Tutkijan työtä markkinoitava uravaihtoehtona

Lapin yliopistosta valmistunut oikeustieteen maisteri Heidi Härkönen työstää parhaillaan väitöskirjaa muotiluomusten tekijänoikeuksista. Hän tutkii, miksi tekijänoikeus kohtelee muodin kaltaista käyttötaidetta eri tavalla kuin puhdasta taidetta.

– Minusta tuli tutkija sattumalta. Työskentelin opintojen loppuvaiheessa asianajotoimistossa enkä ollut ajatellut tutkijan uraa, Härkönen kertoo.

Lakimiesyhdistyksen myöntämä Oivallisten OTM-tutkielmien palkinto kannusti häntä kuitenkin tutkijaksi. Kun hän sai myös tutkimusapurahan, hän saattoi jäädä pois yksityissektorin työstään ja valita akateemisen tien.

Tutkijan uraan liittyy vahvoja mielikuvia yksityissektoria heikommista ansioista ja pätkätyön luonteesta.

Tutkijan uraan liittyy vahvoja mielikuvia yksityissektoria heikommista ansioista ja pätkätyön luonteesta. Kilpailu niukoista tutkimusrahoista lisää epävarmuutta, ja voi tuntua helpommalta mennä esimerkiksi asianajotoimistoon töihin.

Härkönen näkee tutkijan urassa kuitenkin enemmän plussia kuin miinuksia.

– Voin keskittyä tutkimustyössä aiheeseen, joka on minulle mieluisa ja merkityksellinen. Saan suunnitella työn sisällön sekä aikataulun itsenäisesti ja työskennellä missä haluan. Työ on hallittavissa ja ennustettavissa.

Tutkijana voi myös opettaa ja sparrata opiskelijoita.

Tarvitaan lisää markkinointia

Härkönen kannustaa yliopistoja markkinoimaan aktiivisemmin tutkimusta uravaihtoehtona jo opiskelun aikana.

– Graduvaiheessa voisi olla enemmän vuorovaikutusta opiskelijoiden ja tutkijoiden välillä. Opiskelijoiden houkutteleminen jatkokoulutuspäiville vaikkapa opintopisteporkkanalla toisi tutkijan uran lähemmäksi opiskelijan arkea, Härkönen uskoo.

Graduvaiheessa voisi olla enemmän vuorovaikutusta opiskelijoiden ja tutkijoiden välillä.

Lakimiesliiton opiskelija-asiamies Veli-Matti Tikkanen on samoilla linjoilla.

– Oikeustieteellisten tiedekuntien välistä markkinointiyhteistyötä kannattaisi lisätä. Nyt tutkijoiksi hakeutuvat pikemminkin ne, jotka ovat aktiivisesti kiinnostuneita tutkijan urasta. Tutkijan työ pitäisi profiloida paremmin osaksi työelämää, Tikkanen sanoo.

– Myös tutkimuksen rahoitukseen olisi hyvä löytää uusia vaihtoehtoja.

Tutkimus vaatii yrittäjäluonnetta

Tutkijan työ ei sovi joka juristille.

– Itsenäinen tapa työskennellä vaatii itsekuria ja epävarmuuden sietokykyä. Tutkijalta vaaditaan myös yrittäjän luonnetta ja kykyä itsensä johtamiseen, Härkönen sanoo.

Itsenäinen tapa työskennellä vaatii itsekuria ja epävarmuuden sietokykyä.

On hyvä miettiä tarkkaan, mitä haluaa työltään.

– Jos on luonteeltaan lyhytjännitteinen ja nauttii vaihtuvista projekteista ja tiimityöstä, saattaa itsenäinen, pitkäjänteinen puurtaminen oman tutkimusongelman kanssa olla liian vaativaa, Härkönen sanoo.

Hänen mielestään tutkijan ura on suorastaan luksusta. Tutkijan työssä ei ole turhia palavereja, ei tuijoteta koko ajan myyntilukuihin eikä lomapäiviäkään tarvitse hyväksyttää esimiehellä. Erityisen palkitsevana hän pitää tutkimustyön yhteiskunnallista merkitystä.

Tarvitsemme sekä juridiikkaa harjoittavia että tutkimustyöhön keskittyviä osaajia.

– Tarvitsemme sekä juridiikkaa harjoittavia että tutkimustyöhön keskittyviä osaajia. Se on oikeusvaltion toteutumisen välttämätön edellytys. Tutkijat hyötyvät asianajajien työn tuloksena syntyvästä oikeuskäytännöstä ja asianajajat puolestaan tutkijoiden tutkimustuloksista ja oikeustieteellisistä artikkeleista, Härkönen sanoo.

Kilpailu hyvistä tekijöistä on kovaa

Itä-Suomen yliopiston ympäristöoikeuden professori ja oikeustieteiden laitoksen johtaja Tapio Määttä myöntää, että yliopistoilla on paljon tehtävää juristien houkuttelemiseksi akateemiselle tutkijan uralle.

– Asianajotoimistot markkinoivat opiskelijoille jo fuksivuosista alkaen uraa yksityisellä sektorilla ja rekrytoivat osaajia varhaisessa vaiheessa. Jatko-opiskelijat kiinnostavat asianajotoimistojen lisäksi myös ministeriöitä ja tuomioistuimia. Yliopistojen pitäisi vahvistaa akateemisen uran kiinnostavuutta juristeille nykyistä enemmän, Määttä sanoo.

Hänen mukaansa mielikuva akateemisesta maailmasta työpaikkana on kohtuuttoman huono viimeaikaisten leikkausten valossa.

Työn ja muun elämän yhdistäminen on joustavampaa kuin yksityisellä sektorilla.

– Yliopisto on työhyvinvoinnin näkökulmasta työpaikkana suuri mahdollisuus. Työ on itsenäistä ja sisällöltään monipuolista. Työn ja muun elämän yhdistäminen on joustavampaa kuin yksityisellä sektorilla, Määttä vakuuttaa.

Hän haluaa korostaa, ettei vaihtoehto yksityisen ja akateemisen maailman työpaikkojen välillä ole joko tai.

– Voi olla hyvinkin palkitsevaa mennä valmistumisen jälkeen muutamaksi vuodeksi asianajotoimistoon ja palata sen jälkeen tutkimuksen pariin yliopistolle, Määttä sanoo.

Syvälliselle juridiselle osaamiselle on kysyntää.

Käytännön työelämä arvostaa tohtorintutkintoja.

– Syvälliselle juridiselle osaamiselle on kysyntää. Tohtoriväitelleestä kehittyy oman erikoisalueensa asiantuntija, mikä voi myöhemmin avata ovia myös merkittävän yhteiskunnallisen päättäjän tehtäviin, Määttä sanoo.