Lakimiesten ansiotaso – ja muiden

Blogit ja kolumnit
07.11.2022 • Heikki Halila

Jääkiekkoilija Patrik Laine, jonka läpimurto NHL:n eliittiin antaa yhä odottaa itseään, on tehnyt nelivuotisen sopimuksen, jonka perusteella hän ansaitsee kahdeksan miljoonaa euroa vuodessa. Suomen naismaajoukkueen jääkiekkoilijat joutuvat sen sijaan maksamaan seuroilleen jääkiekkoharrastuksestaan.

Suomen 2000-luvun menestyksekkäin yleisurheilija, maailmanmestari Tero Pitkämäki, ei ansainnut koko urallaan enempää kuin Patrik Laine muutamassa kuukaudessa. Tämä kaikki johtuu urheilijalle palkan tai palkkion maksavan tahon markkinoihin perustuvasta maksukyvystä. Ei ole sellaista orgaania, joka määräisi urheilijoiden ansiotason minkään mittarin perustella.

Lakimiestenkin ansiot perustuvat pitkälti siihen mekanismiin, joka on kullakin alalla käytössä. Nuori lakimies näyttää Suomessa ansaitsevan paremmin kuin Ruotsissa, kiitos sen, että työvoiman kysynnän ja tarjonnan välillä ei ole räikeää epäsuhdetta.

Nuori juristi voi ansaita vähemmän kuin peruskoulun käynyt K-Raudan osastovastaava.

Nuori juristi voi kuitenkin ansaita vähemmän kuin peruskoulun käynyt K-Raudan osastovastaava. Ongelmana on se, että virkaehtosopimuksiin perustuva palkkahaitari on hyvin kapea. Katto tulee vastaan aivan liian nopeasti.

Kyse ei ole vain valtion palkanmaksukyvystä. Sama julkisen sektorin yksikkö voi maksaa hyvin erilaisin perustein palkkoja ja palkkioita.

Eduskunnan valiokunnissa maksetaan kokeneille asiantuntijoille kiinteähintaisia palkkioita työstä, jonka markkinahinta olisi varovasti arvioiden 5–10-kertainen. Kun eduskunta pyytää ulkopuolisen lausunnon sen omasta toiminnasta, maksetaan siitä markkinahinta samalla tavoin kuin julkinen sektori käyttää asianajopalveluita.

Avoimella sektorilla juristien palkat eivät yleensä perustu työehtosopimuksiin vaan kysynnän ja tarjonnan lain mukaiseen yksilölliseen työsopimukseen. Palkkahaitari ei siksi ole läheskään niin kapea kuin julkisella sektorilla. Ansiokehitys voi olla nouseva ammattitaidon kehittyessä, mutta lakimiehen osaamisen ja ansiotason lakipiste ei toisin kuin joskus ennen ole ilman muuta uran loppuvaiheessa.

Lakimiehen osaamisen ja ansiotason lakipiste ei toisin kuin joskus ennen ole ilman muuta uran loppuvaiheessa.

Lakimiehiä työllistävien yritysten, kuten pankkien sekä teollisuuden ja palvelualojen yritysten, tarjoamat ansiomahdollisuudet ovat jäänet jälkeen parhaiden konsulttitoimintaa harjoittavien yritysten tarjoamista mahdollisuuksista. Poikkeuksena ovat ylimmät yritysjohdon tehtävät, joihin entistä harvemmilla lakimiehillä on pääsyä.

Asianajajana aloittavan ammatinharjoittajan voi olla vaikea päästä kunnon ansioihin ilman aikaisempia alan kontakteja. Siksi ei ole ihmeteltävää, jos asianajaja hakeutuu käräjätuomariksi.

Erityisesti tietyissä helsinkiläisissä asianajotoimistoissa, joissa painopiste on kansainvälisessä liikejuridiikassa, tulotaso on toinen. Näillä markkinoilla asianajajien viiteryhmä ovat esimerkiksi pankkiirit ja konsultit. Ja kun intressit ovat suuria, ovat alan palkkiotkin sellaisia – eivät tosin NHL-tähtien veroisia.

Sinänsä on erinomaista, että suomalaiset asianajotoimistot ovat alalla kilpailukykyisiä, mutta vailla ongelmaa ei ole ansiotason merkittävä repeytyminen lakimiesten työmarkkinoilla.

Kirjoittaja on siviilioikeuden professori (emeritus), Helsingin yliopisto, heikki.halila@helsinki.fi