Pikavipit ruotuun tiukalla korkokatolla ja käräjäoikeuksien toiminnalla

Pikavippien aiheuttamiin ongelmiin puututtiin jo vuonna 2013 tiukentamalla kuluttajansuojalain kuluttajaluottosopimuksia koskevia säännöksiä. Tuolloin lakiin kirjattiin säännös, jonka mukaan kuluttajaluoton määrän tai luottorajan jäädessä alle 2 000 euron luoton todellinen vuosikorko saa ylittää korkolain mukaisen viitekoron enimmillään 50 prosenttiyksiköllä.

Kuluttajansuojalain uudistuksen valmisteluun vuonna 2013 ja 2018 osallistunut Itä-Uudenmaan käräjäoikeuden osastonjohtaja ja käräjätuomari Jyrki Rinnemaa muistelee, että kuluttajaluottojen lainamäärät olivat ennen nykyisten säännösten voimaantuloa nykyistä pienempiä.

Luottoja myöntävät yritykset tekivät tuottoa korkojen sijaan luoton käsittelymaksuilla. Sittemmin yritysten toimintatapa on muuttunut ja kuluttajien luottomäärät kasvaneet.

Lakia on alettu kiertää tarjoamalla kuluttajille luottoja, joiden luottolimiitti on vähintään 2 000 euroa.

– Lakia on alettu kiertää tarjoamalla kuluttajille luottoja, joiden luottolimiitti on vähintään 2 000 euroa. Näin lainsäädäntö ei aseta koron määräytymiselle rajoitteita ja todelliset vuosikorot voivat nousta satoihin prosentteihin. Käräjäoikeuksiin tulleet perintätapaukset ovat kuitenkin osoittaneet, että monet ylivelkaantuneet kuluttajat eivät ole ennättäneet edes nostaa koko limiittiä ennen luoton irtisanomista. Selvää lain kiertämistä tämä on, Rinnemaa sanoo.

Merkittävä tiukennus korkokattoon

Kuluttajansuojalain kuluttajaluottoja koskevat valuviat halutaan nyt poistaa. Marraskuussa hallitus esitti kulutusluottosopimuksiin 30 prosentin korkokattoa ja muiden luottokustannusten ylärajaksi 150 euroa vuodessa.

Aiemmasta poiketen korkokatto koskisi myös yli 2 000 euron luottoja. Jos luotonantaja rikkoo korko- tai luotto- kustannuskattoa, se ei saa periä kuluttajalta korkoa eikä muita luottokustannuksia.

Eduskunnan talousvaliokunta esitti helmikuun lopulla julkaisemassaan mietinnössä vieläkin tiukempaa, 20 prosentin korkokattoa. Tällainen korkotaso vaatisi rahoitusyhtiöitä kiinnittämään entistäkin suurempaa huomiota kuluttajien takaisinmaksukykyyn, jotta ne voisivat varmistaa toimintansa kannattavuuden.

Talousvaliokunta esittää kulutusluottojen valvonnan siirtämistä Finanssivalvonnalle.

Talousvaliokunta esittää myös kulutusluottojen valvonnan siirtämistä Finanssivalvonnalle ja peräänkuuluttaa ankaria seuraamuksia lain rikkomisesta.

Kuluttajansuojalaki edellyttää nykyisellään, että lainanantaja selvittää luotonsaajan maksukyvyn huolellisesti. Rinnemaan mukaan tätä on kuitenkin ollut vaikea valvoa, ja hän uskookin lainanantajien rikkovan selonottovelvoitettaan.

Hallituksen tavoitteena on, että kuluttajansuojalakiin tulevat muutokset tulevat voimaan 1.9.2019 alkaen ja koskevat kaikkia uusia kuluttajaluottosopimuksia, aiemmasta poiketen myös hyödykesidonnaisia kuluttajaluottoja. Ainoastaan vakuudelliset asuntoluotot jäisivät sääntelyn ulkopuolelle.

Sähköinen järjestelmä tehostaa perintäasioiden käsittelyä

Syyskuun alussa on tulossa voimaan myös oikeudenkäymiskaaren muutos tuomioistuinten toimivallasta käsitellä summaarisia riita-asioita, kuten juuri kuluttajaluottoihin perustuvia velkomuksia. Muutoksen myötä nämä asiat keskitetään yhdeksään käräjäoikeuteen, jotka ovat Ahvenanmaan, Helsingin, Itä-Uudenmaan, Kymenlaakson, Lapin, Oulun, Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Varsinais-Suomen käräjäoikeudet.

– Toiminnan keskittämisen on tarkoitus tehostaa käräjäoikeuksien toimintaa sekä edesauttaa alioikeuksia yhtenäistämään toimintatapojaan luottoehtojen arvioinnissa, Rinnemaa toteaa.

Jatkossa kuluttajaluottoja koskevat haastehakemukset on toimitettava käräjäoikeuksien käyttämän sähköisen asiointiliittymän kautta. Paperiset haastehakemukset jätetään lähtökohtaisesti tutkimatta. Rinnemaa sanoo paperisten hakemusten poistumisen vähentävän alioikeuksissa tapahtuvaa manuaalista työtä ja kirjaamisvirheitä.

Vuosittain käräjäoikeuksiin saapuu yli 400 000 summaarista asiaa.

– Vuosittain käräjäoikeuksiin saapuu yli 400 000 summaarista asiaa. On arvioitu, että paperisten haastehakemusten käsittely vie kolminkertaisen ajan sähköiseen hakemukseen verrattuna. Oleellisen tärkeää on nyt se, että käyttämäämme sähköiseen tietojärjestelmään pystytään tekemään hakemusten käsittelyä parhaiten tukevat muutokset. Tavoitteena on, että järjestelmä pystyy arvioimaan, ovatko haastehakemuksessa ilmoitetun luoton sopimusehdot säännösten mukaiset. Jos eivät ole, haastehakemusta ei saisi edes jätettyä liittymän kautta oikeuteen, Rinnemaa sanoo.

Korkokatto ei yksin riitä

Rinnemaan mukaan lainsäädäntöön tehtävät muutokset tuovat käräjäoikeuksille paremmat lähtökohdat pikavippeihin liittyvien haasteiden käsittelyyn. Haastehakemusten määrä toivottavasti myös vähenee muutaman vuoden sisällä.

Rinnemaa näkee keskeisen tärkeänä, että tietojärjestelmää voidaan jatkossa hyödyntää tehokkaasti luottokustannusten arvioinnissa. Jos tässä ei onnistuta, valvonta lisää liiaksi käräjäoikeuksien työtaakkaa.

Rinnemaa uskoo, että kulutusluottojen tiukemmalla sääntelyllä voidaan vähentää pikavippien aiheuttamia ongelmia. Hän kuitenkin myöntää, että on vaikea arvioida, miten luottoja tarjoavat yritykset reagoivat muutoksiin.

– Monet kulutusluottoja tarjoavat yritykset ovat kansainvälisiä. Ne saattavat painottaa toimintaansa maihin, joissa sääntely on Suomea kevyempää. Toisaalta vaarana voi olla, että yritykset siirtyvät tarjoamaan vain aiempaa suurempia luottoja turvatakseen luottokustannusten kautta kertyvät voittonsa, Rinnemaa toteaa.

Vaarana on, että yritykset siirtyvät tarjoamaan aiempaa suurempia luottoja turvatakseen luottokustannusten kautta kertyvät voittonsa.

Rinnemaa painottaakin, että kuluttajansuojalakiin ja oikeudenkäymiskaareen tehdyt muutokset eivät yksistään poista kulutusluottojen synnyttämiä ongelmia.

– Kyse on laaja-alaisesta ongelmasta, jonka ratkaiseminen vaatii monia toimenpiteitä. Käräjäoikeudet pystyvät puuttumaan sääntelyyn liittyviin rikkeisiin vasta silloin, kun luotot tulevat perintään. Kuluttajaviranomaisella pitäisi olla mahdollisuus puuttua kohtuuttomiin luottoehtoihin etupainotteisesti esimerkiksi tarkistamalla ehdot tai määräämällä sanktiomaksuja.

Pikavippien markkinointia pitäisi nykyisestä rajoittaa.

– Myös pikavippien markkinointia pitäisi nykyisestä rajoittaa. Itse näkisin myös sosiaalisen luototuksen laajentamisen, positiivisen luottorekisterin luomisen sekä talous- ja velkaneuvonnan laajempien toimintamahdollisuuksien tarjoavan ratkaisumahdollisuuksia ongelmaan, Rinnemaa sanoo.

Lisää aiheesta