Kaksi kantaa esitutkinta-aineistojen julkisuudesta

Poliisi ja oikeustoimittajat ovat viime vuosina olleet eri linjoilla esitutkinta-aineistojen julkisuudesta. Oikeustoimittajien mielestä poliisin tulkinta esitutkinta-aineistojen julkisuudesta johtaa liian laajaan yksityiselämään liittyvien tietojen salaamiseen. Tulkintaerot kulminoituvat erityisesti julkisuuslain 24 § 1 momentin 26 ja 32 kohdissa.

Tulkintaerot kulminoituvat erityisesti julkisuuslain 24 § 1 momentin 26 ja 32 kohdissa.

26 kohdan mukaan salattavia ovat asiakirjat, jotka sisältävät arkaluonteisia tietoja rikoksesta epäillyn, asianomistajan tai muun rikosasiaan liittyvän henkilön yksityiselämästä, sekä asiakirjat, jotka sisältävät rikoksen uhrista hänen oikeuksiaan, muistoaan tai läheisiään mahdollisesti loukkaavia tietoja.

32 kohdassa puolestaan luokitellaan salattaviksi asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön poliittisesta vakaumuksesta, yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä tai elintavoista, yhdistystoiminnasta tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai vastaavista henkilökohtaisista oloista.

– Suuri ongelma on, sovelletaanko 32 kohtaa lainkaan esitutkinta-aineistojen julkisuuteen. Minusta lainsäätäjä ei ole tarkoittanut sitä, toteaa Helsingin Sanomien oikeustoimittaja Susanna Reinboth ja viittaa vuonna 1999 tehtyyn julkisuuslain uudistukseen.

Suuri ongelma on, sovelletaanko kohtaa 32 lainkaan esitutkinta-aineistojen julkisuuteen.

Reinbothin mukaan hallituksen esityksestä käy ilmi, että julkisuuslaista puuttui säännös, jonka perusteella olisi voitu salata arkaluonteisia yksityiselämään liittyviä tietoja, jos asia ei edennyt oikeuteen. Tämä puute haluttiin korjata.

– 26 kohta olisi täysin tarpeeton, jos kaikkia salassapitokohtia sovellettaisiin. Ensin katsotaan, onko tieto arkaluonteinen, ja jos se ei ole, se salataan jonkin muun kohdan avulla. Eihän siinä ole mitään järkeä, Reinboth sanoo.

POHAn Uskali: Kohdat eivät sulje toisiaan pois

Poliisihallituksen (POHA) poliisiylitarkastaja, varatuomari Niina Uskali puolestaan sanoo, ettei julkisuuslaissa tai sen esitöissä ole eritelty, miksi jotakin kohtaa ei sovellettaisi tai jotakin kohtaa sovellettaisiin. Toisin sanoen salassapitokohdat eivät ole toisiaan poissulkevia, ja useita kohtia voidaan soveltaa samanaikaisesti.

– Jos esitutkinta-aineistossa käytetään vain 26 kohtaa eikä mitään muita kohtia, silloinhan kaikki muukin esitutkintamateriaalin tieto, esimerkiksi liikesalaisuudet tai valtion salaisuudet, tulisivat julki. Eihän tämä varmaankaan se tahtotila ole, Uskali sanoo.

Salassapitokohdat eivät ole toisiaan poissulkevia, ja useita kohtia voidaan soveltaa samanaikaisesti.

Reinboth kommentoi, että toki esimerkiksi valtion turvallisuuteen tai liikesalaisuuteen liittyviä salassapitosäännöksiä tulee soveltaa esitutkinta-aineistoon.

– Sen sijaan lainsäätäjä on minusta selkeästi tarkoittanut, että yksityiselämän suojaa sovelletaan vain kohtaan 26, Reinboth sanoo.

Uskali lisää, että hänestä 32 kohta on hankala, koska se on hyvin laaja, tulkinnallinen ja toisaalta hyvin ehdoton.

Jonkun mielestä jokin toiminta on harrastustoimintaa ja toisen mielestä ei, ja virkamiehen on vedettävä raja.

– Se kattaa vaikka millaisia asioita. Jonkun mielestä jokin toiminta on harrastustoimintaa ja toisen mielestä ei, ja virkamiehen on vedettävä raja. Kun miettii, niin haluaisiko kukaan ihminen, että omaa yksityiselämää, kuten tankotanssia tai kitaransoittoa, ruodittaisiin julkisuudessa. Onko sen tiedon jakamiselle julkisuudessa tarvetta?

kuvituskuva, jossa riippulukko rikottuna

Oikeuden ratkaisut ristiriitaisia

Uskali katsoo, että tulkintaongelma kohtien soveltamisesta on ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) helmikuussa 2021 antamassa ratkaisussa. Siinä oli kyse siitä, voiko 26 kohdan lisäksi 32 kohta tulla sovellettavaksi esitutkinta-asiakirjojen julkisuutta ja salassapitoa koskevassa arvioinnissa, ja KHO totesi, että voi.

Tämä päätös oli Poliisihallituksen tulkinnan mukainen. Salatuksi tulivat videopätkät, joilla kaksi henkilöä oli valmistautumassa huumausaineiden käyttöön ja toisen osalta näytettiin myös käyttäminen.

Reinboth puolestaan näkee, että pilottipäätös on vasta tulossa, kun KHO ottaa kantaa Helsingin hallinto-oikeuden joulukuussa 2020 tekemään päätökseen. Sen mukaan Keskusrikospoliisi (KRP) ei olisi saanut salata esitutkintamateriaalista rikollisjengiin kuuluneiden epäiltyjen nimiä.

32 kohdan soveltaminen esitutkintapöytäkirjoihin veisi salaisiksi kokonaisia asiaryhmiä, kuten lähisuhdeväkivallan ja Kela-petokset.

– Jenginimikeissi on ensimmäinen tapaus, jossa erikseen nostetaan esille kysymys siitä, mihin 32 kohdan soveltaminen käytännössä johtaisi. Tähän asti on pohdittu vain jonkin yksittäisen tiedon julkisuutta, kuten tässä videopätkätapauksessa. Silloin saattaa hämärtyä, että 32 kohdan soveltaminen esitutkintapöytäkirjoihin veisi salaisiksi kokonaisia asiaryhmiä, kuten lähisuhdeväkivallan ja Kela-petokset, Reinboth toteaa.

Uskali kommentoi, ettei poliisi ohjaa salattavaksi kokonaisia asiaryhmiä esimerkiksi kyseisen kohdan perusteella.

Keskusrikospoliisi on valittanut KHO:n päätöksestä, ja Reinboth on ottanut kantaa siihen maaliskuun 2021 aikana, joten asia näyttää etenevän vauhdilla.

Eri tapauksista on tullut keskenään ristiriitaisia ratkaisuja.

– Eri tapauksista on tullut keskenään ristiriitaisia ratkaisuja. Olemme tyytyväisiä, tulee ratkaisu kummin päin vain, että saisimme ennakkoratkaisun. Tällä hetkellä toimimme lain ja ylimpien laillisuusvalvojien ratkaisujen mukaisesti, Uskali sanoo.

Toimittaja Reinboth: Julkisuuslain tulkinta muuttui

Reinboth korostaa, että hän ja muut oikeustoimittajat saivat poliisilta esitutkintapöytäkirjoja, joissa oli salattu tietoja lähinnä 26 kohdan nojalla, noin vuoteen 2014. Sen jälkeen poliisin tulkinta alkoi heidän mielestään muuttua. Tuolloin käsiteltiin vakavia poliiseihin kohdistuvia rikosasioita eli tapaus Jari Aarniota.

– En väitä, että tässä on asiallinen yhteys, mutta ajallinen yhteys näyttää kiusalliselta. Poliisihallinnon sisällä alettiin voimakkaasti opettaa uutta tulkintaa, ja vuonna 2019 julkaistu poliisin julkisuuskäsikirja sinetöi linjan muuttumisen. Vasta sen jälkeen aloin ymmärtää, miten laajaa salaamista poliisi ajaa takaa, Reinboth sanoo.

Poliisihallinnon sisällä alettiin voimakkaasti opettaa uutta tulkintaa.

Uskali näkee asian toisin.

– Ei poliisin intressissä ole salata mitään ylimääräistä. Meidän tulee noudattaa lakia ja olla tarkkoja, ettemme toimi väärin.

Uskalin mukaan julkisuuskäsikirjan päivittäminen ei ole muuttanut poliisin linjaa. Sisäministeriö, ylimmät laillisuusvalvojat sekä kentän väki olivat joitakin vuosia aiemmin alkaneet kysellä julkisuuskäsikirjan päivittämisen perään, ja Poliisihallinto ja Poliisiammattikorkeakoulu yhdessä tekivät päivityksen. Käsikirja ohjaa toimintaa, joskaan se ei ole velvoittava normi.

Viimeisimpään versioon on Uskalin sanoin ”avattu joitakin asioita enemmän ja koottu uusimpia eri oikeusasteiden päätöksiä julkisuuslain soveltamisesta”.

Poliisi on nostanut tietoisuutta julkisuuslain vaatimuksista.

– Itse arvioin, että julkisuuslaki ei aikanaan jalkautunut poliisihallintoon sillä tasolla kuin olisi pitänyt. Aloimmekin nostaa tietoisuutta julkisuuslain vaatimuksista, Uskali sanoo.

Syksyllä 2021 poliisit tulevat saamaan julkisuuslakiin liittyvää verkkokoulutusta.

Lukuvinkit

Susanna Reinbothin lukusuositus: Janne Kanerva, Markku Fredman, Marko Viitanen ja Matti Tolvanen: Esitutkinta ja pakkokeinot (Alma Talent, 2020)

Niina Uskalin lukusuositus: Satu Rantaeskola: Asianomistajan yksityiselämän suoja rikosprosessissa (Alma Talent, 2021)