Ylegate pudotti Suomen pronssille

Blogit ja Kolumnit
12.05.2017 • Susanna Reinboth

Ylegatea on nyt käännetty ja kaulittu kaikissa ajateltavissa olevissa instituutioissa. Vyyhdin huipennuksena Suomi menetti lehdistönvapausindeksin monivuotisen ykköspaikkansa ja putosi pronssille. Pääsyynä oli pääministeri Juha Sipilän painostus Yleä kohtaan.

Vyyhti on poikinut seuraavat ratkaisut:

  1. Oikeusasiamies: Pääministeri Sipilä ei ollut jäävi Terrafame-jutussa.
  2. Apulaisoikeuskansleri: Sipilä ei yrittänyt vaikuttaa Ylen Terrafame-uutisointiin. Hänen sähköpostitsunaminsa toimittajalle oli tosin poikkeuksellinen ja sisälsi voimakkaita ilmaisuja eikä siten ollut täysin sopusoinnussa pääministerin tehtäville asetettavien vaatimusten kanssa.
  3. Julkisen sanan neuvosto JSN: Yle ei rikkonut Journalistin ohjeita Terrafame-uutisoinnissa.
  4. JSN: Suomen Kuvalehti rikkoi Journalistin ohjeita, kun se julkaisi uutisen pääministerin sähköpostitulvasta ilman Ylen päätoimittajan Atte Jääskeläisen kommenttia, koska Jääskeläinen ei herännyt keskellä yötä lähetettyyn kommenttipyyntöön.
  5. JSN: Yle rikkoi journalistin ohjeita, kun se taipui pääministerin painostukseen Terrafame-uutisoinnin jälkeen. Pääministerin kipakoiden viestien jälkeen Ylen johto alkoi hosua ja häärätä, muokata virheetöntä uutista ja rajoittaa aiheen jatkokäsittelyä. Se antoi toimittaja Ruben Stillerille varoituksen, mutta perui sen myöhemmin. JSN:n mukaan Yle teki ”useita poikkeuksellisia ratkaisuja, jotka myötäilivät pääministerin näkemystä”.
  6. JSN:n lausuma: Sipilän toiminta oli omiaan rajoittamaan sananvapautta. Hän oli viesteissään arvostellut nimenomaan uutisoinnin näkökulmaa ja kieltäytynyt kahden päivän ajan kommentoimasta Ylelle yhteyksiään Katera Steeliin.
  7. JSN tarkensi ohjeita langettavien päätösten julkaisemisesta. Se painotti, ettei tiedotusväline saa kommentoida tai arvioida päätöstä sen julkaisun yhteydessä. Tarve täsmennykselle syntyi siitä, että Yle oli kommentoinut Sipilän painostusta koskevaa päätöstä julkisuudessa jo ennen kuin se oli julkaissut saamansa langettavan verkkosivuillaan. Myös Suomen Kuvalehti kommentoi saamaansa langettavaa (kohta 4) uutisoidessaan päätöksestä.

Koko vyyhti on herättänyt median keskuudessa sellaista turbulenssia, että jotkut ovat arvelleet JSN:n aseman ja arvovallan olevan uhattuna. Erityisesti kohta 5 eli Ylen saama langettava päätös painostukseen taipumisesta nostatti laineita. Päätös syntyi äänin 6–6 puheenjohtajan äänen ratkaistessa.

Vaikka keskustelussa on ollut kiihkeitä sävyjä, mielestäni se pikemmin korostaa JSN:n merkitystä kuin heikentää sitä. Jos JSN olisi mediaväelle turha instituutio, sen langettaviin päätöksiin reagoitaisiin teinien tunnuslauseella: ”Ihan sama.”

Keskustelu osoittaa, että media ottaa JSN:n langettavat päätökset vakavasti. Polemiikkia syntyy, koska etiikkaa koskevat linjaukset eivät ole itsestään selviä.

Kuohujen keskellä Päätoimittajien yhdistys antoi julkilausuman, jossa korostettiin päätoimittajien asemaa. Siinä todettiin päätoimittajan johtavan toimitusta ja vastaavan julkaistusta sisällöstä. Päätoimittajan päätökset uutisoinnista tai uutisoimatta jättämisestä eivät julkilausuman mukaan rajoita toimittajien sananvapautta.

”Toimittajat eivät käytä työssään sananvapauttaan kansalaisina, vaan työnantajansa sananvapautta.”

Ymmärrän kyllä, mitä päätoimittajat ajavat takaa, mutta muotoilu oli mielestäni melkoisen outo. Vyyhdissä ei ollut kyse työnantajan direktio-oikeudesta – johon tämä kohta selkeästi viittaa – vaan kyse oli journalismin ytimestä eli siitä, miksi journalismia tehdään. Vastaus löytyy Journalistin ohjeiden ensimmäisestä kohdasta: ”Journalisti on vastuussa ennen kaikkea lukijoilleen, kuulijoilleen ja katselijoilleen. Heillä on oikeus saada tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu.”

Päätoimittaja on kyllä pomo, mutta hän ei ole aina oikeassa eivätkä hänen päätöksensä automaattisesti hyvän journalistisen tavan mukaisia. Jos päätoimittaja esimerkiksi haluaisi pimittää yhteiskunnallisesti merkittävää tietoa muista kuin journalistisista syistä, menettely sotii journalismin perustehtävää vastaan. Tämä oli mielestäni myös JSN:n Ylelle antaman langettavan päätöksen keskeinen viesti.

Opponoin myös hokemaa, jonka mukaan päätoimittaja on vastuussa kaikesta, mitä julkaistaan. Miten tämä vastuu ilmenee? Päätoimittajallahan on nykyisin normaali rikosoikeudellinen vastuu. Jos kirjoitus on esimerkiksi kunniaa tai yksityiselämää loukkaava, päätoimittaja saa tuomion vain, jos hän on ollut tekijä tai tekijäkumppani.

Sananvapauslaissa on säädetty erikseen päätoimittajarikkomuksesta. Päätoimittaja voi saada sakkoja, jos hän tahallaan tai olennaisesti laiminlyö toimitustyön johtamis- ja valvontavelvollisuudensa niin, että rikos pääsee tapahtumaan. Tällaisia tuomioita ei tiedossani ole.