Opiskelijavalinta­kriteerien jälkikäteinen muuttaminen ei kuulu oikeusvaltioon

Blogit ja Kolumnit
16.06.2020 • Päivi Korpisaari

Korkeakouluissa tarjolla olevia 46 600 opiskelupaikkaa haki tänä keväänä kaikkiaan 167 000 henkilöä. Noin viikko yhteishaun päättymisen jälkeen yliopistot tiedottivat, että koronatilanteen vuoksi perinteisiä valintakokeita ei järjestetä ja että opiskelijavalinnan perusteita muutetaan.

Oikeustieteessä päätettiin onneksi kunnioittaa luottamuksensuojaa ja säilyttää todistusvalinnan ja pääsykokeella tapahtuvan valinnan alun perin ilmoitettu suhde (40/60) entisellään, mutta esimerkiksi lääketieteen alalla pääsykokeella valittavien osuutta pienennettiin 49 prosentista 25 prosenttiin opiskelupaikoista.

Kauppatieteissä pääsykokeella täytetään muutoksen jälkeen noin 10–20 prosenttia ja psykologiassa vain 7 prosenttia opiskelupaikoista. Lisäksi joillakin aloilla todistusvalinta laajennettiin ensikertalaisista muihinkin hakijoihin.

Suomen Lukiolaisten Liitto oli tyrmistynyt päätöksestä.

Suomen Lukiolaisten Liitto oli tyrmistynyt päätöksestä. Suomen ylioppilaskuntien liitto katsoi yliopistojen laiminlyövän hakijoiden tasavertaisuutta.

Opiskelijavalinnan kriteerien taannehtivasta muuttamisesta on tehty eduskunnan oikeusasiamiehelle useita kanteluita. Niiden kohteina ovat muun muassa todistusvalintakiintiön kasvattaminen, fyysisten pääsykokeiden peruminen, puutteellinen tiedottaminen sekä etäkokeeseen liittyvä vilpin mahdollisuus.

Hakukriteerien jälkikäteinen muuttaminen on epäoikeudenmukaista ja suosii joitakin hakijoita toisten kustannuksella. Järjestelmän on annettava sekä ylioppilaskirjoituksissa erinomaisesti pärjänneille että opintojen imuun myöhemmin havahtuneille kohtuullinen mahdollisuus päästä opiskelemaan.

Hakijan pitäisi voida opintoja suunnitellessaan luottaa siihen, että etukäteen ilmoitettuja valintakriteereitä noudatetaan.

Kyse voi olla ainutkertaisesta henkisestä ja taloudellisesta panostuksesta.

Ilman etukäteen määriteltyjä sisäänpääsykriteereitä opiskelemaan pyrkivä ei pysty suuntaamaan valmistautumispanostaan oikealla tavalla. Monet ovat maksaneet valmennuskursseista ja työnteon sijasta käyttäneet aikaansa pääsykoekirjojen lukemiseen. Kyse voi olla ainutkertaisesta henkisestä ja taloudellisesta panostuksesta, joka valintakriteerien muuttuessa osoittautuu hukkaan heitetyksi.

Todistusvalinnan jälkikäteinen kasvattaminen voi aiheuttaa vahvan väärinkohtelun tunteen.

Todistusvalinnan jälkikäteinen kasvattaminen voi aiheuttaa monen kohdalla vahvan väärinkohtelun tunteen, koska pääsykokeisiin valmistautumisen sijaan olisikin kannattanut korottaa ylioppilaskirjoitusten arvosanoja tai luopua opiskeluhaaveista ainakin tässä haussa kokonaan.

Tällaiseen ei olisi mitenkään voinut varautua, eikä esimerkiksi hakukohteen vaihtaminen paremmin omia mahdollisuuksia vastaavaksi ollut enää mahdollista.

Pandemiatilanne on vaatinut nopeita päätöksiä ja luovia ratkaisuja. Koska valintakokeet on ainakin ensimmäisessä vaiheessa joka tapauksessa järjestettävä etäyhteyksillä, ei useilla aloilla toteutettu sääntöjen jälkikäteinen muuttaminen edes vähennä merkittävästi koronariskiä.

Sääntöjen jälkikäteinen muuttaminen ei edes vähennä merkittävästi koronariskiä.

Kokeen perusteella vain jaetaan etukäteen ilmoitettua vähäisempi määrä opiskelupaikkoja.

Kiintiöiden taannehtivalla muuttamisella yliopistot antavat opiskelemaan haluaville signaalin siitä, että isomman ja vahvemman oikeudella voidaan sääntöjä muuttaa itselle sopivalla tavalla kesken pelin, jossa hakijat ovat vain pelinappuloita.

Kirjoittaja on viestintäoikeuden professori, Helsingin yliopisto, paivi.korpisaari@helsinki.fi