Salaamisen on perustuttava lakiin

Blogit ja Kolumnit
07.04.2020 • Susanna Reinboth

Kuinka paljon virkamies saa erehtyä lain sisällöstä ilman, että hän joutuu vastuuseen virkavelvollisuuden rikkomisesta?

Tätä kysymystä olen pohtinut viime aikoina käydessäni loputtomilta tuntuvia taisteluja asiakirjojen julkisuudesta. Perustuslaissa turvattu julkisuusperiaate on ennennäkemättömän hyökkäyksen kohteena.

Perustuslaissa turvattu julkisuusperiaate on ennennäkemättömän hyökkäyksen kohteena.

Poliisihallitus näyttää suuntaa Julkisuuslakikäsikirja-nimisellä salailuohjeistuksellaan. Se neuvoo tutkinnanjohtajia salaamaan esitutkinta-aineistoista kaikki kohdat, jotka etäisestikin liittyvät jonkun yksityiselämään. Opus on oikeusasiamiehen tutkittavana, koska Oikeustoimittajat ry on kannellut siitä.

Mutta osataan sitä muuallakin. Uusi innovaatio näyttää olevan tulkinta, jonka mukaan julkiset asiakirjat muuttuvat taikaiskusta salaisiksi, jos ne liittyvät johonkin esitutkintaan.

Uusi innovaatio näyttää olevan tulkinta, jonka mukaan julkiset asiakirjat muuttuvat taikaiskusta salaisiksi, jos ne liittyvät johonkin esitutkintaan.

Törmäsin asiaan loppusyksystä, kun selvittelin Vanhan Vaasan sairaalan ylilääkärin matkalaskuja. Olin saanut vinkin, että niihin liittyisi melkoisia epäselvyyksiä.

Pyysin sairaalalta herran matkamääräykset ja -laskut. Olimme sairaalan kanssa yhtä mieltä siitä, että nämä asiakirjat ovat sinänsä julkisia. Se kuitenkin kieltäytyi antamasta niitä minulle, koska asiasta oli käynnistynyt esitutkinta.

Sairaala vetosi julkisuuslain 24 § 1 momentin 3. kohtaan.

Sen mukaan salaisia ovat ensinnäkin ”poliisille ja muille esitutkintaviranomaisille ja syyttäjälle sekä tarkastus- ja valvontaviranomaisille tehdyt ilmoitukset rikoksesta”. En kuitenkaan ollut pyytänyt tällaista asiakirjaa, siis tutkintapyyntöä tai -ilmoitusta.

Lainkohdassa suojataan myös ”esitutkintaa ja syyteharkintaa varten saatuja ja laadittuja asiakirjoja”.

Pyytämiäni matkamääräyksiä ja -laskuja ei ole laadittu esitutkintaa ja syyteharkintaa varten, eikä sairaala ollut saanut asiakirjoja tällaisia tarkoituksia varten. Näin ollen se ei voi salata näitä asiakirjoja tämän kohdan perusteella.

Lopuksi lainkohdassa määrätään salaisiksi myös haastehakemus, haaste ja siihen annettu vastaus rikosasiassa. Tällaisistakaan asiakirjoista ei ole kysymys.

Kaadun selälleni hämmästyksestä, jos en voita hallinto-oikeudessa 6–0.

Sairaala ja sitä opastanut Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n juristikaarti eivät olleet halukkaita neuvottelemaan asiasta, vaikka kyseenalaistin laintulkinnan. Nyt asia on Vaasan hallinto-oikeuden käsittelyssä.

Kaadun selälleni hämmästyksestä, jos en voita siellä 6–0.

Samanlainen tilanne oli syntymässä, kun julkisuuteen tuli rikostutkinta saattohoitopalveluja tarjoavasta yrityksestä Turussa. Turun kaupunki yritti salata yrityksen kanssa tekemänsä puitesopimukset ja muut asiakirjat, koska poliisi oli toivonut näin.

Kollegani totesi kaupungille, että poliisin toiveet eivät kiinnosta hevonhännän vertaa, vaan salaamisen on perustuttava lakiin.

Vanhan Vaasan sairaalasta poiketen Turun kaupungilla nähtävästi on lakikirja – ja myös virkamies, joka ymmärtää lukemansa. Vielä saman päivän aikana päätös muuttui ja saimme asiakirjat.

Perustuslain 2 § 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. ”Kaikessa julkisessa toiminnassa on noudatettava tarkoin lakia”, lainkohdassa teroitetaan.

Mitä siitä seuraa, jos virkamies ei tarkoin noudata lakia?

No mitä siitä seuraa, jos virkamies ei tarkoin noudata lakia? Kuinka päättömiä ja lainvastaisia perusteluita virkamies voi keksaista päätöksilleen joutumatta siitä vastuuseen?

En nimittäin sekuntiakaan usko siihen, että THL:n juristilauma oli yrittänyt selvittää lainsäätäjän tahtoa mutta vain vilpittömästi ymmärtänyt kaiken väärin.

Kyse oli siitä, että virkamiehet syystä tai toisesta halusivat salata nämä asiakirjat. Lakikirjaa käytettiin pelkästään näennäisen uskottavien perustelujen muotoilemiseen.

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi