Lepotekstiä

Blogit ja Kolumnit
30.01.2019 • Jukka Varviala

Taannoin jossakin tilaisuudessa suullisen ja kirjallisen taidon asian­tuntija puhui lepotekstin tärkeydestä. Esitelmiin ja kirjelmiin oli tärkeätä tarkkaavaisuuden säilyttämiseksi sujauttaa asia-aineiston väliin kevennystä eli lepotekstiä.

Kuten Kymmenen uutisten lopussa on loppukevennys. Sellainenhan oli ainakin viime vuonna kaiken uutisryöpyn jälkeen tarpeen mielenrauhan ja yöunien tähden.

Itselleni lepotekstin sujauttaminen hengentuotteisiini ei tuottanut vaikeuksia, joskaan valtaosaan oikeudenkäynneistä – etenkään rikosjutuista – se ei soveltunut. Monesti kuitenkin huomasin, että raskaan päivän myöhäisten juttujen väsyttämät oikeudenjäsenet eivät olleet lainkaan pahoillaan ”loppukevennyksistäni”.

Itselleni lepotekstin sujauttaminen hengentuotteisiini ei tuottanut vaikeuksia, joskaan valtaosaan oikeudenkäynneistä – etenkään rikosjutuista – se ei soveltunut.

Koko viime vuodelle teki suomalaisen mielelle hyvää seurata itsenäisyyspäivän ohjelmaa ja siitä kiitos Ylelle, joka pysyi perinteissä.

Kun vuoden tapahtumissa oli vähemmän ilon aiheita uutisten osalta, niin mikä oli istuessa nojatuolissa ja katsellessa Puolustusvoimien paraatia Mikkelistä, omasta varuskuntakaupungistani aliupseeri­koulun ajalta. Sitten Edvin Laineen Tuntematon ja illalla Linnan kutsut – arvokkaat, mutta myös iloiset.

Nyt on merkkivuosi 2019. Lakimiesliitto täyttää 75 vuotta ollen vauhdissa edelleen kuten minäkin, kun ajokorttini uusittiin taasen 5 vuodeksi eteenpäin.

Pakinoinnin aloittamisesta lehdessämme tulee 20 vuotta. Muistan edesmenneen päätoimittaja Liisa Grönroosin yhteydenoton 1999 koskien kirjoittamista. Tällä tiellä olen. Yhteistyö on ollut edelleen mutkatonta, viimeiset 14 vuotta toimituspäällikkö Juha Mikkosen kanssa. Kiitos myös MCI-Pressille ja nyttemmin Otavamedialle.

Pyynnöstäni pilkkuakaan ei ole muutettu. Heidän koneensa ovat olleet tarpeen aksenttien asettelussa ranskalaisiin nimiin ja eritoten pakinoitteni taitossa.