Seksuaalirikos­lainsäädäntö ei vastaa nykyhaasteisiin

Lakimiesliiton mielestä seksuaalirikoksia koskeva lainsäädäntö kaipaa kokonaisuudistusta.

– Uudistuksen tarve nä- kyy annetuista tuomioista käytävässä julkisessa keskustelussa. Liian usein käy niin, että media, kansalaiset, poliitikot ja jopa oikeusoppineet ihmettelevät, että miten tässä nyt näin kävi, Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja Antero Rytkölä kuvaa nykytilannetta.

– Eivät kultasepänliikkeen ryöstäjien saamat tuomiot herätä samanlaisia intohimoja kuin mitä seksuaalirikoksista annettavat seuraamukset herättävät. Siksi on syytä tarkistaa, vastaako seksuaalirikosten nykyinen sääntely yhteiskunnan tarpeita.

Rikosnimikkeissä ja annetuissa tuomioissa käytettävä kieli pitäisi saattaa ymmärrettäväksi tavalliselle suomalaiselle.

Rytkölä korostaa, että uudistuksen tekeminen kokonaisuutena on järkevämpää kuin pykälien muuttelu yksittäisten tapausten herättämien kohujen seurauksena.

– Seksuaalirikoslainsäädäntö on monimutkainen kokonaisuus, jossa yhden palasen liikuttelu vaikuttaa aina moneen muuhunkin asiaan. Myös rikosnimikkeissä ja annetuissa tuomioissa käytettävä kieli pitäisi saattaa ymmärrettäväksi tavalliselle suomalaiselle. Jotta käytettyjä termejä ei tarvitsisi selitellä jälkikäteen, säädösten pitäisi ilmaista yleiskielellä mahdollisimman selvästi, kuinka paheksuttavana yhteiskunta kyseistä tekoa pitää.

Maailma muuttuu 20 vuodessa

Lapin yliopiston rikosoikeuden professori Minna Kimpimäki kertoo, että edellinen seksuaalirikoslainsäädännön kokonaisuudistus tehtiin vuonna 1998. Lakeihin on sen jälkeen kuitenkin tehty paljon pieniä muutoksia niin, että kokonaisuudesta on tullut tilkkutäkkimäinen ja hankala hahmottaa.

– Lainsäädännön uudistamistarpeita aiheuttavat niin yhteiskunnan muutokset, tekninen kehitys kuin uudet kansainväliset ihmisoikeusvelvoitteetkin, ja seksuaalirikoksissa lainsäädäntöä on täytynyt muokata kaikista näistä syistä.

Mikä sitten on muuttunut edellisen uudistuksen jälkeen? Ainakaan tieto- ja verkkotekniikan kehitystä ja siihen liittyviä hyväksikäyttörikoksia ei osattu ennakoida silloisessa kokonaisuudistuksessa.

– Yhteiskuntakin on muuttunut ja uhrin näkökulma on alkanut nousta esiin aikaisemmin painotettujen teon ja tekijän takaa. Myös rikosuutisointi on lisääntynyt, vaikka tuomioiden salaisuuden takia toimittajilla on yleensä rajallisesti tietoa siitä, minkälaisesta teosta on tosiasiassa ollut kyse.

Julkisessa keskustelussa ongelmana on myös, että juristit ja suuri yleisö tarkastelevat asioita eri lähtökohdista.

Todellisesta rangaistustasosta ole kattavasti tutkittua tietoa.

– Seksuaalirikokset herättävät tunteita, varsinkin jos niiden kohteena on lapsi. Vaikka niistä annetut rangaistukset olisivat kansainvälisestikin verrattuna oikealla tasolla, ne koetaan lievinä.

Onko rangaistus oikea?

Tekojen suuren kirjon takia seksuaalirikoksista annetut rangaistukset vaihtelevat paljon. Kimpimäki muistuttaa, että tyypillisistä rangaistuksista on vaikea puhua, sillä samassa tekoluokassa voi olla sekä lievempiä että todella törkeitä tekoja – alkaen koskettelusta ja verkon yli tapahtuneesta hyväksikäytöstä päätyen vuosikausia toistuneisiin yhdyntöihin lapsen kanssa.

Kukaan ei tiedä varmasti, onko rangaistusten tämänhetkinen taso oikea, eikä todellisesta rangaistustasosta ole kattavasti tutkittua tietoa.

– Järjestelmää on viime vuosina jo muutettu ankarammaksi siirtämällä tekoja pakottamisesta raiskaussäännösten alle ja raiskaussäädösten alta törkeän raiskauksen puolelle. KKO on myös äskettäin antanut ennakkoratkaisuja, joissa seksuaalirikoksista alemmissa tuomioistuimissa annettuja rangaistuksia on kiristetty.

Aikaisempien uudistusten vaikutuksia pitäisi Kimpimäen mielestä tutkia huolella, ennen kuin lähdetään tekemään lisää muutoksia.

Laissa on useita kipupisteitä

Kimpimäen mielestä kokonaisuudistuksessa tulisi ottaa kantaa ainakin suostumuksen puutteen sisällyttämiseen raiskaussäännöstöön sekä raiskaussäännösten ja hyväksikäyttösäännösten keskinäiseen suhteeseen.

– Suostumusvaatimus on ennemmin tai myöhemmin pakko ottaa vakavasti Suomessakin, sillä se on niin vahvasti mukana kansainvälisessä keskustelussa ja jo sisällytetty meille rikosoikeudellisesti läheisten Ruotsin ja Saksan lainsäädäntöön.

Kysymys raiskaus- ja hyväksikäyttösäännösten suhteesta koskee käytännön oikeuselämässä sitä, onko jokin teko lapsen seksuaalista hyväksikäyttöä vai raiskaus.

– Hallitus on laatinut tähän liittyen lakiesitysluonnoksen, jossa esitetään törkeää lapsenraiskausta koskevaa uutta säännöstä. Se ei kuitenkaan korjaa tämän hetken vakavinta ongelmaa, jossa ihan pieniin lapsiin kohdistuneita tekoja tuomitaan vain poikkeustapauksissa raiskauksena.

Suostumusvaatimus on ennemmin tai myöhemmin pakko ottaa vakavasti Suomessakin.

Pakottamalla tehdyssä raiskauksessa uhrilta edellytetään vastustamista, eikä sitä voi soveltaa pieneen lapseen, joka ei osaa vastustaa häntä hyväksikäyttävää aikuista. Muidenkaan raiskauksen tunnusmerkkien – uhrin pelon tai avuttoman tilan – kohdalla raiskaussäädöstä ei ole juuri sovellettu lapsiin.

– Hyväksikäytön törkeinä tekomuotoina katsotaan nykyisin esimerkiksi lähellä suojaikärajaa olevien nuorten pakottaminen, jossa käytetty väkivalta ei vielä ole ollut kovin vakavaa. Pieniinkin lapsiin kohdistuvat teot on tuomittu raiskauksina käytännössä vain, jos lapsi on ollut unessa. Ikä ei ole yksinään riittänyt perusteeksi, Kimpimäki kuvaa tilannetta.

– Uuden lakiesityksen esitöissä on edelleenkin ohitettu se, mitä avuton tila tarkoittaa ja riittääkö ikä yksinään perusteeksi avuttomuudelle. Perusteluissa mainitut esimerkitkin ovat vain olleet omiaan rajaamaan soveltamisalaa, sillä pelkotilan kohdalla ne liittyvät kotiin tunkeutumiseen ja autokyydin yhteydessä tapahtuneeseen tuntemattoman tekemään tekoon, jotka eivät edes ole oikeuskäytännössä tyypillisiä.


Ministeriö: lakiesitys tulossa

Lainsäädäntöneuvos Ville Hinkkanen kertoo, että oikeusministeriö järjesti kesällä 2018 asiantuntijafoorumin raiskausrikoksia ja lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia koskevan sääntelyn kehittämistarpeista. Asiantuntijoilta pyydettiin myös kirjallisia kannanottoja.

– Oikeusministeriössä laaditaan tältä pohjalta loppuvuonna arviomuistio, jossa tarkastellaan, tulisiko raiskausrikoksia koskevia rangaistussäännöksiä muuttaa. Arvioinnin kohteena ovat ennen kaikkea suostumukseen liittyvät kysymykset ja seksuaalirikoksia koskeva sääntelytekniikka. Syksyllä on lisäksi tarkoitus antaa hallitusohjelman mukaisesti hallituksen esitys, jossa ehdotetaan törkeimpien lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistusten ankaroittamista ja törkeää lapsenraiskausta koskevan uuden rangaistussäännöksen käyttöönottoa.