Jan Vapaavuori: Rakenteiden yhdenmukaisuutta ei pidä tavoitella

– Tunnen olevani 95-prosenttisesti kaupunginjohtaja ja viisiprosenttisesti kaupunginhallituksen puheenjohtaja, Jan Vapaavuori sanoo.

Koronaviruksen kurittamassa Helsingissä pormestari Jan Vapaavuori (kok.) on työhuoneessaan Kaupungintalon toisessa kerroksessa toiveikkaalla tuulella. Ikkunasta näkyy syysaurinkoinen Kauppatori ja Kolera-allas.

Vapaavuoren mielestä jokainen kriisi on myös ”valtava mahdollisuus”.

– Emme anna periksi, kaupunki on koronaa vahvempi. Meillä on uskoa tulevaisuuteen, hän sanoo.

Kaupunki on koronaa vahvempi.

Tätä toiveikkuutta symboloi esimerkiksi Helsingin Senaatintorille rakennettu jättimäinen kesäterassi, joka työllisti 250 työntekijää ja sai 400 000 kävijää.

– Se oli suuri saavutus henkisesti. Normaalioloissa kaupunki ei ehkä olisi pystynyt byrokratiassaan näin ketteriin ja luoviin lupakäytäntöihin. Nyt halusimme ottaa riskejä.

Vapaavuori toivoo, että kokemuksesta seuraisi koko kaupungin kulttuurinmuutos: että mietittäisiin uusia asioita, joiden toteuttaminen on aiemmin koettu vaikeaksi.

Onnistuimme joustavoittamaan normaalisti kankeita lupakäytäntöjä.

– Joku on sanonut, että ”hyviä kriisejä ei pidä hukata”. Onnistuimme tässä tapauksessa joustavoittamaan normaalisti kankeita lupakäytäntöjä, Vapaavuori toteaa.

– Vapautimme myös vuokralaisiamme muun muassa ravintola- ja hotellialalla vuokrista kolmeksi kuukaudeksi.

Kunnat ovat samanlaisia – ja erilaisia

Matkailu- ja ravintola-ala Helsingissä onkin tosiaan pulassa. Helsinkiläishotellien myynti romahti pandemian aikana lähes täysin. Elokuun viimeisellä viikolla hotellien käyttöaste oli vain 20 prosenttia, kun vuotta aikaisemmin samalla viikolla se oli 84 prosenttia.

Pormestari muistuttaa, että juuri tässä pääkaupunki eroaa selvästi muista, suuristakin kaupungeista: Helsingille turismi ja kansainvälisesti kilpailukykyinen kulttuuritarjonta ovat täysin ratkaisevia menestystekijöitä.

Korkealaatuinen kulttuuritarjonta on elimellinen osa myös kansainvälisen kilpailukykymme ylläpitoa.

– Monille muille kaupungeille kulttuuritarjonta on nice to have, meille se on must. Tietenkin haluamme palvella ensisijaisesti kuntalaisia, mutta korkealaatuinen kulttuuritarjonta on elimellinen osa myös kansainvälisen kilpailukykymme ylläpitoa.

Tästä ilmenee hyvin suomalaisten kuntien erilaisuus, pormestari huomauttaa.

Helsingin ja pohjoisen Rovaniemen turismihaasteet ovat esimerkiksi hyvin yhteneväisiä, mutta molempien tavoitteet ovat kaukana Keravasta. Toisaalta taas Keravan tavoitteet joukkoliikenteen suhteen ovat yhteneviä Helsingin kanssa, kun Rovaniemellä on vähemmän tarttumapintaa asiaan.

– Suomea ei pitäisi hallinnoida yhdenmukaisella tavalla. Kaikilla kunnilla on samat lainmukaiset tehtävät, ja kaikille esimerkiksi digitalisaatio ja globalisaatio ovat olennaisia kysymyksiä. Mutta samaan aikaan meillä on vahva eriytymisprosessi käynnissä.

Suomea ei pitäisi hallinnoida yhdenmukaisella tavalla.

Vapaavuoren mukaan maassamme on esimerkiksi kuntia, jotka kasvavat, ja toisia, jotka eivät. On kuntia, joiden tulot perustuvat omiin veroihin, kun toisten tulot perustuvat muiden tuloihin eli käytännössä valtionosuuksiin.

– Hallintotapa, jossa lähdetään hyvin vahvasta yhtenäiskulttuurista, ei ole ihanteellinen. On hyvin juridinen ajattelutapa, kun ajatellaan, että yhdenmukaisuus juridisesti tarkoittaa yhdenmukaisia rakenteita.

On hyvin juridinen ajattelutapa, kun ajatellaan, että yhdenmukaisuus juridisesti tarkoittaa yhdenmukaisia rakenteita.

– Sote-uudistus on hyvä esimerkki. Isojen ja pienten kuntien tilanteet ovat täysin erilaiset, eikä uudistus ole kenenkään kannalta optimaalinen.

Jan Vapaavuori

Valitusten käsittelyaikaa pitäisi lyhentää

Kuntalain mukaan pormestari on kunnan luottamushenkilö. Jan Vapaavuori ei näe itseään ensisijaisesti tässä roolissa, vaan kaupungin operatiivisena johtajana.

– Tämä on poikkeuksellinen rooli, sillä Suomessa on vain 5–6 kaupunginjohtajaa tällaisessa roolissa. Virkavastuuni vuoksi valmistelen asiat kaupunginhallitukselle, ja se päättää. Tunnen olevani 95-prosenttisesti kaupunginjohtaja ja viisiprosenttisesti kaupunginhallituksen puheenjohtaja.

Mitä pormestari ajattelee kunnallisvalituksesta, joka kuntalaisilla on oikeus tehdä hallinto-oikeuteen?

– Se on oikeusvaltion kuntatasoinen perusta. Ihmisellä pitää olla oikeus vaikuttaa lähiympäristönsä asioihin ja testata, ovatko päättäjät pysyneet lain puitteissa päätöksiä tehdessään. Mutta oikeus johtaa myös lieveilmiöihin, joista pitäisi pystyä käymään intellektuaalista keskustelua.

Ihmisellä pitää olla oikeus vaikuttaa lähiympäristönsä asioihin.

Näitä kysymyksiä ovat muun muassa: Juridisoimmeko asioita, joiden pitäisi olla poliittisten päättäjien vallassa? Entä mitä tehdään, kun kuntalaiset käyttävät valitusoikeuttaan väärin, hidastamis- ja kiusaamistarkoituksessa?

– Olisi hyvä, jos voisimme määritellä, onko valitus pelkkää kiusantekoa. Mutta se ei taida olla mahdollista. Olisi olennaista miettiä, miten hallinto-oikeus voisi selvitä merkittävästi nopeammin turhista valituksista. Se vähentäisi innokkuutta niiden tehtailuunkin.

Pormestari pohtii myös, onko kunnan jäsenyys aina pätevä perusta valitusoikeuden saamiselle. Kuuluuko Helsingin kokoisessa suurkaupungissa Pitäjänmäellä tehtävä rakennuskaavauudistus esimerkiksi Lauttasaaressa asuvalle?

Valituksia tehdään vähemmän kuin niiden saamasta julkisuudesta voisi päätellä.

– Valituksia tehdään vähemmän kuin niiden saamasta julkisuudesta voisi päätellä, mutta olennaista on vähentää niihin liittyvää harmia. Yhden henkilön lopulta hylätty valitus voi johtaa vuosien viiveeseen ja kymmenien miljoonien kustannuksiin, joista kärsivät kaikki.

Helsingissä tarjolla huippukiinnostavia juristin töitä

Oikeustieteen kandidaatiksi vuonna 1989 Helsingin yliopistosta valmistunut Jan Vapaavuori on yksi niistä juristeista, jotka työskentelevät Helsingin kaupungille. Koulutukseltaan juristeja ovat myös kansliapäällikkö ja elinkeinojohtaja.

Lakiliitteisillä nimikkeillä pääkaupungille työskentelee 89 lakimiestä. Tämän lisäksi kaupungin keskushallinnon oikeudelliset palvelut -yksikössä työskentelee 27 juristia.

Tarvitsemme juristeja huomattavan monipuolisiin, jännittäviin tehtäviin.

– Meillä on varmasti satoja muitakin juristeja töissä, mutta ei sillä nimikkeellä. Tarvitsemme juristeja huomattavan monipuolisiin, jännittäviin tehtäviin. Täällä heistä kehittyy usein oikeudenalansa käytännön parhaita asiantuntijoita, sillä meillä korostuvat suuret julkishallinnon hankkeet ja niihin liittyvät tehtävät, Vapaavuori sanoo.

Helsinki investoi vuosittain miljardilla eurolla, ja työnantajana kaupungin tarve esimerkiksi kiinteistö- tai hankintalakimiesten osaamiselle on pysyvä.

Tulevaisuuden lainsäädäntöön liittyy valtavasti eettisiä kysymyksiä.

– Olemme laaja-alainen konserni, joka kattaa kaikki juridiikan osa-alueet. Osa juristien tehtävistä pystytään automatisoimaan digitalisaation myötä, mutta toisaalta nyt tarvitaan osaamista esimerkiksi uusien teknologioiden rajapintoihin liittyvistä eettisistä ja tietosuojakysymyksistä. Tässäkin jo pari oikeudenalaa törmää toisiinsa, ja se on meille tyypillistä.

Koulutus auttaa tulkitsemaan ja ennakoimaan

Esimerkiksi Euroopan investointipankin varapääjohtajana, ministerinä, toimitusjohtajana ja kansanedustajana työskennelleelle pormestari Jan Vapaavuorelle juristin koulutuksesta on nyt iloa lähinnä välillisesti.

– Julkishallinnossa normien merkitys on suuri. Juristin koulutuksella erilaisia asiakirjoja on helpompi lukea ja ymmärtää niiden osalta, mitkä yleiset juridiset periaatteet ovat taustalla. Pystyn lukemaan lainsäädäntöä, jota opiskeluaikanani ei ollut edes olemassa.

Juristin koulutuksella erilaisia asiakirjoja on helpompi lukea ja ymmärtää.

Toinen hyöty lakimiehen koulutuksesta on Vapaavuoren mielestä yleissivistävyys.

– Koulutuksessa käydään läpi kaikki juridiikan alat, ja opintojen aikana joutuu perehtymään juristin linssien läpi yhteiskuntaan, ihmisten välisiin suhteisiin ja julkisen vallan sekä yrityselämän peruskysymyksiin. Siitä on paljon hyötyä.

Nykyään Kaupungintaloa isännöivää oikeustieteen kandidaattia kiinnostavat juuri ne juridiikan alat, joita ei 1980-luvulla ollut olemassakaan, kuten digitalisaatioon ja tietotekniseen vallankumoukseen liittyvät asiat.

Pormestari kertoo, että Helsingillä on kärkiprojekti datan käytön eettisyydestä Lontoon, Amsterdamin ja Barcelonan kaupunkien kanssa.

Tulevaisuuden lainsäädäntöön liittyy valtavasti eettisiä kysymyksiä – esimerkiksi kun teknologia on jo niin pitkällä, että kuntalaisen ihoon voidaan laittaa mikrosiru, joka mittaa elintoimintoja ja hälyttää ajoissa esimerkiksi sydänkohtauksesta.

Tehtävämme on miettiä eettisiä kysymyksiä.

– Emme ole lainsäätäjiä, mutta ruohonjuuritason tekijöinä tulkitsemme lainsäädäntöä. Tehtävämme on miettiä eettisiä kysymyksiä, Vapaavuori toteaa.

– Opiskeluaikanani nämä olisivat tietysti olleet tieteiskirjallisuutta.

Jan Vapaavuoren vinkki juristin polulle

Opiskeluaikana ei tarvitse erikoistua, sen ehtii myöhemmin. Tärkeintä on luoda perusta, jonka avulla voi ymmärtää melkein mitä tahansa asiaa tässä alati muuttuvassa maailmassa. Hyvä yleissivistys ja asioista ”jyvällä oleminen” antavat paljon paremmat eväät reppuun kuin liian aikainen erikoistuminen.