Opiskelijoiden työssäkäynti

Blogit ja Kolumnit
07.04.2020 • Heikki Halila

Opiskeluaikanani ja kauan sen jälkeenkin oikeustieteen ylioppilaiden lukukausien aikainen työssäkäynti oli harvinaista. Poikkeuksena olivat ne, jotka aloittivat opintonsa muita iäkkäimpinä ja olivat jo valmiiksi työelämässä. Sitä oudoksuttiin, että arkkitehtiopiskelijat olivat jo opintojen alkuvaiheessa töissä. Eikö olisi parasta lukea ensin itsensä valmiiksi ja mennä sitten töihin, Porthaniassa ajateltiin.

Työpaikan saamista valmistumisen jälkeen ei juuri vaikeuttanut se, ettei työkokemusta ollut vielä kertynyt. Näin on yhä asian laita niissä maissa, joissa on korkeat lukukausimaksut. Työssä käymisestä johtuva opintojen venyminen tulisi kalliiksi.

Suomessa oikeustieteen opiskelijoiden työssäkäynti on lisääntynyt merkittävästi vaivihkaa.

Suomessa oikeustieteen opiskelijoiden työssäkäynti on lisääntynyt merkittävästi vaivihkaa ja siten vailla julkista keskustelua. Muutos on toki huomattu yliopistoissa, erityisesti Helsingissä.

Monet ovat töissä ensimmäisestä lukukaudesta alkaen, ja syventävien opintojen projektin aloituskokouksessa voi käydä ilmi, että kaikki opiskelijat ovat töissä – pääasiassa asianajotoimistoissa harjoittelijoina. Opetusta toivotaankin järjestettävän vasta klo 16 jälkeen.

Opiskelijoiden prioriteeteissa cv:n rakentelu tahtoo olla mielessä enemmän kuin opintojen tehokas eteenpäin vieminen.

Oikeustieteen opiskelijoiden työssäkäynnin muutos ei selity taloudellisilla tekijöillä.

Oikeustieteen opiskelijoiden työssäkäynnin muutos ei selity taloudellisilla tekijöillä, toisin kuin joskus arvellaan. Suomessa opiskelijoiden taloudellinen tuki on maailman kärkiluokkaa ja huomattavasti parempi kuin silloin, kun työssäkäynti oli harvinaista. Vastavalmistuneiden palkat eivät sen sijaan ole kansainvälisessä vertailussa erityisen korkeita.

Keskeisenä muutoksen syynä on se, että harjoittelupaikat ovat lisääntyneet tuntuvasti erityisesti suurissa asianajotoimistoissa. Samalla ovat vähentyneet opiskelijoiden puhtaat kesätyöt, joita oli aikaisemin tarjolla muun muassa pankeissa.

Asianajotoimistojen vaatimattomatkin tehtävät ovat houkuttelevia, kun yli 30 prosentilla vastavalmistuneista – ei kuitenkaan enemmistöllä – on ensimmäinen työpaikka asianajotoimisto. Kannattaa siten verkottua ajoissa.

30 prosentilla vastavalmistuneista ensimmäinen työpaikka on asianajotoimisto.

Valmistuttuaan on vaikea saada työpaikkaa ilman tukevaa cv:tä. Jos sitä ei pääse keräämään riittävän aikaisin – mieluiten ensimmäisestä opiskeluvuodesta alkaen – on kilpailussa harjoittelupaikoista takamatkalla.

Harjoittelijat valitsevat ainakin suurissa asianajotoimistoissa HR-yksiköt, jotka kiinnittävät päähuomion cv:n pituuteen, eivät siis opintomenestykseen. Haetaan henkilöitä, joista ilmoitetaan sparrattavan menestystarinoiden tekijöitä. Ei ole aivan ongelmatonta, jos tehtävien täyttäminen perustuu laajemminkin tällaisiin kriteereihin.

On tietenkin hyvä, kun opiskelijat harjaantuvat tuleviin tehtäviinsä. Harjoittelupaikasta saatu tuki näkyy monen opiskelijan tutkielman tasossa.

Dialogia kaivattaisiin tiedekuntien ja työnantajien välillä opintojen ja työssä käymisen yhteensovittamisesta.

Dialogia kaivattaisiin kuitenkin tiedekuntien ja työnantajien välillä opintojen ja työssä käymisen yhteensovittamisesta ja opintojen viivästymisestä. Siitäkin soisi keskusteltavan, miksi kovin monet työnantajat ilmoittavat etsivänsä sopivia tyyppejä, mitä tällä sitten tarkoitetaankin.

Kirjoittaja on siviilioikeuden professori, Helsingin yliopisto, heikki.halila@helsinki.fi