Tuula Linna ja Mika Ilveskero: Lakimiesliitto yhdistää juridisen osaamisen ja arvot

Kuunnelluksi ja arvostetuksi tuleminen edesauttaa ihmisen kykyä johtaa itse itseään, tiivistää Tuula Linna tapaansa ajatella johtajuudesta.

Tuula Linnan mielestä Lakimiesliiton jäsenyydessä on kyse sekä eduista että arvoista. Liitto puolustaa jäseniensä ammatillisia etuja ja tarjoaa monipuolisia palveluita. Toisaalta kyseessä on erityinen arvoyhteisö.

– Olemme tutkintoliitto, eli jäseninä on vain oikeustieteellisen tutkinnon suorittaneita. Mutta yhteisössämme on kyse paljon enemmästä kuin tutkintotodistuksesta. Meitä yhdistää oikeudellinen ajattelu – myös silloin kun olemme eri mieltä asioista, Linna toteaa.

Meitä yhdistää oikeudellinen ajattelu – myös silloin kun olemme eri mieltä asioista

Arvot puhuttelevat myös niitäkin juristeja, jotka eivät koe kaipaavansa edunvalvontaa ja palveluita.

Linna on tehnyt pitkän uran sekä oikeusministeriössä että yliopistomaailmassa. Nykyisin hän toimii prosessioikeuden professorina Helsingin yliopistossa.

– Oikeudelliseen ajatteluun kuuluu keskeisenä etiikan vaatimus ja yhteiskuntatodellisuuden tiedostaminen. Juristi voi siirtyä ammatista toiseen tämä vahva ammatillinen työkalupakki kainalossaan.

Ammattikunnan etujen ja arvojen puolustaminen edellyttää Linnan mukaan kaikkien juristien osallistumista. Helpoin tapa tukea liiton työtä on jäsenmaksu.

– Tarvitsemme kaikkien juristeja panosta, Linna muistuttaa.

Johtamisessa tärkeintä on esikuvallisuus, uskoo Mika Ilveskero.

Lakimiesliitto voi lyödä nyrkkiä pöytään

Pitkän uran asianajoalalla tehnyt Mika Ilveskero siirtyi hiljattain oikeusneuvokseksi korkeimpaan oikeuteen.

Asianajoalan ja tuomioistuintyön lisäksi hän tuntee hyvin järjestötoiminnan. Ilveskero toimi Suomen Asianajajaliiton puheenjohtajana vuosina 2010–2013. Nyt vuorossa on Lakimiesliiton varapuheenjohtajuus.

Erilaisissa organisaatioissa toimineena Ilveskero näkee Lakimiesliitolla olevan erityiset mahdollisuudet lyödä tarvittaessa myös nyrkkiä pöytään puolustaessaan oikeudenhoitoa.

– Julkisoikeudellisia tehtäviä hoitavat organisaatiot ovat aina osin sidottuja julkisiin tehtäviinsä ja niiden tuomiin rajoitteisiin, Ilveskero selventää.

– Esimerkiksi tuomioistuimet ovat keskeisiä oikeudenhoidon toimijoita, mutta oikeuspoliittisessa vaikuttamisessa niiden on pitäydyttävä rooliensa mukaisiin kysymyksiin ja niissä vaikuttamiseen.

Olemme juristien edunvalvontajärjestö. Se antaa vapauden ottaa tiukasti kantaa haluamiimme asioihin.

Lakimiesliitolla on edessään koko oikeudenhoidon kenttä ja se voi vapaasti valita painotukset, jotka ovat sen jäsenistölle kulloinkin keskeisiä.

– Olemme juristien edunvalvontajärjestö. Se antaa vapauden ottaa tiukasti kantaa haluamiimme asioihin.

Uusia avauksia

Tuula Linna on valmis tekemään uusia avauksia muun muassa kestävään kehitykseen liittyen. Hän uskoo näiden olevan myös niitä teemoja, joita nykypäivän juristi odottaa arvoyhteisöltään.

Hän korostaa, että kyse ei voi olla vain muiden neuvomisesta. Liiton on näytettävä esimerkkiä omassa toiminnassaan.

– Meidän jokaisen on tehtävä kestävää kehitystä suosivia valintoja arjessamme. Tätä toivon pohdittavan yhdessä myös liitossa.

Linna näkee liiton roolina muutoinkin olla sekä yhteiskunnan vahtikoira että kehittäjä. Lakimiesliiton on huolehdittava, ettei oikeudenhoidosta ja oikeusturvasta tingitä.

Samaan aikaan juristien on innovoitava uusia oikeudellisia toimintatapoja.

Suora edunvalvonta ei aina kosketa samalla tavalla jokaista jäsentä, mutta yhdessä toimiminen hyödyttää lopulta kaikkia.

Ilveskero toivoo lakimiesten ymmärtävän yhteisen liiton merkityksen silloinkin, kun sen toiminta ei kosketa suoraan itselle kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä.

–  Suora edunvalvonta ei aina kosketa samalla tavalla jokaista jäsentä, mutta yhdessä toimiminen hyödyttää lopulta kaikkia.

Rohkeutta olla eri mieltä

Linna ja llveskero toteavat molemmat pohtineensa lakimiesten roolia ”totuuden jälkeisessä maailmassa”.

– On hienoa edustaa ammattikuntaa, joka perustaa toimintansa faktoihin. Aina se ei ole helppoa ajassa, jossa arvostetaan tunneperäistä, nopeaa reagointia, Ilveskero sanoo.

– Toisaalta juuri tähän juristeja tarvitaan: tuomaan rauhallisesti esiin faktaperusteita. Tämä vaatii välillä rohkeutta, jos asiasta saadut selvitykset eivät vastaa yleisiksi leimahtaneita näkemyksiä.

Näköalan vaihto tekee hyvää juristille

Tuula Linna ja Mika Ilveskero ovat molemmat liikkuneet urallaan toimialarajoja rikkoen.

Linna on työskennellyt niin ministeriössä kuin yliopistomaailmassa. Ilveskero tunnetaan liikejuristina ja nyt tuomarina. Jäsenkunnassakin ammattia vaihdetaan entistä tiuhempaan.

Meidän tulee kannustaa jäsenistöä urakiertoon.

– Meidän tulee kannustaa jäsenistöä urakiertoon. Tällainen monipuolisuus on myös hyvä teflonsuoja niissä tilanteissa, kun työelämän tarpeet äkisti muuttuvat. Juristit on opittava tuntemaan erilaisissa tehtävissä pärjääviksi osaajiksi, Linna toteaa.

– Joskus siltä omalta kukkulalta kannattaa laskeutua ja vaihtaa viereiselle. Näköala muuttuu kummasti, Linna summaa.

Nuoret muistettava

Linna ja Ilveskero kantavat kumpikin huolta nuorista juristeista, jotka tuntevat yhä enemmän paineita ammatillisesta tulevaisuudestaan.

– Arvosanoista ja työkokemuksesta tunnutaan kilpailevan jo opintojen ensimmäisistä kuukausista alkaen. Taustalla on toki nuorten huoli työpaikoista esimerkiksi auskultointipaikkojen vähennyttyä. Meidän on onnistuttava valvomaan nuorten etua ja luomaan tulevaisuuden uskoa, Linna toteaa.

Ilveskero muistuttaa myös, ettei kaikessa voi ja pidä yrittää olla täydellinen.

– Erinomaiseen kurkottaen ei saavuta aina edes hyvää, Ilveskero toteaa.

Erityisesti nuorten on hyvä pohtia omia vahvuuksiaan.

Hänen mukaansa erityisesti nuorten on hyvä pohtia omia vahvuuksiaan: mikä minusta on mielenkiintoista? Missä olen kenties luontaisesti hieman kaveria parempi? Millaisissa asioissa työn ja harrastuneisuuden rajat tuntuvat sekoittuvan?

Näistä elementeistä syntyy myös innostava ammatillinen ura sen sijaan, että tavoittelee jotain yleisesti asetettua tavoitetta.

Linnalle ja Ilveskerolle itselleen järjestötoiminta on tällainen työtä ja harrastusta yhdistävä elementti.

– On etuoikeus olla näin hienossa postissa yhteisellä asialla, Linna päättää.