Riittävätkö vaalit vaikuttamisen keinoksi?

Kuntavaalien tuli alkuperäisen suunnitelman mukaan olla tämän jutun ilmestymistä seuraavana viikonloppuna. Korona siirsi ne kesäkuulle 2021. Yhä edelleen pohditaan, uskalletaanko vaaliuurnille rientää vai onko turvallisempaa jäädä kotiin. Mutta äänestysintoa ei lannista yksin pandemia.

– Äänestysprosenttimme on yleisesti alhaisempi kuin lähimmissä verrokkimaissa, Ruotsissa ja Tanskassa. Siellä päästään eduskuntavaaleissa 85 prosenttiin, meillä jäädään hieman yli 70 prosenttiin ja kuntavaaleissa selkeästi alle 60:n, toteaa valtio-opin professori Kimmo Grönlund Åbo Akademista.

Äänestysprosentti jää Suomessa kuntavaaleissa selkeästi alle 60:n.

Eikö lähivaikuttaminen kiinnosta? Grönlundilla ei ole selitystä sille, miksi vaalit eivät innosta.

– Ei ole yksittäistä selittävää tekijää, miksi suomalaiset äänestävät vähemmän kuin ruotsalaiset. Meillä on korkea koulutus- ja tietotaso sekä poliittista osaamista. Kolme neljästä sanoo olevansa kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista. Siksi on paradoksaalista, että äänestysprosentti on alhainen.

Kolme neljästä sanoo olevansa kiinnostunut politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista. Siksi on paradoksaalista, että äänestysprosentti on alhainen.

Grönlundin mukaan kuntavaaleissa ongelmana on hallitus–oppositio-asetelman puuttuminen.

– Kun konsensuaalinen järjestelmä on sisään rakennettuna, on vaikea hahmottaa, kuka kunnan päätöksistä on vastuussa. Se osittain vähentää äänestysprosenttia. Rationaalisesti ajatellen kuntavaaleissa kannattaisi äänestää, koska niissä äänellä voi olla enemmän merkitystä kuin missään muualla. Kunnissa voi vaikuttaa vaalitulokseen, jopa ratkaista sen.

Kirjeäänestykselle olisi tarve pandemiassa

Helmikuussa Kataloniassa Espanjassa järjestettiin aluevaalit. Äänestysosallistuminen putosi yli 25 prosenttiyksikköä verrattuna edellisiin aluevaaleihin. Korona kuritti.

– Meillä tuskin nähdään niin dramaattista laskua, mutta on hyvin paljon mahdollista, että äänestysprosentti putoaa.

Grönlund harmittelee, ettei oikeusministeriö ollut halukas muuttamaan lainsäädäntöä kuntavaalien osalta.

Uskon, että ennakkoäänestys lisää suosiotaan.

– Mielestäni olisi voinut jo viime kesänä alkaa valmistautua kirjeäänestykseen, joka oli ensimmäistä kertaa käytössä ulkomailla viime eduskuntavaaleissa. On saatu jo toimiva pilotti. Kirjeäänestys olisi ollut koronaturvallinen tapa. Uskon, että ennakkoäänestys lisää suosiotaan.

Oikeusministeriöstä todetaan, että kuntavaaleissa kirjeäänestykseen siirtyminen olisi vaatinut vuotta pidemmän valmistautumisajan, koska kyseessä olisi iso periaatteellinen muutos vaalijärjestelmään.

kuvituskuva, jossa tasolla vieri vieressä paljon erilaisia mikrofoneja

Polarisaatiolle jarrua ja kaasua

Grönlundin mukaan vaalidemokratian peruspilarit ovat Suomessa kunnossa.

– Toki itse kannattaisin nettiäänestämistä, joka helpottaisi sukupolvien välistä kuilua. Lisäksi voisi pohtia, onko meillä liikaa vaaleja – eduskunta-, presidentin-, kunta- ja EU-vaalit. Viidennet vaalit liittyisivät sote-uudistuksen mukanaan tuomiin hyvinvointialueisiin.

Suhteellinen vaalitapamme ei Grönlundin mielestä lisää polarisaatiota. Sen sijaan Ison-Britannian ja Yhdysvaltain enemmistövaalitapa on polarisoiva ja otollinen luomaan turhautumista.

Ison-Britannian ja USA:n enemmistövaalitapa on polarisoiva ja otollinen luomaan turhautumista.

– Vaalitapamme ottaa huomioon erilaiset preferenssit, ja pienpuolueillakin on mahdollisuus saada edustajia. Ongelma on erisuuret vaalipiirit, mihin oikeusministeriön työryhmä onkin pohtimassa muutosta.

Muutoin näyttäisi siltä, että polarisaatio olisi lisääntymässä.

– Tuoreimpina esimerkkeinä ovat Yhdysvallat, Trump ja kongressitaloon tunkeutuminen sekä brexit. Juopaa on, toteaa julkisoikeuden apulaisprofessori Ida Koivisto Helsingin yliopistosta.

Perussyy polarisaatioon on eriarvoisuuden kasvu.

– Varallisuus ja kaikki hyvä kasaantuu. Suurelle enemmistölle jää vähäinen pala kakkua, mikä on omiaan aiheuttamaan katkeruutta. Demokratia korostaa yhtäläisiä mahdollisuuksia vaikuttaa, mutta käytännössä yhdenvertaisuus ei toteudu, Koivisto toteaa.

Demokratia korostaa yhtäläisiä mahdollisuuksia vaikuttaa, mutta käytännössä yhdenvertaisuus ei toteudu.

Koiviston mukaan erilaiset pääomat vaikuttavat. Pääoma ei ole vain rahaa, vaan sitä voi olla myös koulutustaso, kontaktit, taidot, ulkonäkö ja sosiaaliluokka. Jos näitä resursseja ei ole, vaikuttaminen voi tuntua turhalta.

– Jos energia menee selviämiseen jokapäiväisestä elämästä, ei välttämättä riitä voimavaroja sen pohtimiseen, miten yhteisiä asioita ja yleistä hyvää pitäisi järjestää.

Aktiivista äänestäjää kuullaan

Grönlund toteaa, että äänestysaktiivisuudessa on valtavat erot hyvä- ja huono-osaisten ja eri ikäryhmien välillä sekä koulutuksen perusteella. Ero on kymmenien prosenttiyksiköiden luokkaa.

– Käytännössä kaikki ne äänestävät, jotka ovat keski-ikäisiä ja vähän vanhempia ja joilla on maisteritutkinto. Alle kolmekymppisistä peruskoulutetuista vain 30–40 prosenttia äänestää. Osa kokee entistä enemmän olevansa ulkopuolella.

Äänestysaktiivisuudessa on valtavat erot hyvä- ja huono-osaisten ja eri ikäryhmien välillä sekä koulutuksen perusteella.

Grönlund kertoo sanovansa opiskelijoilleenkin, että nuorten aikuisten äänestämisessä on ongelma ja että ikäluokka 65+ äänestää vilkkaasti.

– Tämä näkyy harjoitetussa politiikassa. Opintotuki laahaa jäljessä, mutta eläkeläisten ääni kuuluu. Totta kai puolueet miettivät, kuka niitä äänestää.

Osallistaminen sitouttaa päätöksiin

Koivisto toteaa, että vaikuttamista ja osallistumista säädellään jo perustuslaissa.

Toisesta pykälästä löytyy kansanvaltaisuuden määritelmä: kansanvaltaan sisältyy yksilön oikeus osallistua ja vaikuttaa yhteiskunnan ja elinympäristönsä kehittämiseen.

Julkisen vallan tehtävä on myös edistää yksilön mahdollisuuksia vaikuttaa. Koiviston mukaan perustuslain säädökset ovat yleisluonteisia, mutta esimerkiksi kuntalaki mahdollistaa erilaisia demokraattisia mekanismeja.

Kunnissa on monenlaisia keinoja, miten yksilöitä osallistetaan demokraattisesti päätöksentekoon.

– Vaikuttaminen ei pelkisty vaali- ja äänestysoikeuksiin. Kunnissa on monenlaisia keinoja, miten yksilöitä osallistetaan demokraattisesti päätöksentekoon. Esimerkiksi kysytään mielipiteitä ja perustetaan asukasraateja.

– Lisäksi kuntalaki velvoittaa kuntaa asettamaan nuoriso-, vanhus- ja vammaisneuvostot. Digitaalisten vaikuttamistapojen merkitys kasvanee jatkossa.

Julkinen valta voi päättää, mikä merkitys eri keinoilla on.

– Kukaan ei takaa, että kansalaisten kuulemiset päätyisivät virallisiksi päätöksiksi. Keinojen tarkoitus on legitimoida sitä systeemiä, että mielipiteensä ilmaisevat ihmiset sitoutuvat helpommin päätöksiin, joita demokraattisesti valitut elimet tekevät. Edustuksellinen demokratia toimii niin, että seuraavissa vaaleissa kerrotaan, oltiinko tyytyväisiä.

Annettu vai otettu valta?

Mielenkiintoista on, millaista aktiivisuutta valtio odottaa kansalaisiltaan. Eri kansalaisuusrooleissa on erilaisia oletuksia.

– Demokraattinen legimiteetti edellyttää, että ihmiset näkevät järjestelmän palvelevan yhteiskuntaa. Heiltä oletetaan aktiivisuutta demokraattisen systeemin ylläpidossa, mutta kun he ovat hallinnon asiakkaina, aktiivisuusoletukset ovat piilevämpiä, Koivisto miettii.

Kansalaisille on eri kansalaisuusrooleissa erilaisia oletuksia, millaista aktiivisuutta valtio heiltä odottaa.

Nykyään ihmisten odotetaan käyttävän itsemääräämisoikeuttaan tietyllä tavalla: työttömän odotetaan työllistyvän, maahanmuuttajan kotoutuvan, päihdekuntoutujan raitistuvan.

– Demokraattisen, liberaalin kansalaisen perusoikeuksia on hankala rajoittaa. Sen sijaan esimerkiksi sosiaalihuollon maailmassa erilaisten asiakas-, kotoutumis- ja kuntoutussuunnitelmien avulla pyritään yhteisymmärrykseen ja normaalisuuteen. Jälkimmäiseen ei sovellu kapinointi toisin kuin demokraattisen vaikuttamisen puolella.

Toisena kiinnostavana ilmiönä Koivisto nostaa esiin kansalaistottelemattomuuden eli lain kunnioittamisen lakia rikkomalla. Pyritään näkyvästi uudistukseen – ja kärsitään seuraukset.

– Kansalaiset voivat ottaa oikeuden omiin käsiinsä osallistuakseen niin kuin haluavat, eikä se sovi julkisen vallan pirtaan. Piilevää vallankäyttöä voi olla siinäkin, millaisia osallistumismahdollisuuksia tarjotaan. Eli onko valta annettua vai otettua.

Lisää innovaatioita demokratiaan

Grönlund perusti jo yli kymmenen vuotta sitten frankfurtilaisen kollegansa kanssa demokraattisten innovaatioiden globaalin tutkijaverkoston, jossa on yli 400 jäsentä.

– Se on tällä hetkellä kuuminta hottia politiikan tutkimuksessa.

Mitä muita tapoja osallistamiseen olisi kuin järjestää aina uusia vaaleja?

Grönlundin mukaan pitäisi pohtia, mitä muita tapoja osallistamiseen olisi kuin järjestää aina uusia vaaleja.

– Voimme muun muassa ottaa satunnaisotannalla edustavan otoksen kansasta ja kutsua otokseen osuneet koolle saamaan tietoa ja keskustelemaan pienryhmissä. Kuntatasolla voisi hyvin kokeilla demokraattisia innovaatioita ja uusia osallistamistapoja. Ne saattaisivat lisätä kiinnostusta myös niin kuntavaaleja kuin perinteistä vaalidemokratiaa kohtaan.

Suomessa eri järjestäytyneitä yhdistyksiä kuullaan säännöllisesti kuntatasolla ja eduskunnan valiokunnissa. Lisäksi käytössä on niin kutsuttu osallistuva budjetointi, jossa kuntalaiset ideoivat, suunnittelevat ja päättävät, mihin kunta tai kaupunki käyttää rahaa.

– Hyvää on se, että mahdollisimman moni voi osallistua ja motivoituneet saadaan mukaan. Toisaalta se voi entisestään vahvistaa epätasa-arvoisuuksia demokratiassa. Ne osallistuvat, joita muutenkin kuullaan, eli hyväosaiset, koulutetut ja kiinnostuneet. Siitä voi tulla myös not in my backyard -ilmiö eli lähdetään vastustamaan vaikka vastaanottokeskuksen sijoituspaikkaa.

Meiltä puuttuu satunnaisotantaan perustuva osallistaminen.

Grönlundin mukaan meiltä puuttuu satunnaisotantaan perustuva osallistaminen. Sillä varmistettaisiin, että osallistettavat olisivat mahdollisimman tarkasti peilikuva muusta kansasta.

– Tällaisessa kansalaispaneelissa olemme tarkastelleet muun muassa maahanmuuttoa ja ruotsinkielisten asemaa Suomessa. Pienryhmiin jaetut ihmiset keskustelevat sääntöjen mukaan eli kuuntelevat ja kunnioittavat toisiaan sekä perustelevat väitteensä. Lopuksi saadaan mitattu arvio harkitusta kansalaismielipiteestä.

Myös Koivisto toteaa, että poliittisen vaikuttamisen tavat ovat muuttuneet – halutaan vaikuttaa, mutta ei ainoastaan perinteisin keinoin.

– Ihmiset kokevat jatkuvasti huomioon otetuksi ja kuulluksi tulemisen tarvetta. Eli enää ei riitä, että ennen vaaleja luvataan kuut ja taivaat ja sitten voi tehdä mitä vaan. Lupauksia pitäisi lunastaa matkan varrella nykyistä enemmän.