Perus­oikeuksistako oikeus­­järjestelmän käyttö­järjestelmä?

Blogit ja Kolumnit
16.04.2018 • Heikki Halila

Perusoikeuksien ydinalueena on vertikaalisuhde – se, miten perusoikeudet vaikuttavat julkisen vallan ja yksityisten välisiin suhteisiin. 1980-luvun lopulta oikeustieteen tutkijoita alkoi kiehtoa saksalaista Drittwirkung-vaikutusta koskeva lainoppi eli perusoikeuksien vaikutus yksityisten välisessä suhteessa, siis horisontaalisuhteessa. Minäkin tarkastelin sitä yhdistystoimintakontekstissa vuonna 1993 ilmestyneessä väitöskirjassani.

Vuoden 1995 perusoikeusuudistuksessa horisontaalivaikutus on mainittu hallituksen esityksen kolme virkettä käsittävässä kappaleessa, jonka varassa doktriinia on sittemmin kehitelty (ks. HE 309/1993 vp. s. 29). Tämän perustelukohdan mukaan yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyjä perusarvoja ilmaisevien perusoikeuksien tulee säteillä koko yhteiskuntaan. Edelleen on lausuttu, että käytännössä perusoikeuksien vaikutus yksityisten keskinäissuhteisiin välittyy yleensä perusoikeuksia konkretisoivan tavallisen lainsäädännön välityksellä, joskin eräillä perusoikeuksilla voi olla myös välittömämpiä sovellutuksia yksityisten välillä.

Hallituksen esityksen kohta on kirjoitettu taitavasti ja itse asiassa aika varovaiseen muotoon, niin kuin toki pitääkin.

Kyse on lausumasta, joka ei liity yhteenkään perusoikeus­pykälään. Se on siten tavallaan ilmassa.

Perusoikeusuudistuksen myötä tutkija- ja viranomaispiireissä horisontaalivaikutus on otettu vastaan haasteena, niin kuin nykyisin on tapana sanoa. Innostus on kuitenkin mennyt yli äyräitten. Horisontaali- ja vertikaali­vaikutuksella ei ole toisinaan nähty paljoakaan eroa, vaikka se on HE-kirjauksenkin mukaan varsin selvä.

Horisontaalisuhteesta on käyty myös kriittistä keskustelua. Varsin vähälle huomiolle jääneen asiantuntevan puheenvuoron on käyttänyt OTT, Nordean riskienhallintajohtaja Sakari Wuolijoki 4.11.2016 julkaistussa Libera-ajatuspajan blogikirjoituksessa ”Perustuslaki yksityisten suojana – ei velvoitteena”.

Järeää tekstiä kirjoitti asiasta professori Markku Helin Lakimies-lehden numerossa 7–8/2017 (s. 905–906). Helinin mukaan nykyisen perustuslain säätämisen jälkeen on lähinnä siviilioikeuden tutkimuksen ulkopuolelta tuotu esille ajatus, jonka mukaan perustuslaki olisi uudistanut koko oikeusjärjestyksen käyttöjärjestelmän siviilioikeus mukaan luettuna. Näin radikaalia muutosta ei ole kuitenkaan mainittu perustuslain esitöissä, Helin kirjoittaa, eikä sille ole perusteita muutenkaan.

Perusoikeuksien soveltamisessa olisi saatava aikaan nykyistä suurempi yhteisymmärrys.

Uusin painava puheenvuoro on tullut keskusteluun valtiosääntögurulta, professori Kaarlo Tuorilta. Hänen tekstinsä on esitetty perustuslakivaliokunnalle 8.2.2018 annetussa lausunnossa hallituksen esityksestä tieliikennelaiksi (HE 180/2017). Tuori kirjoittaa jykevästi: ” ’Perusoikeusimperialismi’, perusoikeusnäkökulman liiallinen laajentaminen, vaanii kahdella suunnalla: yhtäältä siinä, että kaikkea lainsäädäntöä luonnehditaan perusoikeuksien toteutumisen turvaamiseksi, toisaalta siinä, että kaikessa yksityistä käyttäytymistä sääntelevässä lainsäädännössä nähdään perusoikeuksien takaamien vapauksien rajoittamista, jota on arvioitava perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten kannalta.”

Käyty keskustelu on mitä tervetulleinta, ja sitä on syytä jatkaa. Tavoitteena on, että raiteiltaan menneet tulkinnat korjautuvat ja että perusoikeuksien soveltamisessa saataisiin aikaan nykyistä suurempi yhteisymmärrys.