Lentävä spagettihirviö ja muita provokaatioita

Blogit ja Kolumnit
18.02.2020 • Susanna Reinboth

Joskus keskustelu ohjautuu sivuraiteille jo ennen alkamistaan. Näin näyttää käyvän varsinkin silloin, kun väärä ihminen tekee oikeita kysymyksiä.

Keskustelukulttuurille tekisi hyvää, ettei heti jumituttaisi pohtimaan, kuka kysymyksen esittää. Toki sitä on kutkuttavaa miettiä. On kiinnostavaa pohtia, mikä taho on nostanut esiin jonkin asian ja miksi. Tämä ei kuitenkaan ratkaise sitä, onko itse kysymys järkevä.

Loppuvuodesta mediassa väiteltiin siitä, kuinka vanhat puheet voivat johtaa rikosvastuuseen.

Keskustelu alkoi, kun valtakunnansyyttäjä määräsi esitutkintaan kansanedustaja Päivi Räsäsen (krist) homovastaiseksi luonnehditun kirjoituksen vuodelta 2004. Vaikka kirjoitus on vanha, se on edelleen löydettävissä netistä.

Räsäs-tutkinta johti siihen, että poliisille tuli muutamia tutkintapyyntöjä vanhoista tv-sarjoista. Esimerkiksi Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan tähdittämissä Pulttibois- ja Hymyhuulet-sarjoissa esitettiin mauttomia sketsejä saamelaisista ja romaneista noin 30 vuotta sitten. Tuoreeksi asian tekee se, että jaksoja on edelleen katsottavissa netin kautta.

Julkisuudessa alkoi saman tien arvuuttelu siitä, ketkä olivat tutkintapyyntöjen takana.

Julkisuudessa alkoi saman tien arvuuttelu siitä, ketkä olivat tutkintapyyntöjen takana. Vihervassarikukkahattutädit vai oikeistotrollit? Vastaus saatiin, kun poliisi päätti olla aloittamatta tutkintaa sarjoista. Oikea vastaus oli oikeistotrollit.

Suuresti arvostamani toimittaja Johanna Vehkoo arvioi jupakan jälkeen, että trollit voittivat journalistit 6–0. Hänen mukaansa oikeistotrollit masinoivat kampanjan, jonka tarkoituksena oli esittää niin sanotut suvaitsevaiset typeryksinä. ”Media nieli syötin, mutta korjaako se nyt synnyttämänsä virheellisen mielikuvan?” Vehkoo kysyi.

Trollit voittivat journalistit 6–0.

Virheellinen mielikuva oli hänen mukaansa se, että moni kuvitteli tutkintapyyntöjen syntyneen niuhottavien ”suvakkien” kynästä.

Mielestäni tässä näkyy yksi keskustelukulttuurimme ongelmista. Juuri ketään ei kiinnostanut itse asia eli se, kuinka vanhat synnit voivat johtaa rikosvastuuseen. Huomio kiinnittyi siihen, kuka oli asialla.

Pidin alusta lähtien selvänä, että poliiseille tehdyissä tutkintapyynnöissä oli kyse provokaatiosta.

Provokaatio taas voi olla ihan näpsäkkä keino alleviivata omaa viestiä.

Provokaatio voi olla ihan näpsäkkä keino alleviivata omaa viestiä.

Lempiprovokaationi on Lentävä spagettihirviö -niminen uskontokunta, joka tunnetaan myös nimellä pastafarit. Se syntyi vuonna 2005, kun eräs Bobby Henderson vastusti Kansasissa Yhdysvalloissa päätöstä opettaa kouluissa luomisoppia – eli ”älykästä suunnittelua” – vaihtoehtoisena ja tasa-arvoisena teoriana evoluutiolle.

Henderson kehitti Lentävän spagettihirviön ja vaati oman uskontonsa uskomuksille samanarvoista näkyvyyttä koululuokissa.

Provokaatio pakotti viranomaiset perustelemaan päätöksensä. Jos kouluissa opetetaan luomisoppia, jonka tueksi ei ole mitään tieteellistä näyttöä, missä menee raja? Mitkä uskomukset kelpaavat opetuksen pohjaksi?

Millaisista vanhoista kirjoituksista voi joutua rikosvastuuseen ja miksi?

Olipa siis Pulttibois-tutkintapyyntöjen takana mikä taho tahansa, kysymys on relevantti. Millaisista vanhoista kirjoituksista voi joutua rikosvastuuseen ja miksi?

Minä en ainakaan tiedä vastausta, vaan odottelen kiinnostuneena itseäni viisaampien linjauksia. Jos olen oikein ymmärtänyt, myöskään valtakunnansyyttäjä ei väitä, että hänellä on pomminvarma tieto rajaviivan sijainnista. Hän haluaa, että asia selvitetään.

Omalta osaltaan oikeistotrollien provokaatio auttoi tätä rajaa selventämään.

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi