Julkiset hankinnat ovat yhä moni­mutkaisempia

Uudet julkisia hankintoja koskevat lait astuivat voimaan tammikuussa 2017. Niiden vaikutuksesta kansalliset hankintamenettelysäännökset sekä kynnysarvot uusiutuivat lähes kokonaan ja myös EU-hankintamenettelyihin tuli muutoksia. Uusi lainsäädäntö perustuu EU:n julkisia hankintoja koskeviin direktiiveihin. Uuden lainsäädännön tarkoituksena on antaa julkisia hankintoja tekeville entistä paremmat välineet järkevien ja vastuullisten hankintojen tekemiseen.

Hankintalaki velvoittaa julkisista varoista tuetut viranomaiset ja hankintayksiköt kilpailuttamaan tietyn euromäärän ylittävät hankinnat avoimella ja syrjimättömällä tavalla.

Oikeustieteen tohtori Kirsi-Maria Halosen mukaan on myönteistä, että kansallisissa säännöksissä on nostettu hankintojen kynnysarvoja ja samalla säännöksistä on tehty joustavampia ja yleisempiä niissä hankinnoissa, jotka alittavat EU:n kynnysarvot. Toisaalta EU-hankintoja koskevat säännökset ovat nyt entistä yksityiskohtaisempia.

– Se merkitsee muun muassa sitä, että hankintayksiköissä on tiedettävä, miten pieniä määriä ostetaan oikeaoppisesti. Kaiken kaikkiaan lakimuutokset edellyttävät koulutusta ennen kaikkea hankinta-asioita sivutoimisesti hoitavilta henkilöiltä, sillä laissa annetaan yksiselitteisten toimintaohjeiden sijaan entistä enemmän tilaa hankkijan omalle harkinnalle ja osaamiselle, Halonen sanoo.

Oma keskustelufoorumi

Hankintakysymyksistä vuonna 2015 väitelleellä Halosella on pitkä käytännön kokemus julkisista hankinnoista muun muassa Helsingin kaupungin ja valtion yhteishankintayksikkö Hanselin palveluksessa. Halonen on itse asiassa ollut niin kiinnostunut aiheesta, että on yhdessä kollegansa Pilvi Takalan kanssa ollut perustamassa viime syyskuussa erityistä Julkisten hankintojen yhdistystä.

– Olemme molemmat työskennelleet pitkään hankintakysymysten parissa. Pari vuotta sitten aloimme miettiä, ettei Suomessa ollut minkäänlaista foorumia, jossa hankintojen parissa toimivat tai aihetta tutkivat voisivat pohdiskella kysymyksiä avoimesti, Halonen sanoo.

Siksi Halosen ja Takalan mielestä tarvittiin foorumia, jossa julkisista hankinnoista voitaisiin keskustella ilman kaupallisia taka-ajatuksia.

– Yhdistyksen jäsenet ovat muutamaa sponsorina toimivaa yritystä lukuun ottamatta yksityishenkilöitä. Kyse ei siis ole mistään edunvalvontajärjestöstä, eikä sen tarkoituksena ole tarjota koulutusta tai antaa ohjeita siitä, miten hankinnat tulee tehdä, Halonen toteaa.

Yhdistys kasvaa nopeasti

Yhdistys toimii Halosen mukaan pro bono -periaatteella ja on avoin kaikille, jotka työskentelevät julkisten hankintojen parissa tai ovat kiinnostuneita aiheesta.

Jäsenten joukossa onkin julkisen sektorin henkilöstöä, julkiselle sektorille toimittavia organisaatioita sekä tutkijoita, opettajia ja opiskelijoita. Yhdistyksellä oli viime maaliskuussa 160 jäsentä, ja tavoitteena on vielä tänä vuonna ylittää 200 jäsenen raja.

– Pidimme ensimmäisen vuosikokouksemme toukokuussa, ja järjestimme samassa yhteydessä myös seminaarin siitä, mikä on paras tapa vertailla tarjouksia. Syksyllä ohjelmassa on vastaavanlainen tapahtuma, johon tulee ulkomaisia luennoitsijoita, Halonen kertoo.

Elokuun lopussa yhdistys järjestää yhdessä Itä-Suomen yliopiston kanssa tutkijaseminaarin, jossa syvennytään julkisiin hankintoihin liittyviin oikeudellisiin ja taloudellisiin kysymyksiin.

– Valittavat artikkelit julkaistaan Edilexin elektronisessa erikoiskokoelmassa tutkimuksen näkyvyyden lisäämiseksi, Halonen lisää.

Lisätietoja yhdistyksestä osoitteesta hankintayhdistys.fi.


Kirsi-Maria Halonen

  • Valmistunut juristiksi vuonna 2006 Turun yliopistosta.
  • Työskennellyt pitkään juristina suurissa hankintayksiköissä, kuten Helsingin kaupungin hankintakeskuksessa ja Hanselissa.
  • Väitteli Turun yliopistossa vuonna 2015 julkisista hankinnoista.
  • Toimii julkisten hankintojen, valtiontukilainsäädännön ja kilpailuoikeuden yliopistolehtorina Lapin yliopistossa.
  • Erityisiä kiinnostuksen kohteita kysymykset, jotka koskevat innovatiivista hankintaa sekä julkisten varojen käyttöä ja tapoja lisätä julkisten hankintojen läpinäkyvyyttä.
  • Tehnyt tutkimusta Ruotsin kilpailuvirastolle. On nykyisin viraston tutkimuskysymyksiin paneutuvan neuvoston jäsen.