Satu Saarensola: Heikomman puolesta

Satu Saarensolalle jäi väitöskirjan jälkeen vielä kipinä tutkimuksen jatkamiseen.

Oikeussalin perälle istuntoa seuraamaan livahtanut Satu Saarensola tiesi 12-vuotiaana tahtovansa isona tuomariksi. Siksi tuntuu luonnolliselta kuulla, että Lakimiesliitto palkitsi hänet vuonna 1992 parhain arvosanoin suoritetusta kanditutkinnosta. Professori Antti Jokela houkutteli jo tuolloin lahjakasta opiskelijaansa jatko-opintojen pariin, mutta nuorella naisella oli kiire työelämään ja toiveammattiin.

– Noin vuonna 2012 huomasin olevani tilanteessa, jossa takana oli 20 vuotta yhtäjaksoista työskentelyä tuomioistuimessa ja edessä todennäköisesti saman verran työuraa. Mieleeni tuli, että voisin tehdä jotain muutakin. Yhtäkkiä kuulin Antti Jokelan sanat elävästi mielessäni.

Varsinainen kipinä väitöskirjan tekemiseen tuli professori Laura Ervon vuosina 2011–14 vetämästä yhteis­pohjoismaisesta projektista The Outlooks of the Nordic Dispute Resolution – The Future of Civil Litigation.

– Kirjoitin antologiaan artikkelin ja innostuin niin, että päätin hakea apurahaa omalle tutkimushankkeelle. Aluksi tarkoituksenani oli olla virkavapaalla vain 10 kuukautta, mutta työ vei mennessään.

Satu Saarensolan 312-sivuinen väitöskirja Oikeudenkäyntikulut ja kohtuullisuus. Tutkimus kulujen jakautumisesta taloudellisesti tai muutoin eriarvoisten asianosaisten kesken on julkaistu Suomalaisen Lakimiesyhdistyksen A-sarjassa.

Tutkijan monta roolia

Apurahatutkija ja tohtorikoulutettava oli miltei koko väitöskirjaprojektin ajan virkavapaalla käräjätuomarin tehtävistään, mutta sivu- ja luottamustoimistaan hän ei ottanut vapaata.

– En ollut edes oikein tajunnut, kuinka paljon niitäkin oli kertynyt! Onneksi olen aika hyvä organisoimaan asioita ja ajankäyttöäni.

Satu Saarensola on ollut vuodesta 2010 Suomen Lakimiesliiton Pirkanmaan alueasiamies. Tehtävää hän luonnehtii antoisaksi ja opettavaiseksi.

– Toisaalta minulla on suora linkki liittoon ja viimeisimpiin kuulumisiin, toisaalta jäsenkuntaan. Tapahtumat ja urakoulutustilaisuudet ovat olleet erittäin suosittuja, pirkanmaalaiset ovat kiitettävän aktiivisia. On ollut hienoa nähdä mukana uutta väkeä, erityisesti niitä juristeja, jotka ovat työpaikallaan ainoita lakimiehiä, hän kiteyttää.

Pilke silmäkulmassaan Satu Saarensola tunnustaa, että sivutoiminen tehtävä työtuomioistuimen varsinaisena jäsenenä ja varapuheenjohtajana on toisinaan hieman saattanut häiritä hänen keskittymistään väitöstyöhön.

– Samalla se on ollut kaivattua vastapainoa yksinäiselle puurtamiselle.

Kohtuullisuussäännöstä ei sovelleta

Alioikeusuudistuksen jälkeen oikeudenkäyntikulut riita-asioissa ovat kasvaneet huomattavasti. Ne ylittävät usein riidan kohteena olevan pääoman arvon ja ovat lähes poikkeuksetta kohtuuttomat ainakin taloudellisesti heikommassa asemassa olevan osapuolen käytettävissä oleviin varoihin nähden.

– Häviäjä maksaa -periaate eli kuluriskin uhka korottaa prosessikynnystä. Tästä seuraa, ettei Suomen perustuslaissa ja EIS:n 6 artiklassa taattu pääsy tuomioistuimeen välttämättä toteudu tarkoitetulla tavalla.

Satu Saarensola on kirjoittanut väitöskirjansa yksityishenkilöiden ja pienyrittäjien näkökulmasta, koska ongelma koskettaa juuri tätä ryhmää.

– Sinänsä lainsäätäjä on kyllä pyrkinyt estämään kohtuuttomuudet, mutta käytännössä oikeudenkäymiskaaren kohtuullisuussäännöksen merkitys on jäänyt vähäiseksi. Toisaalta se johtuu säännöksen tulkinnanvaraisuudesta ja toisaalta tuomioistuinten omaksumasta passiivisesta roolista. Eli käytännössä häviäjä maksaa.

Monenlaisia muutosehdotuksia

Väitöskirjassa on lukuisia muutos­ehdotuksia, joiden avulla taloudellisesti tai muutoin heikommassa asemassa olevien yksityishenkilöiden tilannetta ja oikeudellista asemaa voitaisiin parantaa. Vertailuaineistoa on esimerkiksi Norjasta ja Britanniasta.

– Tuomioistuimen roolin tulee olla selkeästi suurempi kuin aikaisemmin. Asian aktiivinen hallinnoiminen ja tuomioistuimen käsittelyn eri vaiheissa hyväksymät kustannusarviot ovat keinoja, joilla kokonaiskulujen karkaamista voitaisiin estää.

Ennen muuta Satu Saarensola ehdottaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 8 b §:n kohtuullisuussäännön muotoilemista uudelleen. Se olisi nopeasti toteutettavissa oleva parannus.

– Kun asetelma on se, että asianosaiset ovat eriarvoisessa asemassa, lähtökohtana ja pääsääntönä tulisi olla, ettei heikommassa asemassa oleva yksityishenkilö hävitessään joudu täysimääräisesti vastuuseen suuryrityksen tai julkisyhteisön oikeudenkäyntikuluista.

Kun väitöskirja alkoi olla valmis, Satu Saarensola palasi virkaansa.

– Haaveammatissanihan minä olen, mutta täytyy myöntää, että myös tutkimuksen jatkamiseen on vielä kipinää: jäi niin monta mielenkiintoista teemaa, joita en tässä voinut sivuta.