Olli-Pekka Heinonen: Oppilaiden saatava kukoistaa

Olli-Pekka Heinosen mukaan juristin koulutus helpottaa työtä Opetushallituksen pääjohtajana. – Käsiteltäviä asioita tuodaan lainsäädännön kehikkoon. Se on ajattelutapa, jonka ansiosta asioita pystyy hahmottamaan.

Koronakevät toi paljon miettimisen aihetta myös Opetushallitukseen. Pääjohtaja Olli-Pekka Heinosen mukaan poikkeusolot vaativat ohjeistusta, jollaista ei ollut olemassakaan.

– Jouduimme tulkitsemaan eri lainsäädäntöjä ristiin ja tekemään niistä uusia tulkintoja. Juristitaustaiselle se oli kiinnostavaa ja opettavaista.

Opetushallituksen juristitiimiä vahvistettiin keväällä. Kaikkiaan kuusi juristia pohti kouluihin suunnattuja ohjeita, normaalisti kolme heistä tekee töitä koululainsäädännön parissa.

Mihin pitää varautua -skenaarioita päivitettiin kevään aikana aktiivisesti.

– Turvallisuusryhmässä lähdettiin joka aamu tilannekuvasta liikkeelle. Mihin pitää varautua -skenaarioita päivitettiin kevään aikana aktiivisesti. Yhteistyötä tehtiin niin ministeriön kuin THL:n kanssa, ja vuorovaikutus kentän kanssa oli tiivistä.

Toimivaltuuksista vastuukysymyksiin

Heinonen toteaa, ettei juridisten asioiden punnintaan ollut oikeita vastauksia.

– Kuten sellaiseen, saako lemmikkilelun ottaa mukaan päiväkotiin.

Juridinen kysymys: saako lemmikkilelun ottaa mukaan päiväkotiin.

Kun etäopetusjakso päättyi, pohdittavaksi tuli muun muassa se, kuka oli oikeutettu opetuksen erityisjärjestelyihin eli käytännössä etäopetuksen jatkumiseen muiden palatessa kouluun. Lainsäädännöstä ei ollut apua.

Peruste oli selkeä, jos henkilö kuului riskiryhmään, mutta entä jos läheinen oli riskiryhmäläinen?

– Yhdenvertaisuusvaltuutettu oli sitä mieltä, että myös läheisen kuuluminen riskiryhmään pitäisi olla peruste jäädä etäopetukseen.

Poikkeustilanteen nopeuden ja siihen liittyvän pelon vuoksi tietoa haluttiin nopeasti. Tällöin esiin tulivat myös toimivaltuudet, joita Opetushallituksen juristit joutuivat paljon pohtimaan.

Kun palattiin kouluun, piti miettiä, millainen on kaikille turvallinen oppimisympäristö.

Luupin alla olivat vastuukysymyksetkin. Vakuutusoikeudellinen ja muu juridinen vastuu koskevat sitä, mitä opetuksen aikana tapahtuu.

– Esimerkiksi opetukseen liittyvissä kotitaloustöissä kotona ei ollut valvonnan mahdollisuutta. Kun palattiin kouluun, piti miettiä, millainen on kaikille turvallinen oppimisympäristö.

Etäopetus korosti oppilaiden erilaisuutta

Heinonen vertaa pandemiaa röntgensäteisiin: olemassa olevat asiat tulivat näkyviksi. Esimerkiksi potentiaalisten koulupudokkaiden riski kasvoi, jos kotioloissa ja oppilaalla itsellään oli ongelmia.

– Koulupudokkuutta on jonkin verran tutkittu – se ei välttämättä liity heikkoon koulumenestykseen. Kehitys voi alkaa myös turhautumisesta, josta seuraa kyynisyyttä. Se voi johtaa siihen, että tulevaisuuden usko katoaa. Tulisi ymmärtää erilaisten oppijoiden erilaiset tarpeet.

Tulisi ymmärtää erilaisten oppijoiden erilaiset tarpeet.

Heinosen mukaan osa oppilaista taas kukoisti etäopetuksessa enemmän kuin koulussa koskaan. Taustalla saattoi olla aistiherkkyyttä, sosiaalisia vaikeuksia tai kiusaamista.

– On hyvä pohtia, mitä on muutettava, jotta oppilaat voivat kukoistaa myös koulussa. Etäopetus ei ole ratkaisu – koululla on paljon muitakin tehtäviä kuin opettaminen, kuten yhteisöön kasvattaminen.

Yhdenvertaisuus ei täysin toteudu kouluissa

Pääjohtaja kiittelee opettajien kykyä selvitä poikkeuksellisesta keväästä. He ottivat hetkessä haltuun digilaitteita ja uusia pedagogisia ratkaisuja, vaikka työkalut saattoivat olla tyystin vieraita.

– Kevään aikana syntyi paljon hienoja oivalluksia, joita voi hyödyntää jatkossakin. Toisaalta oli pakko, mutta kyse on myös kapasiteetista. Kyvykkyys kertoo suomalaisen opettajankoulutuksen erinomaisesta tasosta ja siitä, että opettajilla on kykyä ja ketteryyttä sopeutua muutoksiin. Se hakee vertaistaan kansainvälisestikin.

Opettajilla on kykyä ja ketteryyttä sopeutua muutoksiin.

Heinosen mukaan meillä on kansalliset tavoitteet oppimiselle, mutta yksittäisissä kouluissa päätetään, miten ne toteutetaan.

– Olimme korona-aikana tiiviissä yhteistyössä kuuden johtavan Pisa-maan ryhmän kanssa, jotta ymmärtäisimme meneillään olevia muutoksia. Esimerkiksi Hongkongissa yhteiskunta järjestää kaikille digitaalisen käyttöliittymän oppimateriaaleihin.

Yhdenvertaisuus ei toteudu kouluissa Suomen joka kolkassa.

Heinonen myöntää, että meillä ongelmana on laitekanta ja tietoliikenneyhteydet. Yhdenvertaisuus ei toteudu kouluissa Suomen joka kolkassa, eikä kaikilla oppilailla ole digimahdollisuuksia kotonaankaan.

Asenteet erilaisuutta kohtaan eivät mairittele

Suomessa on vielä tekemistä, jotta kaikenlainen erilaisuus otettaisiin huomioon sekä koulunpidossa että laajemminkin. Heinosen mukaan asenteet erilaisuutta kohtaan eivät mairittele suomalaisia eurooppalaisissa vertailuissa.

Kansainväliset vaihto-ohjelmat ovat tärkeässä roolissa, jotta avarakatseisuus ja eri kulttuureista tulevien ihmisten kohtaaminen lisääntyisivät.

– Ongelmallista ei ole se, että pitää omaa kuplaansa arvokkaana, vaan se, että ajattelee sen olevan arvokkaampi kuin muut. On etsittävä yhteistä maaperää, eikä kenenkään yläpuolelle tule nousta.

On etsittävä yhteistä maaperää, eikä kenenkään yläpuolelle tule nousta.

Mitä tulee koulumaailmaan, esimerkiksi maahanmuuttajien riski syrjäytyä on suurempi kuin kantaväestön. Heinosen mukaan myös joidenkin vammaisryhmien koulupolku on kohtuuttomasti vanhempien taistelukyvyn varassa.

Lisäksi kommunikaatiota kodin ja koulun välillä pitäisi lisätä ja oppilaan kehitystä tukea yhteisvoimin.

Koko koulutusputken kehittäminen kannattaa

Oppivelvollisuus laajenee: hallitusohjelman tavoitteena on, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaa toisen asteen koulutuksen. Heinonen pitää tavoitetta ymmärrettävänä.

– Työelämään pääsee paremmin kiinni. Se on poliittinen kysymys: mihin resurssit kohdennetaan.

Oppivelvollisuuden laajentuessa työelämään pääsee paremmin kiinni.

Opetushallituksen pääjohtajan mukaan myös varhaiskasvatukseen ja peruskouluun panostaminen ovat tärkeitä toimia. Varhaiskasvatuksessa luodaan jo valmiudet opintielle, ja toisella asteella on vaikea ryhtyä korjaamaan mahdollisia ongelmia.

Heinonen korostaa, että koko koulutusputken kehittäminen kannattaa.

– Kokonaispolun ymmärtäminen ja sen rakentaminen on tärkeää. Nivelvaiheet toimivat aina huonoiten, joten niihin on panostettava.

Ei tullut muusikkoa, tuli juristi

Heinosella oli aikoinaan tarjolla kaksikin urapolkua. Hän opiskeli pitkään musiikkia Turun konservatoriossa ja suhtautui siihen kunnianhimoisesti. Taitekohtana oli armeija.

– Armeija teki soittamiseen katkon, enkä hakeutunut musiikin alalle. Oikeustieteellinen oli sopiva ratkaisu, sillä se jätti monia ovia auki. Pääsin tutustumaan useisiin oikeuden aloihin.

Oikeustieteellinen oli sopiva ratkaisu, sillä se jätti monia ovia auki.

Trumpetin soittaminen ei ole kuitenkaan jäänyt. Se on opettanut tärkeää tiimityötä ja vuorovaikutustaitoja sekä toisten kuuntelemista, oli sitten kyseessä sanat tai sävelet.

Myös yhteiskunnalliset asiat ovat aina kiinnostaneet – myös politiikka, jota Heinonen on pitänyt enemmän harrastuksena kuin uravaihtoehtona.

– Valmistumiseni loppumetreillä menin yhden tutun sijaiseksi eduskuntaan. Jatkokin oli sattumaa: opetusministeri kysyi, lähtisinkö erityisavustajaksi. Kun ministeri valittiin puhemieheksi, sain kaksi päivää miettiä, olisinko kiinnostunut opetusministerin tehtävistä. Otin sen projektina. Ministeriprojektiin vierähti kahdeksan vuotta.

Otin sen projektina. Ministeriprojektiin vierähti kahdeksan vuotta.

Liikenne- ja viestintäministerin pestistä Heinonen siirtyi Ylen johtajaksi kymmeneksi vuodeksi. Ympyrä sulkeutui, kun poliittinen ura jatkui pääministerin valtiosihteerinä.

– En voinut kieltäytyä tehtävästä, jota on vain yksi Suomessa. Oli kiinnostavaa toimia virkamieskunnan ja poliittisen päätöksenteon rajapinnassa.

Hyvä kiertämään

Heinonen sanoo liikkuneensa mielellään laaja-alaisuuden ja yhteen asiaan syventymisen välillä vuorotellen. Menneisiin tehtäviin hän ei kuitenkaan koskaan haikaile.

– Haluan tehdä erilaisia asioita jatkossakin. Mielessä on kirjoittamista ja yhteistä kehittämistä liittyen esimerkiksi henkiseen kasvuun, johtamiseen ja yhdessä tekemiseen. Nuo ulottuvuudet ovat olleet punaisena lankana kaikissa tehtävissäni. Kun olen päässyt erilaisille näköalapaikoille, haluan antaa muillekin sitä, mitä itse olen saanut.

Kun olen päässyt erilaisille näköalapaikoille, haluan antaa muillekin sitä, mitä itse olen saanut.

Pääjohtajan mukaan nykyinen työ on mieluisaa sen merkityksellisyyden vuoksi. Tekemistä riittää.

– Meillä ajatellaan, että henkinen kasvu pysähtyy samalla kuin pituuskasvu. Kognitiivisen kasvun taidot ovat voimavara, jota pitäisi pystyä yhteiskunnassa paremmin hyödyntämään.

Kognitiivisen kasvun taitoja pitäisi pystyä hyödyntämään yhteiskunnassa paremmin.

Juristina on hyvä olla Opetushallituksessa: pääjohtajan mukaan viraston tehtävä perustuu lainsäädännön ymmärtämiseen.

– Juristin koulutus helpottaa työtä. Käsiteltäviä asioita tuodaan lainsäädännön kehikkoon. Se on ajattelutapa, jonka ansiosta asioita pystyy hahmottamaan.

Olli-Pekka Heinosen vinkki juristin polulle

Vaikka erikoistumista tarvitaan ja arvostetaan, pidä huoli, että et uppoa liian syvälle yhteen näkökulmaan. Erikoistumisen hyödyt tulevat näkyviksi vasta, kun ne kykenee kytkemään ja integroimaan laaja-alaisempaan näkemykseen. Pidä yleissivistys ja empatia muita näkökulmia kohtaan kunniassa!