Lakimiesliitto – 75 vuotta oikeusvaltion edistämistä ja arjen tukea

Lakimiesliiton 75-vuotishistoriateoksen kirjoittaja Juhana Salojärvi arvioi, että liitto on suuren osan historiastaan toiminut lakimieskunnan perinteiden vaalijana, joka on seurannut yhteiskunnan muutoksia pääosin varsin maltillisesti. Toisaalta se on aika ajoin tarttunut oikeuspoliittisiin haasteisiin hyvinkin aktiivisesti.

Lakimiesliitto perustettiin toisen maailmansodan loppuvaiheissa 1944, mutta ajatus juristien yhteisestä liitosta oli herännyt jo maan itsenäistymisen aikoihin. Silloin liittymisen esteenä olivat neljän keskeisen ammattiryhmän eli virkamiesten, tuomareiden, asianajajien ja professorien edut, jotka painoivat enemmän kuin halu saada aikaan yhtenäinen liitto.

Ajatus juristien yhteisestä liitosta oli herännyt jo maan itsenäistymisen aikoihin.

Sotien välisenä aikana ajatus yhteisestä liitosta kypsyi erityisesti nuorten ja vastavalmistuneiden juristien keskuudessa. He olivat ammattikunnassaan heikoimmassa asemassa, ja heillä oli suurin intressi viedä ammattikunnan yhteistä asiaa eteenpäin.

– Samaan suuntaan vaikutti myös juristien työmarkkinatilanteen ja aseman heikentyminen sotien välissä. Tärkeä taustatekijä liiton synnyttämiselle oli myös sota-ajan idea yhtenäisestä ja eheästä oikeusvaltio-Suomesta ja sitä uhkaavan vallankumouksellisen kommunismin pelko.

Aktiivinen ja passiivinen vaikuttaja

1950-luvulla liitolla ei ollut kovin suurta yhteiskunnallista vaikutusvaltaa, ja profiilia yritettiin nostaa edistämällä yksityisoikeuden kehitystä kohti mannereurooppalaista perinteistä lakikirja-ajattelua, jossa keskeiset oikeussäännöt ovat samoissa kirjoissa ja kansissa. Tämä jäi kuitenkin vielä haaveeksi.

1960- ja 1970-lukujen sosiaalipolitiikan ja radikalismin keskellä liitto alkoi aktiivisesti ajaa omaa, isoja heilahteluja välttävää oikeuspolitiikkaa. Radikaalien muutosehdotusten rinnalle se tarjosi loivennettuja ehdotuksia.

– Esimerkiksi keskustelussa oikeuslaitoksen uudistamisesta Lakimiesliitto vastusti voimakkaasti yhteiskunnassa vallinnutta jyrkkää uudistushalukkuutta ja ajoi maltillisempaa oikeudenkäyntiprosessien länsimaistamista – mikä sitten tapahtuikin kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

1980- ja 1990-luvuilla liiton edellisvuosien oikeuspoliittinen proaktiivisuus hiipui. Vuosituhannen vaihteen jälkeen liitto aktivoitui uudelleen ja esimerkiksi julkaisi vuonna 2010 oikeusturvaohjelman, jolla omat tavoitteet nostettiin jälleen esille.

Kuluvalla vuosituhannella liitolle on muodostunut aikaisempaa yhtenäisempi tutkintoon perustuva identiteetti.

Jännitteet muuttaneet muotoaan

Kuluvalla vuosituhannella liitolle on muodostunut aikaisempaa yhtenäisempi tutkintoon perustuva identiteetti, kun ammattikunnan eri ryhmien vanhat ristiriidat, jotka tuntuivat vielä 1970-luvulla, jäivät pois.

– Tilalle on tullut uusia, modernin yhteiskuntamme eri identiteettien välisiä jännitteitä: kannattaako globalisaatiota vai ei, miten suhtautuu tasa-arvoon, nuoret vastaan vanhat, kaupunkilaiset vastaan maaseutu tai miten suhtautuu digitalisaatioon, Salojärvi listaa.

Lakimiesliiton puheenjohtaja Tuula Linna toteaa, että luonnollisesti juristit, kuten muutkin kansalaiset, painottavat moderneja ilmiöitä eri tavoin.

– Keskustelukulttuuri lakimieskunnassa on joka tapauksessa hyvä ja avoin, ja myös liitossa sana on ehdottomasti vapaa. Keskeistä on, että eri elämänvaiheissa olevat juristit arvostavat toistensa mielipiteitä ja näkevät yhteisen hyvän. Tähän luotan.

Juhana Salojärven mukaan iso fundamentaalinen muutos juristien ajattelussa koettiin 1990-luvulla Suomen liityttyä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin. Sen jälkeen ihmis- ja perusoikeudet on pitänyt ottaa huomioon kaikessa toiminnassa. Esimerkiksi Lakimiesliiton juhlavuoden teema ”Oikeus kuuluu kaikille” heijastaa tätä viimeisten 25 vuoden aikana tapahtunutta murrosta.

Iso fundamentaalinen muutos juristien ajattelussa koettiin 1990-luvulla Suomen liityttyä kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin.

Ammattiliitot haasteiden edessä

Yhteiskuntatieteiden tohtori Juha Heikkalalla on pitkä kokemus järjestöjen ja liittojen strategiaprosesseista. Hänen mielestään ammattiyhdistysliikkeen suurin haaste on madaltuva järjestäytymisaste.

– Keskimääräinen järjestäytymisaste on pudonnut alle 60 prosenttiin, mikä vaikuttaa sekä liittojen talouteen että niiden yhteiskunnalliseen legitimiteettiin, Heikkala sanoo.

Lakimiesliiton kohdalla tilanne on huomattavasti myönteisempi. Liittoon kuuluvat käytännössä kaikki opiskelijat, ja 90 prosenttia heistä jatkaa jäsenyyttä valmistuttuaan.

Oikeustieteen opiskelijoista käytännössä kaikki kuuluvat Lakimiesliittoon. 90 prosenttia heistä jatkaa jäsenyyttä valmistumisensa jälkeen.

– Mutta nuoret toki myös aiheellisesti haastavat liiton toimintaa, aivan arvopohjaa myöten. Olemme herkkäkorvaisia ja vastaanottavaisia, kuitenkin niin, ettemme hukkaa liiton toiminnan perustehtävää: palvella jäsenistöä edunvalvonnallisin ja oikeuspoliittisin keinoin, toteaa Tuula Linna.

Myös Heikkala korostaa, että nuorten mukaan saaminen on liitoille elämän ja kuoleman kysymys, joka edellyttää omien toimintatapojen syvällistä uudelleenarviointia.

– Jäsenmäärien laskua selittävät kyllä osaltaan elämän yksilöllistyminen ja kilpailevat tarjoukset. Mukana on kuitenkin myös isompia periaatteellisia kysymyksiä: nuoria opetetaan jo koulussa omaehtoisuuteen, itsenäisyyteen ja henkilökohtaistamiseen, ja tämä muuttaa asennetta, jolla uudet sukupolvet olisivat ehkä tulossa mukaan.

Lakimiesliiton hallituksen puheenjohtaja Antero Rytkölä pohtii, että liitto menestyy, jos kaikki lakimiehet, iästä ja tehtävästä riippumatta, tuntevat sen omakseen. Ennen kaikkea on syytä kiinnittää huomio nuorten juristien tarpeisiin.

Monet juristit odottavat liiton panosta oikeuspolitiikassa myös nykyistä tasa-arvoisemman, suvaitsevan ja kestävää kehitystä toteuttavan yhteiskunnan suuntaan.

– Pelkät anteliaat jäsenetumme eivät riitä. Osalle edunvalvonta ja työelämäasiat ovat erittäin tärkeitä. Monet juristit odottavat liiton panosta oikeuspolitiikassa myös nykyistä tasa-arvoisemman, suvaitsevan ja kestävää kehitystä toteuttavan yhteiskunnan suuntaan. Lakimiesliiton tulee olla vahva uudistaja – vaikkakaan ei yltiöpäinen, Rytkölä sanoo.

Tietomonopoli murtuu

Järjestöt menettivät työttömyyskassojen osalta monopolinsa jo 1990-luvun alussa, mutta säilyttivät asemansa edustamiensa alojen työelämäkysymysten tietomonopolin haltijoina. Nyt tämäkin asema Heikkalan mukaan haastetaan.

– Vaikka paras asiantuntemus sopimusasioissa on varmasti vielä liitoissa, oma liitto ei enää välttämättä ole se ensimmäinen taho, jolta työelämäkysymyksiä kysytään. Monet toimivat samaan tapaan kuin lääkärille mentäessä: ensin tehdään netissä oma diagnoosi, ja sitten mennään kysymään lääkäriltä, pitääkö se paikkansa. Yleensäkin ihmisten kynnys esittää kysymyksiä on madaltunut.

Kysymys on nuorten sukupolvien kasvamisesta aivan toisenlaiseen maailmaan kuin mitä perinteiset liitot edustavat. Ei ole asiakkaan vika, jos hän saa vääriä vastauksia kysymyksiinsä netin keskustelupalstoilla.

Liittojen pitää panostaa merkittävästi aikaisempaa enemmän oman asiantuntijuuden ja osaamisen markkinointiin.

– Liittojen pitää panostaa merkittävästi aikaisempaa enemmän oman asiantuntijuuden ja osaamisen markkinointiin ja myyntiin. Tähän asti järjestöt ovat olleet tavattoman hiljaa ja olettaneet, että ihmiset liittyvät niihin automaattisesti saadakseen turvaa ja tukea, Heikkala sanoo.

Lakimiesliitossa tunnistetaan Heikkalan huomio. Siellä on määrätietoisesti ryhdytty markkinoimaan liiton laadukkaita palveluja ja madaltamaan yhteydenottokynnystä.

– Jokainen jäsenyys on tärkeä. Liiton toiminnan pitää olla merkittävää sekä jäsenelle että yhteiskunnalle. Sen tulee palvelujen lisäksi nostaa rohkeasti esiin oikeusvaltiota rakentavaa toimintaa, myös epäkohtia, Rytkölä toteaa.

Tutkinto liian kapea määrittäjä?

Mittarit ja ennusteet näyttävät, että korkean osaamisen asiantuntijatyö tulee lisääntymään, samalla kun puhdas suorittava työ yleistyy. Juridisoituvassa yhteiskunnassa esimerkiksi lakiasiantuntemukselle on entistä enemmän kysyntää, mutta se ei Heikkalan mielestä yksin riitä takaamaan nykyisen Lakimiesliiton vahvaa tulevaisuutta.

– Asiantuntijaliitoissa, kuten lääkäreillä ja lakimiehillä, koulutuksen tuoma vahva ammatti-identiteetti ohjaa ajattelua ja toimii koossapitävänä voimana. Pirstaloituvassa maailmassa myös nämä identiteetit kuitenkin haastetaan, jolloin yhden asian liitto voi jäädä liian kapea-alaiseksi, Heikkala sanoo.

– Pätkittyvien työurien ja jatkuvan oppimisen, uranvaihtamisen ja uusien ammattien syntymisen maailmassa oman tutkinnon määrittelemään liittoon liittyminen ei ole nuorille enää itsestään selvää. Ammatin vaihtuessa liitto ei välttämättä enää vaihdu, ja palveluntarjoajiaan kilpailuttamaan tottuneet ihmiset kilpailuttavat jatkossa ehkä myös liittonsa.

Kuka muu kuin Lakimiesliitto valvoo esimerkiksi koulutusmääriä, työoloja ja työehtoja juristiammateissa?

Tuula Linna uskoo edelleen juristien yhteisten intressien vahvuuteen.

– Olipa juristi missä lakimiesammatissa tahansa, hänellä on koulutuksen tuoma erityiskyky oikeudelliseen ajatteluun ja oikeusturvakysymyksiin. Tämä on paitsi pienin yhteinen nimittäjä myös suuri koossapitävä voima.

– Jokainen juristi soveltaa työssään lainsäädäntöä. Miksi emme haluaisi kuulua samaan liittoon muiden samaa työtä tekevien kanssa? Kuka muu kuin Lakimiesliitto valvoo esimerkiksi koulutusmääriä, työoloja ja työehtoja juristiammateissa? Tai ylipäätään tuo yhtä tehokkaasti juristien ääntä kuuluville yhteiskunnassa.

  • Lakimiesliittoon kuului vuoden 2018 päättyessä 16 015 jäsentä. Heistä 11 674 oli juristeja ja 4 341 opiskelijoita. Liiton juristijäsenistä noin 10 000 toimii työelämässä, yhteensä lakimiehiä on työelämässä noin 14 500.
  • Kaiken kaikkiaan Suomessa on noin 20 000 ylemmän oikeustieteellisen korkeakoulututkinnon suorittanutta henkilöä, kun mukaan lasketaan myös eläkkeellä olevat.