Ministerien avustajat

Blogit ja Kolumnit
29.10.2019 • Heikki Halila

Poliittisia sihteereitä valittiin Suomessa ensimmäisen kerran vuonna 1972 Rafael Paasion hallituksen ministerien tueksi. Kertoman mukaan valtiovarainministeri Mauno Koivisto ihmetteli, mitä hän avustajalla tekee, mutta kehotti avustajaansa Pertti Paasiota keksimään itselleen jotain tekemistä. Jotkut vitsailivat, että avustajan tulikin raportoida Koiviston tekemisistä.

Sittemmin on ministerien avustajien rooli vakiintunut osaksi poliittista valmistelua ja ministeriöhallintoakin. Avustaja seuraa paitsi oman myös jonkin muun ministeriön toimintaa, kulkee ministerin mukana, hoitaa tehtäviä, joita ministeri ei pääse tekemään, ja pitää yllä kontakteja.

EU-Suomessa on vaikea kuvitella ministerin tulevan toimeen ilman poliittista avustajaa.

EU-Suomessa on vaikea kuvitella ministerin tulevan toimeen ilman poliittista avustajaa, erityisavustajaa, niin kuin nykyisin sievistelevästi sanotaan. Eri asia on, kuinka paljon niitä tarvitaan ja mitä avustajat tekevät. Antti Rinteen hallituksen ministereillä on 15 valtiosihteeriä ja 66 erityisavustajaa eli 81 poliittista avustajaa. Juha Sipilän hallituksessa avustajia oli puolet tästä määrästä.

Vuonna 2015 Suomesta puuttui ensimmäistä kertaa ministeri, jonka vastuualue kattaa pelkästään oikeusministeriön. Vuonna 2019 tehtiin historiaa toisinpäin. Oikeusministeriössä on ensimmäistä kertaa kaksi ministeriä. Kumpikin ratkaisu tuntuu erikoiselta.

Antti Häkkänen tuli toimeen kahdella avustajalla. Nyt oikeusministeriössä on valtiosihteeri ja kuusi erityisavustajaa. Heitä varten on tyhjennetty ministeriön neljäs kerros varsinaisista virkamiehistä. Ministeriössä sanotaan kyseisen kerroksen olevan RKP:n puoluetoimisto.

Puolueilla tulisi olla omaa koneistoa politiikan suunnittelussa ja linjauksissa. Ylisuuret avustajaresurssit edustavat piilopuoluetukea. Ministerien tulisi voida luottaa virkamiesten lojaalisuuteen silloinkin, kun tehdään suunnanmuutoksia.

Ylisuuret avustajaresurssit edustavat piilopuoluetukea.

Valtioneuvoston sivujen mukaan valtiosihteeri toimii ministerin apuna poliittisessa ohjauksessa ja asioiden valmistelussa. Valtiosihteeri-instituution perustamista kritisoi julkisuudessa ministeri Esko Rekola, jota ei voitu koskaan syyttää populismista.

Kävin keväällä 2011 Lauri Tarastin kanssa viemässä hänelle Yhdistysoikeus-teoksen uuden painoksen. Keskustelussa Rekola kiinnitti valtiosihteereistä huomiota kahteen asiaan: vaarana on, että valtiosihteereistä pyritään tekemään suoraan kansliapäälliköitä ja että valtiosihteerien toiminta voi sotkea ministeriöiden johtosuhteita.

Rinteen hallituksen aikana on jo havaittu ministerin ja valtiosihteerin antavan ristiriitaisia määräyksiä.

Ensimmäinen uhka ei ole toteutunut mutta jälkimmäinen on. Rinteen hallituksen aikana on jo havaittu ministerin ja valtiosihteerin antavan ristiriitaisia määräyksiä. Valtiosihteeri voi olla ministeriä kokeneempi poliittinen toimija, jonka aika ei kulu twiittailussa eikä edustamisessa ja joka voi näin ottaa johtoa käsiinsä.

Erityisavustajan tehtävä on ollut monelle yhteiskunnalliselle vaikuttajalle politiikan ja hallinnon korkeakoulu. Hyvin verkottuneet avustajat ovat edenneet monipuolisesti eri tehtäviin.

Tämä ei ole ongelmatonta. Järjestöjen johtotehtäviin on tullut puolueittensa asioita ajavia lobbareita substanssiosaajien sijaan.

Kirjoittaja on siviilioikeuden professori, Helsingin yliopisto, heikki.halila@helsinki.fi