JUKOn toiminnanjohtaja Maria Löfgren on julkisalan koulutettujen luottopelaaja

Maria Löfgren on innostunut, eikä syyttä. Viime vuodet Akavan työelämäasioiden johtajana työskennellyt oikeustieteen kandidaatti aloittaa syyskuun alussa työt Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKOn ensimmäisenä toiminnanjohtajana. Yli 200 000 julkisen sektorin palkansaajan virka- ja työehdot neuvotteleva järjestö päätti hakea uudella tehtävänkuvalla ja profiililla varustettua vetäjää, kun neuvottelujohtaja Risto Kankaan syksyllä tapahtuva eläköityminen alkoi lähestyä. Työhön valittiin yli 20 vuoden kokemuksen työmarkkinaympyröistä omistava Löfgren.

JUKOn puheenjohtaja Olli Luukkainen kertoi järjestön toukokuisessa tiedotteessa, että valinnan ratkaisi Löfgrenin erittäin laaja ja monipuolinen työkokemus sekä perinpohjainen sopimusjärjestelmän ja työmarkkinatoiminnan tuntemus.

– Merkitystä oli varmaan sillä, että olen ollut kauan mukana työmarkkinahommissa ja erityyppisissä neuvotteluissa, Maria Löfgren pohtii.

– Olen ollut mukana myös lainsäädäntöpöydissä, ja kokemusta on sekä julkisen että yksityissektorin työmarkkinoista. JUKOn luottamusjohto haluaa viestin kirkastamista ja laaja-alaista kykyä tehdä yhteistyötä eri toimijoiden kanssa. Uskon, että minulla on tarvittava kokemus sekä yhteistyösuhteet ja -taidot täyttääkseni nämä vaatimukset.

Olli Luukkainen kertoi myös vahvassa kasvu­vireessä olevan JUKOn halunneen laajentaa neuvottelujohtajan työnkuvaa.

– Toiminnanjohtajan tehtävänkuva on aikaisempaa neuvottelujohtajaa laajempi. Edeltäjäni keskittyi neuvottelutoimintaan ja sen koordinointiin. Muutos vetäjän roolissa ilmentää laajemminkin JUKOn toiminnan kehittymistä ja järjestön kasvua, Löfgren toteaa.

– Toiminnanjohtajalla on mandaatti kehittää JUKOa laajassa mittakaavassa, luotsata järjestölle tulevaisuuden suuntaa hallituksen laatiman strategian mukaisesti, hän summaa viitaten JUKOn uuteen strategiaan, jonka järjestön hallitus hyväksyi samassa kokouksessa, jossa se päätti Löfgrenin valinnasta.

Lisää näkyvyyttä JUKOlle

Maria Löfgren johtaa toiminnanjohtajana JUKOn kymmenhenkistä toimistoa. Hän luottaa tulevan työporukkansa ammattitaitoon.

– JUKOssa on rautaisia asiantuntijoita sekä palkkatöissä että luottamustehtävissä, ja suurin osa jäsenistöstä työskentelee asiantuntijoina. Suhtaudun tulevaisuuteen positiivisesti, haluan päästä mukaan luomaan uutta ja johtamaan muutosta.

Mitä tuleva toiminnanjohtaja haluaa uudistaa ja kehittää?

– Haluan ainakin selkeyttää JUKOn profiilia ja lisätä näkyvyyttämme. Suhteessa siihen, kuinka suurta osaa akavalaisista ja yleensäkin palkansaajista JUKO edustaa, olemme aika hailakasti näkyvissä. JUKOn profiloituminen nimenomaan JUKOna jäsenliittojensa ja yksittäisten henkilöjäsentensä edustajana on minulle tärkeää, Löfgren linjaa.

Julkisalan koulutettujen tuleva luotto­pelaaja uskoo myös, että yhteistyötä yksityissektorin neuvottelujärjestöjen, kuten Akava-yhteisön Ylemmät toimihenkilöt YTN:n, kanssa on mahdollista kehittää ja saada sitä kautta entistä parempia tuloksia jäsenille.

– Kyllä minulla on tavoitteena, että yhteistyön pitää tiivistyä, emmekä saa kadottaa synergiamahdollisuuksia. Toimialoilla tapahtuu limittymistä ja liikehdintää. Tehokkuus lisääntyy, kun laajempi joukko on yhtä mieltä. Yhteistyöllä en tarkoita välttämättä mitään teknistä virallista prosessia, vaan ihan arkista vuorovaikutusta, sparraamista ja tiedon jakamista. Näin selvitetään puolin ja toisin ajatusmallien taustalla olevia seikkoja ja ymmärretään kaikkien osapuolten viestit oikein.

Yhteistyöllä en tarkoita välttämättä mitään teknistä virallista prosessia, vaan ihan arkista vuorovaikutusta, sparraamista ja tiedon jakamista.

Jäsenliittojen yhteinen tahtotila on tärkeä

Kuten puheenjohtaja Olli Luukkainen nimittämistiedotteessa totesi, JUKO on ollut viime vuodet kasvuvireessä. Järjestöön on tullut vajaan kymmenen vuoden aikana 30 000 uutta jäsentä, kun muiden muassa 11 000 jäsenen alun perin SAK:lainen Suomen Poliisi­järjestöjen Liitto siirtyi viime vuonna STTK:n piiristä Akavaan.

– JUKO on kasvanut viime vuosina, ja tämä suunta varmaan jatkuu. Kasvun jatkuminen ei kuitenkaan ole itsestään­selvyys eikä itseisarvo, Maria Löfgren sanoo.

– Kasvu on positiivinen asia, jos JUKO pystyy samalla tuottamaan kaikille jäsenliitoille ja henkilöjäsenille edunvalvontaa, joka auttaa heitä menestymään työelämässä entistä paremmin. Parhaimmillaan kasvu tuo myös vaikutusvaltaa, joka entisestään parantaa järjestön kiinnostavuutta potentiaalisten jäsenliittojen näkökulmasta.

Kasvu on tärkeää, mutta Löfgren muistuttaa myös yhtenäisyyden merkityksestä.

– Kasvavana työmarkkinajärjestönä tahtotilamme pitää olla jäsenliittojen yhteinen, jotta pystymme vaikuttamaan muutokseen, johtamaan muutosta ja olemaan edelläkävijöitä sen sijaan, että vain reagoimme ympärillämme tapahtuvaan. Haluan olla mahdollistamassa sitä, että käytämme asiantuntijavoimaamme vielä aikaisempaa paremmin, tartumme uusiin ideoihin ja teemme niistä koko JUKOn yhteisiä.

Uusi toiminnanjohtaja uskoo, että JUKOn tuore strategia antaa hyvän pohjan kehittää toimintaa mainittuun suuntaan.

– Viime vuosina palkansaajapuoli on ollut vikisijän roolissa, kun työnantajapuoli tai maan hallitus on vienyt peliä. Tätä haluan olla muuttamassa – rakentavassa hengessä luonnollisesti.

Viime vuosina palkansaajapuoli on ollut vikisijän roolissa, kun työnantajapuoli tai maan hallitus on vienyt peliä. Tätä haluan olla muuttamassa.

Työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmä takaa ennakoitavuuden

Joidenkin työnantaja- ja yrittäjäjärjestöjen jäykäksi parjaamaa työ- ja virkaehtosopimusjärjestelmää Maria Löfgren ei ole valmis kuoppaamaan, päinvastoin.

– Kaltaisemme pieni kansantalous tarvitsee vakaan ja ennakoitavan toimintaympäristön. Työ- ja virkaehto­sopimusjärjestelmä toimii ennakoitavuuden takeena. Mitään muuta kokonaisvaltaista työrauhan turvaamismekanismia ei oikeastaan ole, Löfgren pamauttaa.

Monissa pöydissä vaikuttava kokenut neuvottelija ei pidä paikallista sopimista ja TES/VES-järjestelmää toistensa kanssa ristiriitaisina.

– Sopimisen perustaa tulee vaalia. Neuvottelutoiminta on yhteisen ratkaisun etsimistä, joka käy molemmille osapuolille. TES/VES-järjestelmä mahdollistaa turvallisissa kehikoissa aidon vuoropuhelun, aidon neuvottelun.

Kiveen hakattuna Löfgren ei järjestelmän sisältöä kuitenkaan pidä.

– Vaikka järjestelmä on minusta jopa jollain lailla itseisarvo, täytyy sen elää ajassa ja meidän täytyy modernisoida ja ehkä yksinkertaistaa sitä. Onko enää tätä päivää, että joudutaan laatimaan monisatasivuisia soveltamisohjeita, jotka ovat ehdoton edellytys yksittäisen työ- tai virkaehtosopimuksen tulkinnalle?

Syksyn neuvottelukierros täynnä kysymyksiä

Tuleva neuvottelukierros mietityttää Maria Löfgreniä.

– Minua on viimeaikaisessa työmarkkinapolitiikassa häirinnyt Suomen mallista tai vientivetoisesta mallista käyty keskustelu, jonka tarkoituksen kyllä ymmärrän.  Keskusteluun on kuitenkin liittynyt jonkinlainen vientiteollisuuden, julkisten alojen ja palvelualojen välinen vastakkain­asettelu jopa palkansaajajärjestöjen kesken. Tällaista ei pitäisi päästää syntymään, palkansaajien on hölmöä huudella keskenään julkisuudessa.

Löfgren nostaa esiin myös syksyllä alkavien neuvottelujen epäselvät kuviot.

– Nythän näyttää vahvasti siltä, että edessä on neuvottelukierros, jossa koordinaatiota ei ainakaan virallisesti ole. Kuinka ennakoitavaa ja tehokasta se tulee olemaan, jää nähtäväksi.

Löfgren uskoo, että yllätyksiä saattaa syksyn mittaan olla luvassa.

– Kun keskusjärjestöjen neuvottelemia keskitettyjä ratkaisuja on käytetty palkkamaltin ja nollakorotusten toteuttamiseen, paineet niiden ulosmittaamiseen ovat liittokierroksella aika suuret. Työmarkkinatoiminta on edunvalvontalaji, jossa pitää olla mahdollista neuvotella ratkaisuista, jotka tuovat jollain aikavälillä jäsenille jotain hyvää. Se voi olla rahaa, muutoksia työehtoihin tai jotain muuta. Keskitetyn ratkaisun puuttuessa ei ole välinettä suitsia ulosmittaushaluja. Saa nähdä, miten käy.

JUKOn käymien virkaehtosopimusneuvottelujen osalta maakuntauudistuksen lisäksi oman ennakoitavuusvajeensa muodostavat organisaatiomuutokset valtiotyönantajan toiminnassa. Valtiovarainministeriö on lakkauttamassa valtion työmarkkinajohtajan tehtävää eikä ole tarkkaan tiedossa, miten valtiotyönantaja aikoo virkaehtosopimusneuvottelunsa syksyllä hoitaa.

– Tärkeää on, että valtiovarainministeriö huolehtii siitä, että miten neuvotteluja käydäänkin, neuvottelijoiden mandaatti on selkeä. Meidän täytyy tietää, mistä voimme keskustella kenenkin kanssa, Löfgren painottaa.     

Lakimiesliitto on JUKOlle tärkeä kumppani

JUKOn neuvottelemista työ- ja virka­ehtosopimuksista valtion virka­ehtosopimuksen piirissä työskentelee Lakimiesliiton jäsenistöstä lähes 40 prosenttia. Lakimiesliitto onkin JUKOn valtiosektorin toiminnassa johtava järjestö, mikä näkyy sektorin luottamustehtävissä. Toiminnanjohtaja Jore Tilander johtaa JUKOn valtion neuvottelukuntaa, neuvottelupäällikkö Kirsi Venäläinen toimii JUKOn kummiasiamiehenä usealle valtion virastolle ja varatoiminnanjohtaja Mikko Salo on JUKOn valtiosektorin viestintävastaava. Myös kuntien palveluksessa työskentelee useita satoja lakimiesliitto­laisia.

Maria Löfgrenillä on pitkä kokemus yhteistyöstä oman liittonsa kanssa. Lakimiesliiton kollegat ovat vanhoja tuttuja.

– Yhteistyöni Lakimiesliiton ihmisten kanssa on varmasti jatkossakin sitä luontevaa sparrausta, mitä se oli Akavassa työskennellessäni. Meitä juristeja yhdistää kollegiaalisuus ja saman tyyppinen tapa ajatella. On ollut todella hyvä, että olen voinut monissa neuvottelukysymyksissä sparrata oman liittoni kollegojen kanssa. Nyt, kun astun pois keskusjärjestömaailmasta, pidän entistäkin tärkeämpänä tällaista matalan kynnyksen vuoropuhelua. JUKO edustaa koko julkista sektoria ja on tärkeää, että kaikkien ryhmien ääni kuuluu ja näkyy järjestön toiminnassa.