Koronakevät paljasti oikeusvaltion kehittämisen paikkoja

Maaliskuun 2020 aikana koronavirus alkoi levitä vauhdilla maailmalla ja Suomessa, ja tartuntojen määrä kasvoi. Ilmassa oli huolta, riittääkö tehohoitopaikkoja jatkossa kaikille tarvitseville.

Pian oltiin tilanteessa, jossa hallitus totesi Suomen olevan poikkeusoloissa ja antoi valmiuslain käyttöönottoasetuksen eduskunnalle 17.3.2020. Tartuntatautilain ei koettu antavan riittäviä valtakunnallisia keinoja koronaviruksen torjuntaan.

Pian oltiin tilanteessa, jossa hallitus totesi Suomen olevan poikkeusoloissa.

Tämä oli historiallista, sillä valtakunnallisiin kriisitilanteisiin tehtyä valmiuslakia ei ollut koskaan aiemmin otettu käyttöön. Valmiuslaki keskittää valtaa hallitukselle ja viranomaisille kriisitilanteessa.

Eduskunta sieti jouston valmiuslain soveltamisessa

Valtiosääntöoikeuden professori Veli-Pekka Viljanen Turun yliopistosta on pohtinut paljon juuri oikeusjärjestelmän toimivuuteen ja julkisen vallan käyttöön liittyviä asioita koronapandemian hoidossa kevään ja kesän aikana.

Viljanen näkee pulmia valmiuslain toimivuudessa.

– Valmiuslaki käsittää erilaisia kriisejä. Mutta ei ole mietitty riittävästi, minkä tyyppisiä toimivaltuuksia erityyppisissä kriiseissä tarvitaan. Toimivaltuudet on laadittu enemmän sotilaallista kriisiä kuin pandemiaa varten, eikä toimivaltuuksien soveltuvuutta pandemiatilanteessa ole arvioitu valmiuslain säätämisvaiheessa, Viljanen sanoo.

Valmiuslaki käsittää erilaisia kriisejä, mutta ei ole mietitty riittävästi, minkä tyyppisiä toimivaltuuksia  erityyppisissä kriiseissä tarvitaan.

Hän nostaa esimerkiksi Uudenmaan eristämisen muusta Suomesta, joka tehtiin valmiuslain 118 pykälän perusteella. Se kattaa liikkumis- ja oleskelurajoitukset väestön suojelemiseksi ja rajaa perustuslain takaamaa liikkumisvapautta.

Pykälässä sanotaan, että ”valtioneuvoston asetuksella voidaan tilapäisesti, enintään kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan, kieltää oikeus oleskella ja liikkua tietyllä paikkakunnalla tai alueella taikka rajoittaa niitä, jos se on välttämätöntä ihmisten henkeä tai terveyttä uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi”.

– Maakunnan kokoisen alueen eristäminen pandemiatilanteessa ei ole luontevasti johdettavissa tästä pykälästä, mutta eduskunta sieti tämän. On hyvä asia, että eduskunta oli mukana päätöksentekoprosessissa, niin kuin sen kuuluu. Tosin eduskunnan liikkumisvara on vähäinen, kun se pystyy vain antamaan siunauksensa käyttöönotto- ja soveltamisasetuksille tai kumoamaan ne, Viljanen toteaa.

Maakunnan kokoisen alueen eristäminen pandemiatilanteessa ei ole luontevasti johdettavissa tästä pykälästä, mutta eduskunta sieti tämän.

Perustuslakivaliokunta antoi lausuntonsa ja pyysi täsmennyksiä niin tässä kuin muissakin käsittelyissä.

Viljanen sanoo ymmärtävänsä hallituksen tiukkoja rajoitustoimia, sillä tilannekuva oli koronapandemian alussa niin uhkaava. Terveydenhoitojärjestelmän kapasiteetin riittävyys mietitytti Italian kokemusten valossa.

Valtakunnallinen ulottuvuus tartuntatautilakiin?

Valmiuslakia pohtiessaan Viljanen nostaa esiin myös hallituksen poikkeusoloilmoituksen. Se annettiin valmiuslain 3 pykälän 5. kohdan mukaisen hyvin laajalle levinneen vaarallisen tartuntataudin ja saman pykälän 3. kohdan mukaisen talouselämän toiminnan vaarantumisen perusteella.

Yhtään jälkimmäiseen kohtaan liittyvää toimivaltuutta ei kuitenkaan otettu käyttöön.

– Suuri osa valmiuslain mukaisista toimivaltuuksista on sääntelytyyppisiä: esimerkiksi tavaroiden säännöstely, jos ulkomaankauppa pysähtyisi. Näin vakavia taloudellisia seurauksia ei tullut. Olen vähän kriittinen sen suhteen, että pandemiatilanteessa kriisivaltuuksien käyttöönoton kynnystä oltiin valmiit alentamaan, Viljanen toteaa.

Olen vähän kriittinen sen suhteen, että pandemiatilanteessa kriisivaltuuksien käyttöönoton kynnystä oltiin valmiit alentamaan.

Ratkaisuksi hän on miettinyt tartuntatautilain muuttamista.

– Ehkä tartuntatautilakiin pitäisi luoda valtakunnallinen ulottuvuus, jossa sosiaali- ja terveysministeriö saisi tiettyjä toimivaltuuksia valtakunnallisen tason pandemiatilanteissa. Tartuntatautilaissa keskitytään alueellisiin ja paikallisiin toimenpiteisiin, kuten eristämiseen ja karanteeniin, Viljanen sanoo.

Enemmän seurausten ennakointia ja alueellisuutta

Kauppaoikeuden professori Seppo Villa Helsingin yliopistosta on hänkin pohtinut kevään tapahtumia. Päällimmäisenä on ollut ajatus, miten asioita voisi hoitaa toisen korona-aallon aikana niin, että yritykset kärsisivät kevättä vähemmän.

Miten asioita voisi hoitaa toisen korona-aallon aikana niin, että yritykset kärsisivät kevättä vähemmän?

Yhtenä esimerkkinä on elinkeinovapauden rajoittaminen koronan aikaan. Ravintoloiden, yökerhojen ja pubien sulkeminen koko Suomessa tehtiin soveltamalla muun muassa perustuslain 23 pykälää, jossa perusoikeuksista voidaan lailla säätää tilapäisiä poikkeuksia. Niiden tulee olla kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukaisia. Poikkeus on pitkälle menevä rajoitus.

– Toimi aiheutti paljon konkursseja, lomautuksia ja työttömyyttä alan yrityksille. Seurausilmiöitä pitäisi miettiä tarkkaan etukäteen, kun tällaisia päätöksiä tehdään. Kärsineiden alojen yrityksille on kyllä maksettu koronatukia jälkikäteen, mikä on hyvä asia, Villa korostaa.

Hänestä yritykset onnistuivat muuttamaan käytäntöjään niin, että töitä voitiin tehdä epidemiankin aikana. Myös yhtiökokoukset sujuivat ennakko-odotuksia paremmin.

Asiaan liittyy valtakunnallinen, alueellinen ja paikallinen ulottuvuus.

Miksi Pihtiputaan ihmisten ja yritysten pitäisi kärsiä valtakunnallisesta päätöksestä, jos siellä ei ole yhtään todettua tartuntaa?

– Miksi Pihtiputaan ihmisten ja yritysten pitäisi kärsiä valtakunnallisesta päätöksestä, jos siellä ei ole yhtään todettua tartuntaa? Toki tällainen vaatii viranomaisilta alueellista hereillä olemista, Villa sanoo.

– On tietysti helppoa puhua jälkikäteen, kun tiedämme, että koronavirus leviää pistemäisesti. Täydellistä metrin mittaa ei ole, mutta kuitenkin on toimittu suurin piirtein oikeasuuntaisesti. Tietysti lentokentällä ja maarajoilla reagointiherkkyyden pitää olla parempi kuin mitä se on keväällä ollut.

Ristiriitaisia ohjeita ja soveltamisia hoitokodeissa

Ikäihmisten turvaamisesta käytiin mediassa tiukkaakin keskustelua kevään aikana. Hallitus kun linjasi toimintaohjeena, että yli 70-vuotiaiden tulisi olla mahdollisuuksien mukaan karanteenia vastaavissa olosuhteissa.

– Yli 70-vuotiaiden karanteeninomaiset olot oli suositus, ei oikeudellinen määräys. Ilmaisu oli hyvin velvoittava, kuten monet hallituksen ilmaisut. Kansalaisia ei voida velvoittaa tunnistamaan eroa, Viljanen toteaa.

Kansalaisia ei voida velvoittaa tunnistamaan suositusten ja oikeudellisten määräysten eroa.

Hallitus myös kielsi vierailut vanhusten ja muiden riskiryhmien asumispalveluyksiköissä tartuntatautilain 17 pykälän perusteella.

”Kielletään ulkopuolisten vierailut hoitolaitoksissa, terveydenhuollon yksiköissä ja sairaaloissa pois lukien tapauskohtaisesti arvioiden kriittisesti sairaiden ja lasten oireettomat läheiset, saattohoidossa olevien läheiset sekä puoliso tai tukihenkilö synnytysosastolla.” Sosiaali- ja terveysministeriö viestitti tämän kunnille, joiden tuli viedä viestiä alueensa omille ja yksityisille yksiköille.

Viesti ei kuitenkaan mennyt samanlaisena perille saakka, ja lakia sovellettiin eri tavoin. Tämä käy ilmi tekeillä olevasta Laura Kalliomaa-Puhan ja sosiaalityön kollegoiden eurooppalaisesta tutkimushankkeesta, jossa verrataan vanhusten hoivakotien pärjäämistä koronakeväässä. Raportti julkaistaan syys-lokakuussa 2020.

Hoitajat ja hoitokotien johtajat ovat sanoneet, että komentoketjut olivat epäselviä ja ohjeet ristiriitaisia.

– Tutkittavat eli hoitajat ja hoitokotien johtajat ovat sanoneet, että komentoketjut olivat epäselviä ja ohjeet ristiriitaisia. Niitä tuli monelta eri taholta, kuten sosiaali- ja terveysministeriöltä (STM), Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta (THL), sairaanhoitopiiriltä, aluehallintovirastolta (avi) ja kunnalta. Asiaa mutkisti se, että moni oli lukenut päätöksistä ensin mediasta ja sai vasta tämän jälkeen virallista tietoa, Kalliomaa-Puha kertoo. Hän työskentelee sosiaalioikeuden professorina Tampereen yliopistossa.

Selvyyttä komentoketjuun ja päätösten perusteisiin

Komentoketjujen epäselvyydestä herää kysymys, kuinka hyvin eri toimijoiden roolit tunnetaan.

Kuinka hyvin eri toimijoiden roolit tunnetaan?

Tartuntatautilain mukaan sosiaali- ja terveysministeriö vastaa tartuntatautien torjunnan yleisestä suunnittelusta, ohjauksesta ja valvonnasta, ja THL toimii sitä ja aluehallintovirastoja tukevana tartuntatautien torjunnan asiantuntijalaitoksena.

THL myös tukee tartuntatautien ohjaustyötä kunnissa, sairaanhoitopiirien kuntayhtymissä ja sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköissä.

Saman lain mukaan aluehallintoviraston roolina on sovittaa yhteen ja valvoa tartuntatautien torjuntaa alueellaan sekä tehdä yhteistyötä toimialueensa sairaanhoitopiirien kuntayhtymien kanssa.

Sairaanhoitopiirin kuntayhtymä puolestaan ohjaa ja tukee kuntia ja sosiaalihuollon ja terveydenhuollon toimintayksiköitä lääketieteellisesti tartuntatautien torjunnassa, kehittää alueellisesti tartuntatautien diagnostiikkaa ja hoitoa sekä selvittää epidemioita kuntien kanssa.

Kuntien vastuulla on muun muassa tartuntatautiin sairastuneen tai sairastuneeksi epäillyn tutkimus, hoito ja kuntoutus sekä epidemian selvittämiseksi tai torjumiseksi tarvittavat toimenpiteet.

Hoitokodit päätyivät kovin erilaisiin ratkaisuihin.

Saamiensa ohjeistusten perusteella hoitokodit päätyivät kovin erilaisiin ratkaisuihin: joissakin vanhukset saivat tavata läheisiään huoneessa, jossa oli pleksiseinä välissä, ja soittaa videopuheluja kotiin, kun toisissa vanhuksilta kiellettiin kategorisesti kaikki tapaamiset.

– Hoitajille pitäisi jäädä harkintavaltaa, jota heitä rohkaistaisiin käyttämään yksilön tarpeista lähtien. Tämä edellyttää oikeudellisen päätöksenteon tuntemusta ja perus- ja ihmisoikeuspunnintaa, mutta onko siihen valmiuksia? Kalliomaa-Puha kysyy ja näkee koulutuksen paikan.

Hoitajille pitäisi jäädä harkintavaltaa, jota heitä rohkaistaisiin käyttämään yksilön tarpeista lähtien.

Hän toivoo, että myös päätösten perusteet tuotaisiin esiin ymmärrettävästi. Miten huomioitiin muita perusoikeuksia kuin oikeus elämään?

Eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjasi kesäkuussa, että tartuntatautilain 17 pykälän perusteella ei voi antaa sitovia vierailukieltoja asumisyksiköihin, kuten hoivakoteihin.

Omavalvontasuunnitelmat kuntoon

Kevään ja kesän jälkimainingeissa Kalliomaa-Puha korostaa armollisuutta ja lempeyttä päätöksentekijöitä kohtaan.

– Tilanteita on vain ollut pakko ratkoa hoitotyön arjessa.

On hänellä kuitenkin toivomus hoitokodeille:

– Kun tiedetään, että on olemassa tällainen riski kuin korona, eikä tilanne ole ohi, hoivakotien on ennakoitava sitä omavalvontasuunnitelmissaan. Silloin ollaan viisaampia koronaepidemian toisessa aallossa.

Sosiaalihuollon palveluita tarjoavien omavalvontasuunnitelmasta säädetään sosiaalihuoltolaissa.

Valmiuslaki

  • Valmiuslakia käytettiin kautta aikain ensimmäisen kerran Suomessa tänä vuonna, kun maa torjui koronavirusta.
  • Valmiuslain 6 pykälän mukaan valmiuslain mukainen prosessi alkaa sillä, että valtioneuvosto toteaa yhteistoiminnassa presidentin kanssa poikkeusolojen olemassaolon. Siitä, miten poikkeusolojen päättymisestä päätetään, ei ole säännöksiä. Viljanen toivoo, että lakiin sisällytettäisiin mekanismi, jolla valtioneuvosto toteaa poikkeusolot päättyneeksi.
  • Laajalle levinnyt vaarallinen tartuntatauti on lisätty poikkeusolojen määritelmään lainuudistuksen yhteydessä vuonna 2011.