Todistajanhavaintojen suhteellisuus

Blogit ja kolumnit
03.11.2020 • Susanna Reinboth

Todistajan muisti on petollinen, senhän me hyvin tiedämme. Todistaja muistaa asioita väärin, tunnistaa ihmisiä huonosti ja sekoittaa tapahtumien aikajärjestyksen. Todistaja on unohtanut asian, joka tapahtui, mutta muistaa sellaista, mitä ei tapahtunut.

Kaikki tämä voi tapahtua vilpittömässä mielessä: todistaja ei itse tiedä muistavansa tai tulkitsevansa näkemäänsä väärin. (Tahallisesti valehtelevat ovat asia erikseen.)

Todistajan – tai tässä tapauksessa asianomistajan – havaintokyvystä saatiin kesällä kiinnostava esimerkki. Perussuomalaisten Keski-Suomen piirin vaalipäällikkö Pekka Kataja pahoinpideltiin heinäkuussa kotonaan niin pahasti, että asiaa tutkitaan murhan yrityksenä.

Todistajan muisti on petollinen, senhän me hyvin tiedämme.

Tuoreeltaan, jo ambulanssissa matkalla sairaalaan, Kataja kuvaili medialle hyökkääjiä ”arabin näköisiksi”.

Syyskuussa käräjäoikeus vangitsi teosta epäiltynä kaksi miestä. Toinen heistä on perussuomalaisista erotettu Jyväskylän kaupunginvaltuuston ja -hallituksen jäsen Teemu Torssonen, toinen perussuomalaisiin turhaan pyrkinyt Soldiers of Odin -aktiivi Tero Ala-Tuuhonen.

Tällä hetkellä emme vielä tiedä, mikä on totuus hyökkäyksestä ja ovatko vangitut miehet olleet teon takana. Syytteen nostamisen määräpäivä on vasta joulukuussa.

Joka tapauksessa on kiinnostavaa, miten uhrin ensimmäinen kertomus sopii yhteen jatkotapahtumiin.

Molemmat vangitut ovat kantasuomalaisia – ja taustastaan päätellen ylpeitä siitä. Torssonen on kuvien perusteella prototyyppi suomalaisesta miehestä: tukka on lähinnä maantienvärinen ja silmät siniset. Ala- Tuuhonen on tummempi, mutta vaatisi melkoista mielikuvituksen lentoa kuvailla häntä arabin näköiseksi.

Kataja pahoitteli pari päivää myöhemmin sanavalintaansa ja ilmoitti tarkoittaneensa arabiviittauksellaan, että toinen pahoinpitelijöistä oli ”tummaverinen ja tummatukkainen” (Yle 20.7.2020).

Minulle on hieman vaikea hahmottaa, miten jollekulle tulee mieleen kuvata tummatukkaista ihmistä juuri arabin näköiseksi.

Minulle on hieman vaikea hahmottaa, miten jollekulle tulee mieleen kuvata tummatukkaista ihmistä juuri arabin näköiseksi. Ehkäpä päähän osuneet iskut olivat raivanneet tilaa alitajunnalle ja saaneet uhrin kuvailemaan tekijöitä tavalla, joka parhaiten sopi hänen omiin odotuksiinsa.

Kataja myös täsmensi epäilevänsä, että teon takana saattoivat olla äärioikeistolaiset, eivät maahanmuuttajat. Kiinnostava loikka parissa päivässä arabeista äärioikeistolaisiin.

Kiinnostava loikka parissa päivässä arabeista äärioikeistolaisiin.

Uhrin ensimmäisissä lausunnoissa oli joka tapauksessa yhteisenä piirteenä se, että tekijät olivat Katajalle tuntemattomia.

Sekin on mielenkiintoista. Eikö Kataja tuntenut Torssosta? Molemmat ovat olleet aktiiveja perussuomalaisissa ja vieläpä samassa piirissä, kunnes Torssonen heitettiin puolueesta ulos. Useiden ihmisten kertomuksen perusteella Kataja oli aktiivinen sekä Torssosen eduskuntavaaliehdokkuuden torppaamisessa että tämän erottamisessa puolueesta (esim. HS 29.9.2020).

Myös Ala-Tuuhonen on pyörinyt perussuomalaisten liepeillä ja kärkkynyt jäsenyyttä puolueessa. Ala-Tuuhonen twiittasi teon jälkeen tavalla, joka viittaa siihen, että miehet olivat tunteneet toisensa ainakin jollain tasolla.

”Tämä Kataja hiillosti ääniharava persun pois valeiden avulla, koska ei tykännyt siitä, että tämä persu oli suoraselkäinen ja tosi kansallismielinen. Mm. Minun kaveruutta tämän pois potkitun kanssa tämä Kataja käytti valeiden saattelemana hyväksi. Kusipää äijä”, Ala-Tuuhonen twiittasi kolme päivää teon jälkeen (kirjoitusvirheet olivat alkuperäisessä tekstissä).

Jäämme odottelemaan tarinan jatkoja.

Olivatko Torssonen ja Ala-Tuuhonen teon takana?

Jos olivat, saammeko vastauksen siihen, miten tutut suomalaismiehet muuttuivat uhrin päässä arabin näköisiksi ventovieraiksi?

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi