Oikeusvaltion puhemies Antti Häkkänen

Oikeusministeri Antti Häkkänen uskoo, että digitalisaation maailmassa lakimiesten ainutlaatuinen rooli oikeusjärjestelmän kokonaisuuden osaajana korostuu.

Tasavallan presidentti Sauli Niinistö nimitti toukokuussa Suomen oikeusministeriksi 32-vuotiaan oikeustieteen maisteri Antti Häkkäsen (kok). Häkkäsestä tuli Suomen historian kolmanneksi nuorin oikeusministeri, vain Christoffer Taxell (oikeusministerinä 1979–87) ja Matti Louekoski (1972–75, 1987–90) ovat ryhtyneet tehtävään nuorempina.

– Oikeusministerin salkku on perinteisesti ollut kokoomukselle äärimmäisen tärkeä. Halusimme tämän tehtävän meidän hoitoomme, Häkkänen kertoo työhuoneessaan Eteläesplanadilla.

Tuore ministeri tuo myös esille oman innostuksensa oikeuspolitiikkaan.

– Koen tämän tehtävän erityisen tärkeäksi, koska pidän oikeudenhoitoa ja oikeusvaltiota suuressa arvossa.

Häkkänen näkee oikeusministerin tehtävän tärkeäksi myös kansallisen yhtenäisyyden ylläpitämisen näkökulmasta.

– Oikeusministeriön yhtenä tehtävänä on pitää huolta kansalaisten demokraattisten vaikuttamismahdollisuuksien toimivuudesta. Suomi ei olisi pysynyt sataa vuotta koossa, ellei tätä tehtävää olisi hoidettu huolellisesti.

Suomelle aktiivisempi rooli EU:n oikeusvaltio­kysymyksissä

Itä-Euroopassa ja jopa Yhdysvalloissa on viime aikoina kuulunut valtaa pitäviltä äänenpainoja, joilla on haastettu vallan kolmijako-oppiin pohjautuvaa poliittista järjestelmää. Tätä kehitystä Häkkänen pitää huolestuttavana.

– Demokraattisten valtioiden ei kannata lähteä päätöksenteon nopeuden ja ketteryyden nimissä haikailemaan minkään suuren johtajan perään, Venäjän ja Turkin tie ei toimi. Kuukausi sitten perustuslakivaliokunta vieraili Yhdysvalloissa ja minulla oli tilaisuus keskustella joidenkin USA:n korkeimman oikeuden tuomareiden kanssa. He pitivät hieman huolestuttavana nykyhallinnon aikana tapahtunutta vallan kolmijako-opin haastamista.

Häkkänen nostaa esille kysymyksen, ovatko nämä ilmiöt vain joidenkin johtajien tietämättömyydestä johtuvaa ”touhuilua” vai onko takana selkeämpi suunnitelma yhteiskuntajärjestyksen muuttamisesta.

– Oman käsitykseni mukaan tässä on takana lähinnä ymmärtämättömyys tietyistä oikeusvaltion peruspilareista ja niiden toimintamekanismeista. Jos takana on huolellinen analyysi ja siihen perustuva tahto muuttaa yhteiskuntajärjestystä, silloin olisin todella huolissani, hän pohtii.

Lakimiesuutisten haastatteluun Antti Häkkänen tuli Euroopan perusoikeusviraston johtajaa tapaamasta, ja edellisenä päivänä hän oli tavannut EU:n tuomioistuimen presidentin delegaatioineen. EU:ssa Suomen tulee ottaa uuden ministerin mielestä entistä vahvempi rooli oikeusvaltio-osaajana. Oikeusvaltiokehityksen tulee Häkkäsen mukaan olla Suomen EU-politiikan etulinjassa. Hän asettaa henkilökohtaisen EU-asialistansa ykköspaikalle oikeus­valtiomekanismin toteuttamisen ja esillä pitämisen unionissa.

– Meiltä odotetaan eurooppalaisilla kentillä vielä aktiivisempaa roolia oikeus­valtiokysymyksissä, oikeudellisessa asiantuntemuksessa ja perustuslaillisessa ajattelussa. Kumppanimme haluavat, että tuomme näitä teemoja esille entistä voimakkaammin. Meillä on näistä osaamista ja näyttöjä. Koko EU-yhteistyön peruspilari on se, että on tietyt yhteiset perusarvot, joista ei tingitä.

Huolellinen analyysi tuomioistuinvirastosta

Kotimaassa yksi tämän vaalikauden merkittävimmistä oikeuspoliittisista hankkeista on tuomioistuinviraston perustaminen. Valmisteleva toimikunta jätti mietintönsä huhtikuussa ja lausuntokierros on käynnissä.

– Haluan panostaa tähän hankkeeseen ja sen analysointiin, Antti Häkkänen kertoo.

– Odotan kaikkien sidosryhmien näkemykset ja lausunnot. Eri ryhmien kannoista saattaa havaita kipupisteitä, joissa valmistelua vielä tarvitaan. Perusteet viraston käynnistämiselle ovat olemassa, ja muillakin politiikkalohkoilla on organisaatiota viety valtakunnallisten keskusvirastojen suuntaan. Ripeästi pitäisi edetä, jos tämä halutaan tällä vaalikaudella viedä maaliin, mutta huolellinen analyysi on silti tehtävä. Resurssikysymykset on sitten keskusteltava hallituksessa, ja minun tehtäväni on saada muut ministerit ymmärtämään oikeushallinnon asioiden tärkeys.

Häkkänen aikoo kesään asti käyttää aikaa hankkeen ja lausuntopalautteen analysointiin. Mikäli tarvetta on, saattaa asialistalla olla vielä jonkinlaisen julkisen kuulemisen, keskustelun tai seminaarin järjestäminen.

– Odotan tiivistä vuoropuhelua lakimieskunnan kanssa. Itse asiassa on hienoa, että tuomioistuinviraston edistäminen ajoittuu Suomi 100 -juhlavuoteen, koska riippumaton oikeuslaitos on yhteiskunnan kivijalka. Se on se viimeinen lukko, johon kansalainen voi luottaa.

– Kyllä tämä tästä jalostuu, ministeri lupaa.

Lainvalmistelussa aina parannettavaa

Lainvalmistelun tasosta on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua. Häkkäsen pääviesti on, että meillä on kansainvälisessä vertailussa hyvä lainvalmistelun taso.

– Substanssiosaaminen on kunnossa ja meillä on laaja-alaisia juristeja lainvalmistelua tekemässä.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, ettei kehitettävää olisi. Häkkänen on havainnut parannettavaa erityisesti vaikutus­arvioinneissa ja joskus myös säätämisjärjestyksen perusteluissa.

– Olen itsekin ollut perustuslakivaliokunnan jäsenenä vaatimassa vaikutus­arviointeja koskevia huomautuksia valiokuntalausuntoihin.

Poliitikkojen tulee Häkkäsen mielestä kantaa oma vastuunsa, jos lainvalmistelijoiden toimeksianto on epäselvä tai lakihankkeen poliittinen johtaminen tempoilevaa.

– Joskus näkyy, että on ollut epäselvää, mitä poliittisella puolella on kyseisellä lailla tavoiteltu. Poliittiselta johdolta on tultava selkeä tavoite ja virkakunnalle aikaa hankkia tutkittua tietoa valmistelun pohjaksi siitä, mitkä ovat parhaita keinoja tavoitteen saavuttamiseksi, Häkkänen painottaa.

– Ei homma toimi niin, että poliitikot linjaavat ensin keinoja ja sitten huomataan, että eiväthän nämä tutkitun tiedon mukaan olekaan niitä parhaita keinoja.  Sitten tehdään käännöksiä.

Resursseista on lainvalmistelussa aina pulaa, mutta oikeusministeriössä lainvalmisteluosaaminen on Häkkäsen mielestä korkealla tasolla.

”Oikeusministeriö on lainvalmistelun ykkösnyrkki.”

– Oikeusministeriö on lainvalmistelun ykkösnyrkki ja sen tehtävänä on myös konsultoida muita hallinnonaloja lainvalmisteluun liittyvissä kysymyksissä. Ministeriö antaa vuosittain noin 250 lausuntoa muille ministeriöille näissä asioissa, hän kertoo.

Oikeudenhoito kunnossa, mutta haasteitakin on

Suomalaisella oikeudenhoidolla on Antti Häkkäsen mielestä monia vahvuuksia. Yksi niistä on juristien korkea koulutustaso.

– Meillä on erittäin hyvä lakimiehen perustutkinto, laaja-alaisen generalistin koulutus. Tämä takaa sen, että meillä on pätevää porukkaa töissä oikeuslaitoksen juristitehtävissä. Meillä on satavuotinen traditio oikeusvaltioajattelusta ja yhteinen ymmärrys oikeusvaltion perus­periaatteista. Ihmisten luottamus oikeuslaitosta ja oikeusprosesseja kohtaan on meillä edelleen erittäin vahva, yksi vahvimmista Euroopassa, Häkkänen kehuu.

Haasteitakaan ei puutu. – Rahoituskysymykset ovat haasteellisia. Oikeuslaitoksen rahoitus on meillä verraten kohtuullisella tasolla, mutta nämä ovat valtion ydintehtäviä ja niitä tulee kohdella sellaisina myös rahoituskysymyksissä. Ollaan nimittäin todella vakavien kysymysten äärellä, jos kansalaisten luottamus oikeudenhoitoon alkaa rapautua, sitä ei saa päästää tapahtumaan.

Uusi oikeusministeri lupaakin tehdä töitä sen eteen, että kaikissa puolueissa on vahva ymmärrys siitä, kuinka tärkeitä oikeusasiat ovat.

– Meidän täytyy myös pystyä näyttämään, että otamme ennakkoluulottomasti käyttöön uusia toimintatapoja ja teemme rakenteellisia uudistuksia, joilla turvataan laadukkaat ja luotettavat oikeus­palvelut. Oikeusministeriön vastuulla on nostaa hallinnonalansa asiat valtioneuvostossa vahvasti esiin ja tuoda keskusteluun ymmärrystä oikeushallinnon asioista, oikeusjärjestelmästä ja sen kansain­välisistä liitännöistä. Jos oikeus­ministeri ei nosta näiden asioiden tär­keyttä esille hallituksen istunnoissa, niin silloin sitä ei tee kukaan.

Kokonaisuuden osaajia tarvitaan

Juristiammattienkin tulevaisuudesta puhuttaessa keskustelussa vilahtelevat haave- ja uhkakuvat digitalisaation mukanaan tuomista muutoksista. Antti Häkkänenkin uskoo, että muutoksia on tulossa.

”On tärkeää huolehtia lakimiestutkinnon laaja-alaisuudesta ja laadukkuudesta.”

– Digitalisaatio, tekoäly ja muut voimistuvat virtaukset muokkaavat kaikkia lakimiesammatteja. Ne rikkovat oikeudenalojen rajoja ja muuttavat toimintatapoja perusteellisesti, hän ennustaa.

Samalla Häkkänen toteaa, että kokonaisuuksien ymmärtämisen tarve ei katoa mihinkään.

– Uudet virtaukset korostavat erityisesti tarvetta ymmärtää uutta teknologiaa ja toisaalta järjestelmiä kokonaisuutena. On tärkeää huolehtia lakimiestutkinnon laaja-alaisuudesta ja laadukkuudesta sekä jatkuvasta osaamisen täydentämisestä. Tällaisessa muuttuvassa maailmassa lakimiehen ainutlaatuinen rooli oikeusjärjestelmän kokonaisuuden osaajana korostuu. Tätä generalistin mainetta on lakimiesten syytä varjella.