Hyvää työpäivää!

Blogit ja kolumnit
24.02.2021 • Janne Laukkanen

Selviäisin arkiaamujen ensimmäisestä tunnista parhaiten pannullisella kahvia ja Helsingin Sanomilla. Hiljaisuudessa.

Mutta lapsiperheessä aamua ryydittää muutama muukin muuttuja.

Niin myös eräänä ihan tavallisena tiistaina, kun menetin hermoni. Syynä olivat mielestäni hitaasti heräävät lapset ja heidän havaintonsa tekemättömästä koulutehtävästä sekä kadoksissa olevista urheiluvälineistä. ”Ragesin”, enkä todellakaan rakentavasti tai oikeasuhtaisesti.

Tunnekuohua ei voinut laittaa lasten piikkiin. Taustalla oli huonosti nukuttu yö sekä edellisen ja alkavan päivän murheet. Ne jättivät kovin vähän tilaa muiden perheenjäsenten huolille.

Venyminen ei saisi tapahtua läheisten kustannuksella.

Eräs kollegani sanoi, että minua on vaikea kuvitella suuttuneena. Niin, en muista menettäneeni hermoja töissä. Tämä on toki meille monille tyypillistä. Räyhää­minen ei auta työpaikalla ja sitä kuuluukin välttää. Mutta venyminen ei saisi tapahtua läheisten kustannuksella.

Lakimiesliiton tuoreessa strategiassa todetaan, että ”juristi ei ole kone”.

Itsestään selvä lause on saanut paljon myönteistä huomiota. Se on puhutellut.

Strategian laatimisen yhteydessä käydyissä jäsenkeskusteluissa nousi esiin, miten juristit kokevat näyttäytyvänsä työyhteisöissään työn sankareina.

Valo palaa pisimpään juuri juristin työpisteellä. Miksi? No, koska hän on juristi. Aina yhtä intohimoisen tarkka ja työteliäs.

Jäsenillämme on halu hyvään elämään – ja työelämään.

Jäsenpalautteessa tästä leimasta halutaan irti. Jäsenillämme on halu hyvään elämään – ja työelämään. Ammattilaisuus halutaan osoittaa muilla kuin kertyneille tunneilla.

Työtä tehdään kunnianhimoisesti, mutta sen lisäksi haluamme toteuttaa myös muita intohimojamme. Tai ihan vain olla. Liikkua, nukkua ja herätä levänneinä uuteen aamuun. Perhettäkin sietäen.

Miten se tavallinen tiistaini jatkui? Havahduinko heti huonoon käytökseeni. Ehei. Lähetin lapset kouluun ja kiristelin edelleen hampaitani. Listasin päässäni tekemättömiä asioita.

Hetkeä myöhemmin kävelin pihalle lähteäkseni töihin. Autoni tulilasiin oli satanut lunta. Siihen oli kirjoitettu: ”Hyvää työpäivää isi!”. Pysähdyin. Kouluunlähtijöillä oli ollut tilannetaju kohdillaan.

Päivästä taitaisi sittenkin tulla ihan hyvä.

Ahdistus oli poissa. Päivästä taitaisi sittenkin tulla ihan hyvä.

Päätin tulla kotiinkin ajoissa.

Kirjoittaja on Lakimiesuutisten päätoimittaja, janne.laukkanen@lakimiesliitto.fi, @LaukkanenJanne

P.S. Mihin liitto haluaa panostaa lähivuosina? Lue tuore strategia.