Yhden näkökulman helppous

Blogit ja Kolumnit
16.06.2020 • Susanna Reinboth

Moni ongelma näyttää helpolta pähkinältä, jos sitä tarkastelee vain yhdestä näkökulmasta eikä ratkaisun seurauksiin ja sivuvaikutuksiin tarvitse kiinnittää huomiota. Sehän huomattiin koronakriisissä.

Moni itseoppinut epidemiologi vaati kirkuen somessa koko Suomea säppiin muutamaksi kuukaudeksi. Varmasti virus olisi nujertunut, mutta mitä vaikutuksia tällaisella eristyksellä olisi ollut ihmisten terveydelle ja mielenterveydelle? Entä taloudelle ja sitä kautta terveydenhuollon ja koko hyvinvointivaltion edellytyksille? Niin, ja sitten vielä perusoikeudet, nuo ikävät ilonpilaajat.

Sitten vielä perusoikeudet, nuo ikävät ilonpilaajat.

Keskustelu osoitti, kuinka vaarallista on tarkastella asiaa vain yhdestä näkökulmasta. Vaikka ongelma olisi tunnistettu oikein, keinot tilanteet korjaamiseksi saattavat olla yliampuvat.

Kun koronakriisi oli rantautumassa Suomeen, julkisuuteen putkahti toinen yhden näkökulman ehdotus. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen esitti muutosta oikeudenkäynnin julkisuutta koskevaan lakiin. Hän halusi, että alaikäisenä tehdyt rikokset pidetään salassa.

Taustalla oli YK:n lapsen oikeuksien komitean yleiskommentti, jonka mukaan lapsena tehtyjä rikoksia ei saisi julkistaa koko ihmisen elinaikana. Taustalla on pelko lapsen tulevaisuutta haittaavasta leimaantumisesta.

Pikakeinona Pekkarinen esitti muutoksia Journalistin ohjeisiin. Nykyisten ohjeiden mukaan median tulee suhtautua pidättyväisesti alaikäisen rikoksentekijän henkilöllisyyden paljastamiseen. Pekkarinen halusi ohjeisiin ehdottoman kiellon, vaikka hän myönsi, että suomalainen media on ollut vastuuntuntoista nuoria koskevassa uutisoinnissa.

Pelko nuorten rikoksentekijöiden leimautumisesta vuosien ajaksi on relevantti ja pohtimisen arvoinen.

Pelko nuorten rikoksentekijöiden leimautumisesta vuosien ajaksi on relevantti ja pohtimisen arvoinen. Ehdotettu keino vaikuttaa kuitenkin todella järeältä.

On vaikea kuvitella, että esimerkiksi alaikäisen kouluammuskelijan nimeä ei saisi missään oloissa kertoa. Täysin mahdoton on ajatus, että oikeudenkäynti tällaisessa asiassa pidettäisiin suljetuin ovin syytetyn henkilöllisyyden suojaamiseksi.

Tällainen täydellinen tietosulku olisi tietysti mitä loogisin, jos alaikäisen rikoksentekijän suojeleminen olisi niin ensiarvoisen tärkeää, että se oikeuttaisi muiden ihmisten perusoikeuksien rajoittamiseen. Mutta onko se?

Julkinen oikeudenkäynti on perusoikeus, joka on turvattu paitsi perustuslaissa myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa.

Julkinen oikeudenkäynti on perusoikeus, joka on turvattu paitsi perustuslaissa myös kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Oikeudenkäynnissä on muitakin asianosaisia kuin syytetty. Pidän erikoisena ajatuksena, että juuri syytetyn oikeudet painaisivat niin paljon, että sen perusteella olisi välttämätöntä rajoittaa muiden asianosaisten oikeutta julkiseen oikeudenkäyntiin.

Pidän myös mahdottomana, että oikeusvaltiossa joku voitaisiin tuomita vaikkapa ehdottomaan vankeuteen ilman, että kukaan tietäisi siitä. Ihminen vain katoaisi jonnekin, mutta kukaan ei tiedä, minne ja millä perusteella.

Sananvapauteen kuuluu oikeus vastaanottaa tietoa.

Myös sananvapaus on perusoikeus, jota voidaan rajoittaa vain välttämättömistä syistä. Sananvapauteen kuuluu oikeus vastaanottaa tietoa. Yleisöllä voi olla täysin legitiimi oikeus saada täsmällistä tietoa tapahtumista sekä siitä, mitä viranomaiset ja tuomioistuin ovat asiassa tehneet ja päättäneet. Viranomaisten vallankäytön valvonta edellyttää julkisuutta.

YK:n lapsen oikeuksien komitealta ja Suomen lapsiasiavaltuutetulta on johdonmukaista antaa suositus, jossa alaikäisen rikoksentekijän oikeudet on nostettu keskiöön. Kummankaan ehdotuksesta ei kuitenkaan ilmene, millaista punnintaa tahot ovat tehneet suhteessa muihin perusoikeuksiin.

Kun ongelmaa tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta, ratkaisu näyttää kristallinkirkkaalta.

Ehdotusta rasittaa siten vika, joka on tyypillinen monille yhden asian liikkeille. Kun ongelmaa tarkastellaan vain yhdestä näkökulmasta, ratkaisu näyttää kristallinkirkkaalta. Monipuolisempi tarkastelu paljastaa, millaisia ongelmia ehdotettu ratkaisu toisi tullessaan.

Parhaimmillaan yhteen asiaan omistautuneet tahot toimivat unilukkarina. Ne saattavat kiinnittää huomiota ongelmaan, jota kukaan ei muuten olisi huomannut.

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi