Miten varmistaa henkinen jaksaminen?

Psykologi ja Poliisiammattikorkeakoulun yliopettaja Jaakko Kauppila listaa poliisin kannalta rankkoja asioita, jotka aikanaan tulevat myös syyttäjien ja oikeustoimen käsiteltäviksi.

– Työssä kovimpia eteen tulevia asioita ovat lapsiin liittyvät kuolemat, pahoinpitelyt ja onnettomuudet, kuten Levin tuore mökkipalo tai Oulun tämäntalviset hyväksikäyttötapaukset, Kauppila sanoo.

Työssä kovimpia eteen tulevia asioita ovat lapsiin liittyvät kuolemat, pahoinpitelyt ja onnettomuudet.

– Ne ovat toki pysäyttäviä juttuja kaikille, vaikka oikeustoimessa ei yleensä kohdata uhria samalla tavalla kasvokkain kuin tutkintaa tekevässä poliisissa. Ja vaikka poliisi on tottunut kohtaamaan kuolemaa, ensimmäiset kuolinsyytutkinnat ovat tietysti kauheita kokemuksia heillekin.

Henkisesti kuormittavia ovat myös itseen tai kollegaan kohdistuneet vakavat uhat, väkivalta ja kuolema – myös työtoverin itsemurha. Vaikka poliisit eivät tee sen enempää itsemurhia kuin muutkaan, teko tapahtuu usein virka-aseella työpaikalla tai sen lähellä.

Kyynistyminen on ammattitauti

Kauppila erottaa toisistaan tilannestressin – jossa kauheuksia kohdataan yksittäisinä tapahtumina – ja kumulatiivisen, kertyvän stressin. Pitkäaikaisempaa henkistä rasitusta alkaa kertyä esimerkiksi lapsipornotutkintojen teknisille tutkijoille, jotka joutuvat päivästä toiseen katsomaan ja luokittelemaan kammottavia kuvia ja videoita tuomioiden perusteeksi.

Pitkäaikaista stressiä kertyy myös jatkuvasta työskentelystä elämän varjopuolen kanssa. Kyynistyminen on ammattitauti, josta Kauppila varoittaa nuoria alalle tulevia työntekijöitä.

Pitkäaikaista stressiä kertyy jatkuvasta työskentelystä elämän varjopuolen kanssa.

– Koventuvat asenteet ja välinpitämättömyys sekä kova huumori ja kylmät puheet ovat ammatillista suojautumista, mutta myös merkki alkavasta loppuunpalamisesta. Työperäisten traumojen käsittely ei vaadi suuria resursseja, vaan hyvin paljon on kiinni työkulttuurista ja siitä, miten sitä pyritään yhdessä kehittämään. Kerran tai kaksi kertaa kuussa kannattaisi yhdessä katsoa, mitkä asiat ovat olleet vaikeita, miten stressiltä voitaisiin suojautua ja miten käsitellä rankkoja kokemuksia.

Terveystalon johtava psykologi Tuija Turunen kehottaa ottamaan päivittäiseksi tavaksi oman olon tutkiskelun: tärkeätä on tunnistaa, mitkä ovat omia varomerkkejä sille, että kuormaa tai pitkittynyttä, kumuloituvaa stressiä alkaa olla liikaa.

– Päänsärkyihin, huonosti nukuttuihin öihin, ärtyneisyyteen ja keskittymisvaikeuksiin ei kannata turtua. Niiden kohdalla pitää antaa itselleen lupa pysähtyä, keventää kuormaa ja antaa sekä mielen että kehon palautua, Turunen sanoo.

Työperäisten traumojen käsittely ei vaadi suuria resursseja.

Asianajaja kohtaa ihmisen tunteet

Asianajaja Hanna-Maria Seppä on työskennellyt seitsemän vuoden ajan rikos- ja turvapaikka-asioiden parissa, joista jälkimmäinen on ollut erityisen raskas työkenttä.

– Olen luopumassa turvapaikkajutuista niiden henkisen kuormittavuuden ja työläyden takia. Olosuhteet lähtömaissa eivät ole muuttuneet mihinkään, mutta ihmisiä palautetaan moninkertaisesti enemmän kuin aikaisemmin – joskus kuolemanvaaraan, Seppä sanoo.

Olen luopumassa turvapaikkajutuista niiden henkisen kuormittavuuden ja työläyden takia.

– Ja vaikka ymmärtäisin juristina, että asiakkaani ei tule saamaan turvapaikkaa, asiakkaiden kertomukset ovat joka tapauksessa raskaita: niihin liittyy väkivaltaa, raiskauksia, kurjuutta ja köyhyyttä, kunniaväkivaltaa sekä ihmisten salakuljetusta, ihmiskauppaa ja prostituutiota. Eikä meitä juristeja ole mitenkään koulutettu kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat kokeneet sellaisia asioita.

Juristeja ei ole mitenkään koulutettu kohtaamaan ihmisiä, jotka ovat kokeneet kauheuksia.

Työnohjauksesta ja kokemusten jaosta apua

Seppä siirtyi yrittäjäksi kaksi vuotta sitten ja hankki tuolloin omalla kustannuksellaan työterveyspsykologin työnohjausta, koska hänellä ei enää ollut työyhteisöä, jonka kanssa purkaa työhön liittyviä kokemuksiaan.

Salassapitovelvollisuuden takia työasioista voi puhua ystävillekin vain omien tunteiden tasolla.

– Minulla on onneksi ystäviä, jotka työskentelevät omilla aloillaan saman tyyppisten asioiden kanssa, joten voimme jakaa kokemuksia tunnepuolella yksityiskohtiin menemättä. Siitä on ollut merkittävää apua, Seppä kertoo.

– Toki myös ikä ja kokemus auttavat, ja kauheuksiinkin turtuu.

Psykologi Tuija Turunen komppaa: usein tiedämme itse, mitä kuorman purkamiseen tarvitaan. Se voi olla kaverin kanssa puhumista, metsä- tai hikilenkki, kainaloon käpertymistä, pelaamista tai lukemista. Pääasia, että sen tekee tietoisesti ja hyvällä omallatunnolla.

Oikeussalissa käydään virallista prosessia, mutta neuvottelussa asiakkaan kanssa tunteet ovat usein pinnassa. Keskeinen ongelma, johon Seppä haki työterveyspsykologin tukea, oli juuri näiden asiakkaiden tunteiden siirtyminen omaan itseen.

Asiakkaan tunteet eivät ole minun tunteitani. Vääränlainen eläytyminen on epäammatillista.

– Kun tapaa pienessä neuvotteluhuoneessa ahdistuneen ja masentuneen ihmisen, jolle on tapahtunut karmeita asioita, alkaa helposti elää hänen tunteitaan ja kokemuksiaan. Siihen tärkein psykologiystävältä saamani neuvo on, että asiakkaan tunteet eivät ole minun tunteitani. Vääränlainen eläytyminen on epäammatillista, Seppä pohtii.

– Nuorena asianajajana ehkä myös yritin turhaan ottaa kaiken vastaan ajatuksella, että kyllä minä kestän ja olen vahva. Yksi vanhempi kollega onneksi muistutti, että oman mielenterveyden suojelemiseksi on ihan oikein rajata keskustelua. Asianajaja ei ole terapeutti. Jos alkaa terapoida, oikea työ kärsii.

Asianajaja ei ole terapeutti. Jos alkaa terapoida asiakasta, oikea työ kärsii.

Syyttäjätkin kuormittuvat

Valtakunnansyyttäjäviraston toiminnan tukiyksikön johtava asiantuntija Henrika Räsänen sanoo, että laitos ottaa kuormittavien juttujen käsittelyn vakavasti. Henkisen kuormittavuuden asiat on integroitu osaksi yleisen työkyvyn ylläpitoa.

– Kaikki syyttäjät käsittelevät rikosvastuuseen kuuluvia asioita, mikä on jo itsessään kuormittavaa. Tietyt rikosvastuun alueet, kuten järjestäytyneeseen rikollisuuteen sekä naisiin ja lapsiin kohdistuvat jutut, voivat olla erityisen kuormittavia, Räsänen sanoo.

Syyttäjät ovat työaikalainsäädännön ulkopuolella.

– Lisäksi työmme on määrällisesti kuormittavaa, koska laitoksella on kovat tulospaineet ja rajalliset resurssit. Syyttäjät ovat työaikalainsäädännön ulkopuolella, mikä edellyttää kykyä itsensä johtamiseen mutta korostaa myös esimiehen ammattitaitoa ja herkkyyttä työkuormaa jaettaessa. Työajattomuudesta huolimatta virkamiehemme ovat yhtä lailla työsuojelun piirissä.

Tunnista henkisen kuormittumisen ongelmat ajoissa

Syyttäjälaitoksella on oma työkykyjohtamisen toimintamallinsa, johon sisältyvät muun muassa varhaisen tuen malli ja siinä kuvatut auttamisen keinot, esimiesvartti-keskustelut sekä tarvittaessa mahdollisuus verkostoneuvotteluihin työterveyshuollon kanssa.

Räsänen korostaa, että perusasioiden pitää olla kunnossa. Esimerkiksi sairauspoissaolojen seuranta auttaa tunnistamaan aikaisessa vaiheessa ne työntekijät, joilla on korostunut työkykyriski.

Myös toimiva keskusteluyhteys työterveyshuollon kanssa kuuluu perusasioihin. Esimieheltä edellytetään taitoa havaita muutokset ja heikotkin signaalit oman johdettavansa toiminnassa.

– Jos työntekijä kokee, että omat voimat eivät riitä, tarjolla on monenlaisia keinoja: työn organisointia sekä työterveyshuollon tarjoamaa työnohjausta ja työterveyspsykologin tukea. Tuki voi myös liittyä osaamisen kehittämiseen. Tie löytyy kyllä yhteisen keskustelun avulla, Räsänen sanoo.

– Keskeistä on kuitenkin tarjota myös esimiehille työkaluja, joilla he pystyvät tukemaan työntekijöitään arjen keskellä ja joilla he pystyvät ajoissa tunnistamaan mahdolliset ongelmat. Isoissa ja rankoissa jutuissa pystymme keventämään työntekijän kuormitusta parisyyttäjä-resursoinnilla ja myös syyttäjäryhmällä niin, että vastuu ja kuormittavuus eivät lankea vain yksittäisen syyttäjän harteille. Näin meneteltiin esimerkiksi Aarnio-jutussa.

Todella rankkojen juttujen yhteydessä voidaan järjestää ammattilaisten vetämiä debriefing-tilaisuuksia.

Todella rankkojen juttujen yhteydessä voidaan järjestää myös ammattilaisten vetämiä debriefing-tilaisuuksia, mikä on yksi työkalu laitoksen työterveyshuollon sopimuksessa.

– Osassa virastoja on käytössä säännölliset työterveyspsykologin vetämät tilaisuudet, joissa voidaan käydä läpi työhön ja myös työyhteisöön liittyviä asioita ammattilaisen tuella, Räsänen kertoo.

Työnohjaus ei ole terapiaa

Suomen työnohjaajien liiton määritelmän mukaan työnohjaus on ”oman työn tutkimista, arviointia ja kehittämistä koulutetun työnohjaajan avulla”. Keskeisenä menetelmänä työnohjauksessa on keskustelu, jossa jäsennetään ja tulkitaan työhön, työyhteisöön ja omaan työrooliin liittyviä kysymyksiä, kokemuksia ja tunteita.

Työnohjaus ei kuitenkaan ole terapiaa, vaikka sillä voi olla terapeuttisia vaikutuksia.

Työnohjausta käytettiin jo 1950-luvulla kirkon ja terveydenhoidon ammateissa, joissa kohdattiin paljon inhimillistä kärsimystä. Nykyisin työyhteisöä kehittävä ja työkykyä ylläpitävä menetelmä on levinnyt kaikille toimialoille.