Korkea­koulutuksen tulevaisuus: juristiksi verkkokurssilta?

Blogit ja Kolumnit
17.12.2019 • Päivi Korpisaari

Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta on valmistunut vuosittain noin 270–280 maisteritutkinnon suorittanutta. Tutkintomme on ollut Helsingin yliopiston halvin korkeakoulututkinto.

Meillä on ollut myös vähiten opettajia suhteessa opiskelijoiden määrään. Vuonna 2019 opiskelijoita on 24 yhtä opettajaa kohden, ja jos suhdeluvusta jätetään pois tohtorikoulutettavat ja tutkijatohtorit, joilla opetusmäärä on vähäinen, jokaista professoria, apulaisprofessoria ja yliopistonlehtoria kohden on 42 opiskelijaa.

Nykyisten opetusresurssien tehokkaasta käytöstä huolimatta Helsingin yliopisto on vastoin tiedekunnan kantaa esittänyt opetus- ja kulttuuriministeriölle, että vuosina 2021-2024 meiltä valmistuisi vuosittain 315 ja vuonna 2030 peräti 400 oikeustieteen maisteria.

Viime aikoina opetusta on pyritty monipuolistamaan vähentämällä massaluentoja ja lisäämällä pienryhmäopetusta, jolla voidaan harjoittaa paremmin muun muassa vuorovaikutus- ja ongelmanratkaisutaitoja.

Uudet opetusmuodot vaativat aiempaa enemmän resursseja, minkä vuoksi myös tutkinnon hinta on noussut.

Uudet opetusmuodot vaativat aiempaa enemmän resursseja, minkä vuoksi myös tutkinnon hinta on noussut. Jos opiskelijamäärää halutaan lisätä, on vastaavasti myös resursseja lisättävä, jotta vältettäisiin opetuksen laadun ja oppimistulosten kannalta kestämätön tilanne.

Nykyisissä oppimistavoitteissa korostuu detaljien ulkoaopettelun sijaan oikeudellisen ajattelun kehittäminen. Tieteenalakohtainen tieto on edelleen välttämätöntä, mutta entistäkin tärkeämpää on tunnistaa oikeusongelmat, löytää relevantit lähteet ja ymmärtää niiden painoarvo ja lopulta johtaa ratkaisu loogisesti ja analyyttisesti.

Tällaista päättelyn prosessia ei opita vain lukemalla kirjoja tai kuuntelemalla verkkoluentoja, vaan siihen tarvitaan harjoittelua, keskustelua ja palautetta.

Päättelyn prosessia ei opita vain lukemalla kirjoja tai kuuntelemalla verkkoluentoja.

Vaikka opiskelijoille annettavaa palautetta on lisätty esimerkiksi yhteis- ja vertaispalautteen sekä tieto- ja viestintätekniikan avulla, on se opiskelijoiden mukaan yhä riittämätöntä. Jos yhden opettajan tulisi 280 opiskelijan sijaan antaa palaute 400 opiskelijalle, kyse olisi valtavasta työmäärän kasvusta.

Opiskelijoiden lisäyksestä aiheutuvaa työmäärää voitaisiin vähentää tallentamalla luentoja verkkoon ja käyttämällä esimerkiksi sähköisiä monivalinta- tai muita helposti tarkastettavia tehtäviä. Mutta olisiko se sitä tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta, jota yliopiston tulee tarjota?

Verkko-opinnoissa on hyvät puolensa ja niitä kannattaa hyödyntää jossain määrin, mutta on mahdoton ajatus, että hyväksi juristiksi voisi kasvaa ja kehittyä etäopiskelulla.

On mahdoton ajatus, että hyväksi juristiksi voi kasvaa ja kehittyä etäopiskelulla.

Lisäksi reaalielämän kohtaamisilla on suuri merkitys. Turvallisessa oppimisympäristössä opiskelija saa tärkeää vertaistukea ja voi kysymällä ja keskustelemalla pohtia epäselviksi jääneitä asioita. Säännöllinen vuorovaikutus opettajien ja opiskelukavereiden kanssa pitää yllä myös opiskelumotivaatiota.

Ennen huomattavasti suurempaan opiskelijamäärään sitoutumista on huolellisesti selvitettävä uudistuksen vaikutukset opetuksen ja sen tukipalveluiden resursointiin, jotta tutkinnon korkea laatu ja hyvä vuorovaikutus pystytään säilyttämään.

Kirjoittaja on viestintäoikeuden professori, Helsingin yliopisto, paivi.korpisaari@helsinki.fi