. Tämä turvaaminen on toteutettavissa kahdella tavalla. Vähimmäisehdot voidaan määritellä joko laissa tai ne voidaan sopia työehtosopimuksella – ja työehtosopimuksia täydentävällä yleissitovuusjärjestelmällä.

Euroopassa käytössä olevat yleissitovuusjärjestelmät pyrkivät turvaamaan rehdin kilpailun työvoimasta työnantajien kesken. Suomessakaan ei ole mitään syytä romuttaa omaa malliamme. Vaikka meillä on vaadittu yleissitovuudesta luopumista ja siirtymistä työlainsäädännön varaan, kuinka se muuttaisi tilannetta, jos nykyjärjestelmälläkään ei haluta noudattaa työntekijöiden vähimmäisturvaa koskevia säännöksiä ja siihen kytkeytyvää yritysten tervettä kilpailua.

On liian suoraviivaista väittää, että työehtosopimukset ja yleissitovuus jäykistävät työelämää. Esimerkiksi Suomen työaikasääntelyn nykytilasta ja muutostarpeista laaditussa Kello raksuttaa mennyttä aikaa -selvityksessä (Sitra) valotetaan, ettei työehtosopimusten nykyisiä joustomahdollisuuksia osata tai haluta käyttää. Selvityksen mukaan eräät työehtosopimukset mahdollistavat paikallisen sopimisen lähes kaikesta siitä, mihin työaikalaki antaa mahdollisuuden sopia toisin. Selvityksessä todetaan: ”Työaika-asiat ovat paikallisen sopimisen ydinaluetta. Kun sopimisen perusasiat ovat kunnossa, työaikakysymyksiin löytyy rakentavia ratkaisuja. Perusasiat ovat tahto, osaaminen ja luottamus. Tärkein näistä on luottamus.”

Kirjoittaja VT Taru Turunen on Lakimiesliiton edunvalvontayksikön johtaja.