Tapakulttuurista sananen

Blogit ja Kolumnit
07.06.2018 • Heikki Halila

Lakimiesliiton puheenjohtajista on tohtori Matti L. Aho – tällä tavoin hän halusi itseään kutsuttavan – ollut tapakulttuuria ja etikettiä parhaiten tuntenut ja siitä eniten kiinnostunut. Tästä on oivana osoituksena hänen aikanaan paljonkin huomiota saanut opaskirjasensa ”Osallistumisesta kansainväliseen kongressiin”.

Tapakulttuurista voimme käydä keskustelua me muutkin. Tapakulttuurin muuttumisessa, lähemmin sanottuna löystymisessä, näkyy yhteiskunnan hierarkioiden madaltuminen. Pohjoismaiden ulkopuolella, kuten Saksassa, ei ole ollut ainakaan näin vahvana tällaista kehitystä. Moni lakimieskin on ollut meillä muutosta vauhdittamassa pönötystä vastustaessaan, niin kuin ilmaisu on kuulunut.

Sähköpostin käyttöön liittyvä kulttuuri on kehittynyt hiukan varkain. Aiheesta ilmestyi jo vuonna 1999 Leena Louhiala-Salmisen sosio-lingvistinen väitöskirja, jossa hän tarkasteli sähköpostin käyttöönoton vaikutuksia englannin kielen kirjoitustottumuksiin ja kielellisiin käytänteisiin liike-elämässä.

Sähköpostiakaan käytettäessä ei ole yhdentekevää, kenelle viesti lähtee. Yliopistossa saa tottua siihen, että ensimmäisen vuoden opiskelija, jota ei ole koskaan tavannut, aloittaa viestinsä sanoin ”Hei Heikki” tai vieläkin vapaamuotoisemmin, ja allekirjoituksena on pelkkä etunimi. Voisi kuvitella, että lähettäjä on vastaanottajan parempikin tuttu.

Virka- ja siihen rinnastettavassa asiassa viesti henkilölle, jota ei tunne, tulisi aloittaa esimerkiksi sanoin ”Hyvä Pekka Timonen” tai ”Kansliapäällikkö Pekka Timonen, oikeusminis­teriö”. Kuka tätä opettaisi?

Sinuttelu on yleistynyt Suomessa niin, ettei hevin havaita tilanteita, joihin se ei ainakaan sovi.

Sinuttelu on yleistynyt Suomessa niin, ettei hevin havaita tilanteita, joihin se ei ainakaan sovi. Esimerkkinä voidaan mainita akateemiset väitöstilaisuudet. Kaikissa tilanteissa ei sinutella, ovatpa henkilöt kuinka hyviä tuttuja tahansa. Professori Matti Klinge ei pidä siitä, että koneet sinuttelevat häntä esimerkiksi muodossa ”Näppäile tunnusluku ja paina ruutua”. Rohkenen olla hänen kanssaan samaa mieltä.

Eläkkeelle jäänyt Helsingin piispa halusi olla kaikille ”Irja-piispa”, siis muillekin kuin lapsille.

Näin matalakirkollinen identifioituminen ei ole suotavaa: korkeimman oikeuden presidentti ei sentään esiinny Timo-presidenttinä tai -tuomarina.

Älypuhelin näyttää olevan monelle lakimiehel­lekin käden jatke. Toisinaan näkee virallisessa kokouksessa näppäiltävän jatkuvasti älypuhelinta.

Tätä voidaan pitää muiden aliarvioimisena. En tunne sosiaalisen median käytäntöjä, kun en ole siinä mukana. Toki some tarjoaa välineen asialliseen ja hyvään kommunikointiin.

Se on kuitenkin myös lakimiespiireissä johtanut työpaikkakiusaamiseksi luonnehdittaviin vihapuheisiin, mitä ei tulisi vaikenemalla sivuuttaa. Lakimiesliiton keskustelu­palstalla saattoi viime vuosikymmenellä esiintyä anonyymisti. Palsta jouduttiin sulkemaan, kun siinä esiintyi VT-Naken kaltaisia asiattomien puheenvuorojen käyttäjiä.

Suomalaisessa tapakulttuurissa on yleistynyt poskisuudelmien jakaminen. Mikäpä siinä: varsinkin eräissä vuosijuhlissa voi seurata eturiveille sijoitettujen näytelmää kuin teatterikatsomosta. Mihin tahansa tapah­tumiin, kuten valtiovallan järjestämiin juhliin, tätä ei voida tehdä arvokasta tunnelmaa rikkomatta, mutta niissäkin tätä on nähty.