Lakimiesuutiset täyttää 75 vuotta

Lakimiesuutiset on ehtinyt 75 vuoden ikään.

Käännetään aikakoneen kampea vuoteen 1945, jolloin Suomen Lakimiesliiton Tiedoituksia -lehti ilmestyi ensi kerran. Tiedotuskanavalle oli tarvetta. Lehdessä haluttiin muun muassa valottaa tuoreiden lakien sisältöä.

– Aiemmat kiertokirjeet todettiin tehottomiksi. Oli tarpeen saada lehti, jossa voitaisiin julkaista ajankohtaisia tiedotuksia ja myös ammatillisia mainoksia, kertoo varatuomari Pentti Ajo.

Asiamieheksi liittoon tullut Ajo nimitettiin liiton toiminnanjohtajaksi vuonna 1966. Samalla hänestä tuli nimensä vaihtaneen lehden eli Lakimiesuutisten ensimmäinen päätoimittaja.

Lakimiesuutisista tuli nopeasti juridinen aikakauslehti, jossa oikeuspoliittinen kehitys kulki koko ajan ajatuksena mukana.

– Jo edellisvuonna alettiin miettiä lehden profiilin ja koon muuttamista. A5-kokoisena se vaikutti turhan vaatimattomalta. Lehteä toimitettiin liiton voimin taittoa myöten. Se haluttiin keskusteluareenaksi sekä valvomaan jäsenkunnan etuja. Lakimiesuutisista tuli nopeasti juridinen aikakauslehti, jossa oikeuspoliittinen kehitys kulki koko ajan ajatuksena mukana.

Aktiivisuus huomattiin korkealla taholla

Lakimiesliitto ja siten myös lehti otti kantaa yhteiskunnallisiin aiheisiin. Lainsäädäntöhankkeiden lisäksi pohdittiin muun muassa lakimieskoulutusta. Helsingissä oli lainopillinen tiedekunta, ja Turkuun haluttiin vastaavanlainen opinahjo.

– Liitto vastusti, sillä pelättiin juristien ylituotantoa. Tänä päivänä on helppo myöntää olleensa väärässä. Lakimieskunta on kasvanut yhteiskunnan tarpeiden mukaan. Tullessani päätoimittajaksi jäseniä oli 4 000 ja opiskelijat päälle, nyt jäseniä on jo 16 000, toteaa Ajo.

Onnistumisena jo 1960-luvulta lähtien Ajo pitää sitä, että liiton aktiivisuus on näkynyt hyvin julkisessa keskustelussa ja on tuotu myös lehdessä esiin.

Koko lakimieskunta sai satikutia.

– Tieteellinen seura Lakimiesyhdistys julkaisi lehdessään presidentti Kekkosen 70-vuotishaastattelun, jossa UKK ruoti oikeuslaitosta ja ajoi radikaalia muutoslinjaa. Koko lakimieskunta sai satikutia. Se oli alku vuosikymmenen ajan velloneelle oikeuspoliittiselle keskustelulle, johon Lakimiesliittokin osallistui.

Presidentti suutahti sen verran, että lähetti liiton puheenjohtajalle niin kutsutun myllykirjeen.

– Minäkin päätoimittajana sain presidentin kansliapäälliköltä apulaismyllykirjeen. Pidän näitä kirjeitä arvostuksen osoituksena: toiminta oli huomattu korkeallakin taholla.

Minäkin päätoimittajana sain presidentin kansliapäälliköltä apulaismyllykirjeen.

Päätoimittaja otti kantaa myös julkiseen oikeusapujärjestelmään, jota oltiin perustamassa 1970-luvun alussa kunnallisena ratkaisuna. Ajo kirjoitti, että asianajokunta on järjestelmän tueksi riittämättömän kokoinen. Maassa oli vain 331 asianajajaa.

– Artikkeli herätti kohua, ja sain jopa huomautuksen liiton hallitukselta. Elämä jatkui senkin jälkeen, kiteyttää Ajo, joka kymmenen vuoden jälkeen erosi tehtävistään ja siirtyi vakuutusalalle.

Lakimiesuutiset tarjoaa omalle ammattikunnalle räätälöityä tietoa.

Sosiaalinen media tärkeä tieto- ja vaikutuskanava

Lakimiesuutisissa on oma vetovoimansa. Pentti Ajo on edelleen mukana lehden teossa toimitusneuvoston jäsenenä, ja nykyinen toimituspäällikkö tuli taloon lähes 39 vuotta sitten.

– Silloisen tiedotuspäällikön Liisa Grönroosin assariksi oli 55 hakijaa. Joku hallituksessa sanoi, ettei miestä kannata valita, koska sellainen ei pysy pitkään, naurahtaa toimituspäällikkö Juha Mikkonen, joka ryhtyi aikoinaan myös taittamaan lehteä kirjapainon sijaan.

Liki 40 vuoden aikana etenkin teknologia on Mikkosen mukaan kehittynyt huimaa vauhtia.

Telefax avasi lehdentekijän taivaat.

– Joskus 80-luvulla totesin, ettei voida keksiä sellaista laitetta, jolla aineistoja pystyttäisiin lähettämään kirjapainoon. Mutta telefax avasi taivaat! Digimaailma tuli todeksi, kun verkkoon alettiin tehdä sisältöjä 2000-luvun alussa.

Mikkonen on tiiviisti mukana liiton nelihenkisessä viestintätiimissä ja vastaa lehdessä muun muassa pienemmistä palstoista ja nimityksistä. Tärkeä tehtävä on seurata aikaa ja miettiä potentiaalisia haastateltavia.

Jäsenistö keskustelee aktiivisesti. Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä käy vilkas pöhinä ja kommentointeihin reagoidaan nopeasti.

– Seuraan jatkuvasti sosiaalista mediaa. Jäsenistö keskustelee aktiivisesti. Instagramissa, Facebookissa ja Twitterissä käy vilkas pöhinä ja kommentointeihin reagoidaan nopeasti. On hyvä tietää, mikä jäsenkuntaa kiinnostaa, ja saada sen ääni kuuluviin myös liiton julkaisuissa. Yhteiskunnalliseen keskusteluunkin voi osallistua niin printissä kuin verkossa sekä somessa.

Mikkosen mukaan Lakimiesuutiset kiinnostaa myös tutkijoita, joilta tulee silloin tällöin kyselyitä milloin mistäkin aiheesta.

Viestijän tunnettava oma yhteisönsä

Mediatutkimuksen dosentti Maija Töyry Aalto-yliopistosta on samaa mieltä Mikkosen kanssa: ruohonjuuritason seuraaminen on tärkeää ja oman yhteisön tunteminen tarpeen.

– Sosiaalisen median murros on pirstaloittanut tiedon saantia. Tiedon tarpeet tyydytetään myös vertaisryhmissä, kuten erilaisten Facebook-ryhmien avulla. Muutaman kymmenen vuotta sitten organisaatioilla oli miltei monopoliasema viestinnässään.

Someviestintä on luonteeltaan nopeaa ja kokemuspohjaista. Siksi julkaisuissa on mahdollisuus muuhunkin.

Journalistisen työprosessin avulla voidaan jäsenistölle tuottaa syvällisempää sisältöä, joka pohjautuu asiantuntijatietoon, faktantarkistukseen ja tutkimukseen.

– Journalistisen työprosessin avulla voidaan jäsenistölle tuottaa syvällisempää sisältöä, joka pohjautuu asiantuntijatietoon, faktantarkistukseen ja tutkimukseen, miksei myös kokemukseen. Kilpailu vapaa-ajasta on kovaa, ja apajilla on muitakin kuin liiton lehti. Jos se koetaan tärkeäksi, se luetaan ja ehkä säilytetäänkin.

Jalostettu ja räätälöity tieto on ainutlaatuista

Töyryn mukaan liittolehtien lajityyppi voi olla epäselvä. Kyse on usein siitä, kumpi on keskiössä – järjestö vai jäsenet. Järjestön toimintaa korostavat lehdet saattavat joskus keskittyä liiaksi oman brändin pönkittämiseen. Mitä isompi jäsenkunta on, sitä paremmin lehtikin on usein fokusoitunut jäseniin ja heidän odotuksiinsa vastaamiseen.

– Asiantuntija-aloilla voidaan puhua ammattilehdistä. Sellainen Lakimiesuutisetkin on – ja se on hyvä asia. Oikeusalan lehtenä se on ikään kuin monopoliasemassa ja tärkeä lukijoille. Jos ammattilehti koetaan tietopankiksi, se säilytetään kirjahyllyssä eikä heitetä roskiin.

Maailman muuttuessa lukijakeskeisyys on huomioitava entistä enemmän.

Maailman muuttuessa lukijakeskeisyys on huomioitava entistä enemmän. Liittojenkin on julkaisuissaan tarjottava sellaista tietoa, jota ei saa muualta.

– Jalostettua, omalle ammattikunnalle räätälöityä tietoa tarvitaan enemmän.

Palvelumuotoilusta apua tarpeiden tunnistamiseen

Hierarkkisuuskin vähenee. Enää ei ole niin, että yksi välittää tietoa, jota toinen lukee. Töyryn mukaan nykyisin on tiedettävä, miten oma lukija- tai jäsenkunta käyttää mediaa. Lehtien julkaisijoiden on oltava hereillä ja ajassa mukana.

Enää ei ole niin, että yksi välittää tietoa, jota toinen lukee.

– Videot ja podcastit kiinnostavat, koska kaikkea infoa ei haluta enää omaksua luettuna. Julkaisua kehitettäessä on hyvä miettiä sisältöjen lisäksi omia toimintatapoja ja modernisoida niitä. Vuorovaikutteinen suhde sidosryhmiin ja somekanaviin on suositeltavaa.

Netissä voi olla chat-palsta tai toimituskokous voidaan striimata suorana videolähetyksenä. Juttuja voidaan tehdä myös apuraharahoitteisesti, tutkimushankkeisiin voisi esimerkiksi yhdistää vaateen tai toiveen innovatiivisesta jutusta.

Töyryn mukaan palvelumuotoilusta voisi olla apua lukijoiden tarpeiden muuttuessa. Lukijat haluavat ristiriitaisia asioita – toisaalta pitkiä, syventäviä juttuja, toisaalta nopeaa tietoa.

– Toimitusten tulisi arvata, mitä lukijat haluavat huomenna.

Olemmeko varovaisia vai rohkeita?

Aikakauslehdissä ja myös ammattilehdissä viestintäinnovaatioita ja aiheita haetaan kansainvälisestä mediasta. Kauaksi ei tarvitse kuikuilla – Töyry kehottaa vilkaisemaan, kuinka kollegat eri maissa ovat järjestäneet jäsenviestintänsä.

– Paradoksaalisesti voi olla niin, että pitkät ja kunniakkaat lakimiesjärjestön perinteet ovat saattaneet tarkoittaa hitautta uudentyyppisen viestinnän kehittämisessä, ja päinvastoin.

Eturivin innovaattorin tunnistaa rohkeudesta.

Eturivin innovaattorin tunnistaa rohkeudesta. Jos haluaa vaikuttaa yhteiskunnalliseen keskusteluun, konsensushakuisuus ja varovaisuus on hyvä jättää taka-alalle. Tällöin liiton ihmisten ja toimituksen pitää näyttää esimerkkiä: voimakkaiden kannanottojen on tultava talon sisältä.

– Rohkeutta ei voi ulkoistaa, Töyry korostaa.