Väestön ikääntyminen pakottaa ottamaan kantaa lain rajoihin

Ikääntyminen merkitsee monelle fyysisen tai kognitiivisen toimintakyvyn heikkenemistä. Korkeakaan ikä ei silti välttämättä merkitse heikentynyttä kykyä huolehtia omista asioista ja päättää omasta elämästään.

– Ikäihminen saa pistää koko omaisuutensa menemään. Se ei kuulu tippaakaan kenellekään. Ongelmia tulee vasta sitten, jos ihmisellä on jokin kognitiivisia toimintoja heikentävä sairaus, sanoo Itä-Suomen yliopiston vanhuusoikeuden yliopistonlehtori Anna Mäki-Petäjä-Leinonen.

Globaali vanheneminen

Väestö ikääntyy teollistuneissa maissa vinhaa vauhtia: kun vuonna 1950 keski-ikä oli 25 vuotta, vuonna 2050 sen on laskettu olevan jo 45 vuotta. Yli 80-vuotiaiden määrän odotetaan kolminkertaistuvan globaalisti 450 miljoonaan henkeen vuoteen 2050 mennessä.

Globaali väestön keski-ikä vuonna 2050 on 45 vuotta.

Yksi merkkipaalu saavutettiin vuonna 2019, kun yli 65-vuotiaiden määrä ohitti maailmanlaajuisesti alle 5-vuotiaiden määrän. YK:n ennusteiden mukaan alle 5-vuotiaiden määrä pysyy tämän vuosisadan ajan pysyvästi noin 650 miljoonassa hengessä, samalla kun yli 65-vuotiaiden määrä lähes nelinkertaistuu noin 2,5 miljardiin.

Suomessa ikäpyramidi on muuttanut sadassa vuodessa rajusti muotoaan venytetystä kolmiosta paisuneeksi hyrräksi. Työikäisten määrä laskee Tilastokeskuksen mukaan nykyisestä 62 prosentista 58 prosenttiin vuonna 2050. Ennuste perustuu omavaraisuusennusteeseen, joka huomioi nyt maassa olevan väestön ennustetun syntyvyys- ja kuolleisuuskehityksen.

Työikäisten osuus Suomessa vuonna 2050 on 58 prosenttia.

Globaaleihin megatrendeihin perehtynyt Sitran tulevaisuusasiantuntija Mikko Dufva huomauttaa, että väestön ikärakenteen muutokset ovat poikkeuksellisen hyvin ennustettavia ja hyvin erilaisia eripuolilla maailmaa. Samalla kun väki vanhenee kehittyneissä maissa, monien Afrikan maiden väestö nuortuu radikaalisti.

Vapautta ei saa perusteetta rajoittaa

Suomessa on tällä vuosituhannella säädetty useita ikäihmisten asemaa parantavia lakeja. Yksi tärkeä alue odottaa kuitenkin toimenpiteitä: säännökset, jotka koskevat sallittuja vapauden rajoitustoimia.

Muistisairaiden hoitohuoneiden ovet lukitaan, ihmisiä hoidetaan geriatrisessa tuolissa tai heidät joudutaan muutoin sitomaan paikoilleen. Ne ovat toisinaan välttämättömiä toimenpiteitä, mutta edellyttäisivät sääntelyä. Perustuslaissa todetaan, ettei kenenkään vapautta saa rajoittaa mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyjä rajoituksia.

Kenenkään vapautta ei saa rajoittaa mielivaltaisesti.

– Koska säännöksiä ei ole, tällaiset vapaudenrajoitukset ovat perusoikeuksien vastaisia. Tämän on myös sosiaali- ja terveysministeriö todennut, ja työryhmäkin asetettiin jo vuonna 2010. Kaksi lakiesitystä on annettu, mutta lakien käsittely on aina siirtynyt seuraavalle hallituskaudelle, Mäki-Petäjä-Leinonen sanoo.

Eduskunnan oikeusasiamies on todennut vuosien varrella useaan kertaan, että yksittäistapauksissa on toimittu perusoikeuksien vastaisesti. Päätökset ovat johtaneet korvauksiin vain hyvin harvoin. Toimintatapojen muutokseen ne eivät pakota.

– Me tarvitsemme ehdottomasti nämä säännökset, sillä nykytilanne on kaikin puolin huolestuttava.

Syyksi tärkeän lainsäädännön lykkääntymiseen Mäki-Petäjä-Leinonen näkee sen, ettei sosiaali- ja terveysministeriössä ole ollut mahdollisuuksia edistää yksittäistä tärkeää lainsäädäntöä, kun sote-uudistus on imenyt resurssit.

Suomella mahdollisuus olla askeleen edellä

Koska Suomi on yksi nopeimmin vanhenevista maista, meillä on tilaisuus – ja myös pakko – keksiä ne keinot, joilla vanhenevan väestön aiheuttamiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin löydetään uusia ratkaisuja. Tämä voi toki olla uhkan sijasta mahdollisuus.

– Jos onnistumme ratkaisemaan väestön ikääntymisen ongelmat, olemme muita maita askeleen edellä. Tällaisilla ratkaisuilla on maailmalla vientipotentiaalia, Dufva sanoo.

Jos onnistumme ratkaisemaan väestön ikääntymisen ongelmat, olemme muita maita askeleen edellä.

Vanhustenhoidossa painopiste siirtyy koko ajan kotihoitoon, jossa julkiset resurssit ovat niukat. Siksi omaisten rooli korostuu yhä enemmän. Omaishoitajaksi tulee joko vapaaehtoisesti tai pakon edessä ikäihmisten lapsi.

– Herää kysymys, miten yhteiskunta ja työelämä mahdollistavat vanhempien hoidon ja työn yhteensovittamisen, Dufva sanoo.

– Kysymys on vanhustenhoivan yhteiskunnallisista arvovalinnoista: minkälaisen turvaverkon yhteiskunta tarjoaa ja mikä on lähiyhteisön ja perheen rooli.

Edunvalvonta kaipaa yhtenäistämistä

Holhoustoimilain mukainen edunvalvonta tai vanhuksen itse valtuuttama edunvalvontavaltuutettu astuvat vanhuksen elämään siinä vaiheessa, kun omat henkiset voimavarat eivät enää riitä hoitamaan elämään kuuluvia perusasioita.

Edunvalvonnassa olevan henkilön raha-asioiden hoito siirtyy edunvalvojalle, joka on velvoitettu hoitamaan asioita päämiehensä eduksi.

Edunvalvontaan kaivataan uudenlaisia toimintatapoja, koska suurimmissa kaupungeissa yhdellä yleisellä edunvalvojalla voi olla useampi sata päämiestä.

Toimintatavat kaipaisivat myös yhtenäistämistä, koska käytännöt vaihtelevat jopa saman edunvalvontatoimiston sisällä.

75 000 henkilöllä oli edunvalvoja vuonna 2018.

– Osa edunvalvojista kuuntelee päämiestensä näkemyksiä tarkasti ja pyrkii ottamaan ne työssään huomioon mahdollisimman hyvin. Toisessa ääripäässä edunvalvoja ei juuri kuuntele päämiestensä toiveita, Mäki-Petäjä- Leinonen sanoo.

Hoidon sääntelystä puuttuu konkretiaa

Laki edunvalvontavaltuutuksesta tuli voimaan vuona 2007. Sen myötä henkilö voi ennakkoon määrätä esimerkiksi lapsensa huolehtimaan asioistaan sitten, kun hän ei itse enää siihen kykene. Tämä laki tuli holhoustoimilain rinnalle.

– Laki on siltä osin hieno, että se korostaa yksilön itsemääräämisoikeutta: kuka hoitaa asioita ja miten, Mäki-Petäjä-Leinonen sanoo.

Edunvalvontavaltuutuksia on tällä hetkellä noin 10 000, ja vuoden 2018 lopulla edunvalvoja oli määrätty liki 75 000 henkilölle.

Vanhuspalvelulaki ei konkreettisesti määrittele, miten vanhuksia hoidetaan.

Vuonna 2012 voimaan tullut vanhuspalvelulaki on saanut kritiikkiä osakseen, koska se ei konkreettisesti määrittele, miten vanhuksia hoidetaan. Tämä asia korjattiin osittain helmikuun alussa 2020, kun eduskunnan käsittelyyn tuotiin hoitajamitoitusta koskeva laki.

– Oleellinen kysymys on jatkossakin, miten käytännöt muuttuvat, miten lakia valvotaan ja minkälaisia seuraamuksia tulee, jos lakia ei noudateta.

Tällä hetkellä luotetaan pääasiassa omavalvontaan. Jos viranomaiset puuttuvat asioihin, seurauksena on lähinnä huomautuksia vastaisen varalle. Eikä aina edes tätä.

Riittääkö se, että jo voimassa olevaa lainsäädäntöä valvotaan paremmin?

Dufvan mukaan paineet kasvavat lainsäätäjiä kohtaan: pitääkö lainsäädäntöä uudistaa, vai riittääkö se, että jo voimassa olevaa lainsäädäntöä valvotaan paremmin?

Raskaat oikeusprosessit jättävät huijauksia pimentoon

Mäki-Petäjä-Leinonen nostaa esiin petostilanteet. Kun vanhus joutuu esimerkiksi huijauksen tai petoksen kohteeksi, rikos käsitellään samalla tavalla kuin mikä tahansa tapaus.

Kyseessä voi olla esimerkiksi asuntokauppa, jossa alentuneen harkintakyvyn omaavaa vanhusta on harhautettu myymään asuntonsa markkinahintaa alemmalla hinnalla.

Kun vanhus joutuu esimerkiksi huijauksen tai petoksen kohteeksi, rikos käsitellään samalla tavalla kuin mikä tahansa tapaus.

– Meillä on oikeustoimilain pätemättömyysperusteet, joita noudatetaan, jos katsotaan, että henkilöä on käytetty taloudellisesti hyväksi. Tässä tilanteessa kauppa voidaan julistaa pätemättömäksi. Oikeusperiaatteena on se, että oikeustoimi voidaan julistaa pätemättömäksi, jos henkilö ei ole ymmärtänyt sen merkitystä ja sisältöä. Useimmissa oikeuteen päätyneissä tapauksissa on vedottu myös siihen, että vastapuoli on käyttänyt toisen osapuolen ymmärtämättömyyttä hyväksi, Mäki- Petäjä-Leinonen sanoo.

Erilaista ikäihmisten taloudellista hyväksikäyttöä esiintyy, mutta iso osa siitä jää Mäki-Petäjä-Leinosen mukaan pimentoon.

– Osa tapauksista on taloudelliselta arvoltaan niin vähäisiä suhteessa oikeudenkäyntikuluihin, ettei prosessia viedä eteenpäin. Moni omainen ei halua lähteä ajallisesti pitkiin ja henkisesti raskaisiin prosesseihin, jotka ovat usein myös taloudellisesti raskaita.

Lääkärinlausunto hyvä tuki testamentille

Testamentit aiheuttavat jatkuvasti oikeusprosesseja, joiden määrän ei odoteta vähenevän väestön vanhetessa. Päinvastoin: ikääntyvällä väestöllä on yhä suurempia omaisuuksia, jotka aiheuttavat perijöissä intohimoja.

– Testamentin pätemättömyyttä perustellaan sillä, ettei testamentin tekijä ole kyennyt ymmärtämään tekemänsä testamentin merkitystä. Usein esitetään väitteitä, että testamentin saaja on käyttänyt hyväkseen testamentin tekijää, Mäki-Petäjä-Leinonen sanoo.

Testamentin pätemättömyyttä perustellaan sillä, ettei testamentin tekijä ole kyennyt ymmärtämään tekemänsä testamentin merkitystä.

Jos henkilöllä on esimerkiksi muistisairauden diagnoosi, on testamentti syytä tehdä mahdollisimman pian diagnoosin jälkeen ja sairauden siinä vaiheessa, jossa ihminen kykenee tekemään tulevaisuuttaan koskevia suunnitelmia.

Lääkäriltä kannattaa pyytää lausunto siitä, että henkilö kykenee tekemään edunvalvontavaltuutuksen, hoitotahdon ja testamentin.

Lääkärinlausunto on paikallaan myös silloin, kun varakas ja täysin terve ihminen tekee testamentin korkeassa iässä. Näin voidaan välttyä monilta riidoilta.

Eutanasia ja saattohoito lain piiriin

Sosiaali- ja terveysministeriön kesällä 2018 asettama työryhmä pohtii eutanasiaa ja saattohoitoa. Työn fokuksessa on tällä hetkellä saattohoito ja palliatiivinen hoito. Eutanasiaa työryhmä käsittelee myöhemmin.

Palliatiivisella hoidolla tarkoitetaan parantumattomasti sairaan henkilön kokonaisvaltaista hoitoa, jolla tähdätään ensisijaisesti sairaudesta johtuvien oireiden lievitykseen.

Suositukset eivät riitä, koska kuolevien potilaiden hoito on järjestetty hyvin eri tavalla eri puolilla Suomea.

– Meillä on suositukset, mutta ne eivät riitä, koska kuolevien potilaiden hoito on järjestetty hyvin eri tavalla eri puolilla Suomea. Tavoitteena on saattohoitoa ja hoitotahtoa koskevat yhtenäiset säännökset sekä järjestämisvastuun määrittely. Oleellista on, että kaikki suomalaiset saavat mahdollisimman hyvää kipuja lievittävää hoitoa elämänsä loppuvaiheessa, Mäki-Petäjä- Leinonen sanoo.

Tällä hetkellä laki kieltää sellaisen hoidon antamisen potilaalle, josta hän on ennakkoon kieltäytynyt. Nyt pyritään määrittämään tarkemmin, mitä hoitotahto voi sisältää hoidon ja hoivan osalta.