Kesälomani Trumpin seurassa

Blogit ja Kolumnit
22.09.2020 • Susanna Reinboth

Vietin kesälomani Donald Trumpin seurassa. Luin esimerkiksi Trumpin entisen turvallisuusneuvonantajan John Boltonin kirjan The Room Where It Happened sekä Trumpin veljentyttären Mary L. Trumpin muistelmat Too Much And Never Enough.

Kirjat eivät sisällä yllätyksiä ihmisille, jotka ovat seuranneet uutisointia Trumpista ja hänen toimintatavoistaan. Palapeli kuitenkin täydentyi, ja jokainen palanen tuntui muuttavan kuvaa yhä synkemmäksi.

Samalla kirkastui, miten ohuen langan varassa ovat kansalaisten perusvapaudet ja demokratia jopa valtiossa, joka on perustanut koko identiteettinsä vapauden ajatukseen.

Kirkastui, miten ohuen langan varassa ovat kansalaisten perusvapaudet ja demokratia.

Ammatillisesti kiinnostavin kirja oli televisiojätti CNN:n Valkoisen talon -kirjeenvaihtajan Jim Acostan The Enemy of the People. Acosta hermostutti kriittisillä kysymyksillään Trumpin niin, että lopulta hänen akkreditointinsa Valkoiseen taloon peruttiin. Trump on pitkin valtakauttaan kuvaillut mediaa stalinistisin termein ”kansanviholliseksi”, ja Acostaa hän on luonnehtinut ykkösviholliseksi.

CNN vei akkreditoinnin peruuttamisen oikeuteen – ja voitti. Porttikiellon määrääminen ei ollut tapahtunut lainmukaisesti, sillä Acostaa ei ollut kuultu ennen päätöstä.

Tuomari myös huomautti, että kun akkreditointi on myönnetty, sitä ei voi peruuttaa siksi, että presidentti ei pidä toimittajan kysymyksistä tai jutuista.

Vaikka CNN tunsi olevansa perustuslain ja faktojen perusteella vahvoilla oikeussalissa, se pelkäsi tuomiota: tuomari oli Trumpin nimittämä. Luottamus tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuteen voi olla pienestä kiinni.

Luottamus tuomioistuinlaitoksen riippumattomuuteen voi olla pienestä kiinni.

Kirjat eivät valaneet uskoa siihen, että mahdollinen vallanvaihto Yhdysvalloissa tapahtuu marraskuun vaalien jälkeen rauhanomaisesti.

Minulle vahvistui käsitys, että Trump uskoo olevansa vaaleilla valittu diktaattori. Sen hän sanoi myös suoraan huhtikuussa: ”When somebody is the president of the United States, the authority is total. And that’s the way it’s got to be. It’s total.” (”Kun joku on Yhdysvaltojen presidentti, hänellä on ehdoton valta. Ja näin sen pitää olla. Se on ehdoton.”)

Vallastaan Trump näköjään aikoo pitää kiinni, tarvittaessa autoritäärisiltä johtajilta saamiensa oppien mukaisesti. Hupeneva kannatus sai hänet jo ehdottomaan vaalien lykkäämistä koronaviruspandemian varjolla. Myös republikaanit torjuivat esityksen suoralta kädeltä. Nyt on menossa Trumpin sota postiäänestystä vastaan.

Vallastaan Trump näköjään aikoo pitää kiinni.

Kirjat saivat myös miettimään, millaiset ihmiset ovat edelleen Trumpin takana. Minkä puolesta he äänestävät marraskuun vaaleissa, kun he antavat äänensä Trumpille?

Minkä puolesta äänestää esimerkiksi kristillisiin perhearvoihin uskova konservatiivi? Onko hänelle ihan sama, vaikka presidenttinä on pornotähden hiljaiseksi maksanut patologinen valehtelija?

Minkä puolesta äänestää Amerikan suuruutta kaipaava MAGA-hattuinen duunari? Onko hänelle ihan sama, että presidentti veljeilee maailman diktaattorien kanssa, kerjää heiltä vetoapua vaalivankkureihinsa ja uskoo mieluummin Venäjän presidentin sanaan kuin oman hallintonsa tiedusteluviranomaisten tietoihin?

Minkä puolesta äänestää Amerikan suuruutta kaipaava MAGA-hattuinen duunari?

Amerikkalaiset tuntevat hyvin sanonnan: Fool me once, shame on you, fool me twice, shame on me. Eli vapaasti suomentaen ensimmäisestä huijauksesta vastuun kantaa huijari, mutta uusinnan jälkeen huijatun kannattaa vilkaista peiliin.

Trumpin kannatus tuntuu pysyvän 40 prosentin kieppeillä, tapahtui mitä tahansa. Ovatko Trumpin kannattajat siis valmiita vedätettäviksi kerrasta toiseen? Vai tietävätkö he, millainen Trump on, mutta äänestävät häntä silti?

Mille arvoille he silloin antavat äänensä?

Kirjoittaja on oikeustoimittaja, Helsingin Sanomat, susanna.reinboth@hs.fi