Unta ja arkea

Blogit ja Kolumnit
05.12.2018 • Jukka Varviala

Vihdoinkin! Jo kuukausi ovat yöt menneet ilman oikeusunia. Tulihan niitä nähtyäkin seitsemän vuotta eläkeläisenä. Ei ihme, että sodan käyneet miehet kävivät sotia unissaan vielä vuosikymmenet rauhan tultua.

Oikeusunissani joku ahneuden piru kuihki korvaani, että jutun päätteeksi on vielä oikeudelle jätettävä lasku. Se olikin niin olennainen unien osa, että heräsin painajaiseen. Siksi muistankin unien lopun: jätin laskun, mutta kas, enhän ole edes lupalakimies. En ole ennakkoperintärekisterissä, en arvonlisäverojen rekisterissä, en missään. Hyvä, että vielä edes väestörekisterissä!

En ole nähnyt koskaan unia suurista oikeudenkäynneistä.

En ole nähnyt koskaan unia suurista oikeudenkäynneistä. Mitä ne lienevätkin. Enhän sellaisiksi kuvailtuja asioita kaiketi hoitanutkaan. Siksi en ole kertonut eri haastattelutilanteissa jutuistani. Ehkäpä ne eivät olisi kiinnostaneetkaan ketään. Kukaan ei ole saanut täytettä kirjansa teksteihin. On ollut helppo säilyttää asianajajan vaitiolovel­vollisuus.

Saamani yliopisto-opetuksen ja isäni neuvojen perusteella olin asianajajana yleisjuristi. Kuten yleislääkäri. Tai tarkemmin määritellen terveyskeskuslääkäri. Kuin vanhan ajan kunnanlääkäri. Tunsin asiak­kaani melko perin pohjin, usein myös hänen perhetaustansa ja sukunsa. Jos oli monimutkaisempi tai tietoni tasolle oudompi juttu, osasin ohjata erityisasiantuntijan puoleen. Kohtuuhintaiseksi tietämälleni.

Yleensä asiakkaatkin olivat ennen helpompia ja ongelmansa yksinkertaisempia, oli vieläpä tavallisia arkipäivän riitoja. Kaikki ne katosivat jo kustannuspelon vuoksi. Nykymenoon verrattuna rikoksentekijätkin olivat ”rehellisempiä”.

Tieto tuo tuskaa asianajajille ja lääkäreille. Sekä asiakkaille että potilaille.

Asiakkaat ja jutut sekä potilaat vaivoineen olivat kuin vanhoja kuplavolkkareita. Jakoavaimella ja ruuvimeisselillä pärjäsi kuvaannol­lisesti. Tieto tuo tuskaa asianajajille ja lääkäreille. Sekä asiakkaille että potilaille. Enää en hirviä kurkistaakaan autoni konepellin alle saati, että sinne olisi tarvis mennä piuhojen ja namiskuukkeleiden keskelle rukkaset kädessä.