Elina Rimppi: Työn suola on erityisesti ulkomaan­komennuksissa

Ulkoasiainsihteeri Elina Rimppi nauttii työskentelystä ulkomailla. Juristiksi hän päätyi, koska poikkihuilistin ura olisi ollut liian yksinäinen.

Elina Rimpin työhuoneesta avautuu upea näkymä merelle. Huone sijaitsee Helsingin Katajanokalla, ulkoministeriön Merikasarmissa, jonka edessä seisovat jäänmurtajat ja taustalla itäisen Helsingin yhä korkeammalle nousevat rakennukset.

Vielä muutama kuukausi sitten Rimppi katseli Suomenlahden sijaan Välimerta Tunisian pääkaupungissa Tunisissa. Kahden vuoden pesti Suomen suurlähetystössä edustuston päällikön sijaisena päättyi viime syksynä, jolloin koko perhe palasi Suomeen.

– Olin osan tuosta ajasta äitiyslomalla Suomessa. Tänä aikana Tunisian turvallisuustilanne oli muuttunut terroristi-iskujen ja levottomuuksien seurauksena. Muuten kokemus oli todella mielenkiintoinen, Rimppi kertoo.

Maailmanmatkaaja

Tällä hetkellä Elina Rimppi toimii ulkoministeriön oikeuspalvelun virkamiessihteerinä sekä EU- ja valtiosopimusoikeuden yksikössä vastuuvirkamiehenä. Hänen tehtäviinsä kuuluu muun muassa oikeuspäällikön auttaminen hallintokysymyksissä.

– Minun pitäisi kirjoittaa erään valtio­sopimuksen hyväksymisestä ja voimaansaattamisesta hallituksen esitys, mitä ei juristina välttämättä pääse koskaan tekemään.

Rimppi on työskennellyt ulkoministeriössä eri tehtävissä vuodesta 2010 ja ehtinyt olla ulkomaanedustustoissa myös Tukholmassa ja Brysselissä. Seuraava kohde hieman jo polttelee mielessä, mutta nyt on aika olla pari vuotta Suomessa ja katsoa tilannetta uudestaan perhekuvioiden mukaan.

– Ministeriössä on paljon kiinnostavia tehtäviä Suomessakin, mutta minulle tämän työn suola on erityisesti ulkomaankomennuksissa.

Veri on vetänyt ulkomaille myös ennen diplomaatin uraa; ensimmäisen kerran Rimppi asui muualla jo lukioikäisenä ollessaan vaihdossa Yhdysvalloissa. Yliopiston Erasmus-vaihtovuoden hän puolestaan vietti Ranskassa ja auskultoinnin jälkeen teki vielä Cimo-harjoittelun New Delhissä.

– Olin jo yläasteella kiinnostunut kansainvälisestä politiikasta ja pohtinut diplomaatin uraa. Harjoittelu New Delhin lähetystössä oli ensikosketukseni ulkoministeriöön. Se vahvisti ajatuksen, että haluan tälle urapolulle.

Matka jatkui myöhemmin myös Singaporeen, missä Rimppi suoritti LL.M.-tutkinnon.

– Opiskelu oli siellä hyvin erilaista kuin Suomessa. Siinä missä täällä oli helppo piiloutua takariviin ja olla osallistumatta, Singaporessa opetus oli todella interaktiivista ja oikeustapauksia piti opiskella paljon.

Singaporessa opetus oli todella interaktiivista ja oikeustapauksia piti opiskella paljon.

Elämä vie eteenpäin

Elina Rimpin opiskelu- ja työuran eri vaiheissa kerätyt kokemukset ovat valta­osin tukeneet toisiaan. Juristiksi hän päätyi, koska poikkihuilistin ura olisi ollut liian yksinäinen eikä juristin tutkinto sitoisi liikaa mihinkään tiettyyn tehtävään.

Osaan paikoista, kuten Singaporeen, Rimppi on hakeutunut ajatellen, että tehtävästä voisi olla hyötyä tulevaisuudessa. Monilta osin myös sattuma on vienyt eteenpäin.

– Kaikkea voi tavoitella, mutta asiat eivät aina mene niin kuin haluaisi. Kaikkea ei siis tarvitse eikä voikaan suunnitella, koska epävarmuustekijöitä on paljon eikä tulevista tehtävistä tiedä ennakkoon. Olin esimerkiksi muutaman kuukauden virkamiehenä Afrikka-osastolla, mikä tuntui aluksi tylsältä, mutta poiki sitten todella mielenkiintoisen tehtävän Brysselissä Afrikka-vastuuvirkamiehenä.

Sattuman kautta Rimppi päätyi opiskeluaikanaan töihin Lakimiesliiton opiskelijasihteeriksi.

– Olin tehnyt opintojani Vaasassa, ja muutin paikan saatuani Helsinkiin. Työ oli todella kivaa, koska se oli oikeastaan ensimmäinen juridiikkaan liittyvä työpaikkani. Opiskelijasihteerin pesti oli pitkälti edunvalvontatehtävä, josta on ollut hyötyä myöhemmin työelämässä. Jos en olisi päässyt ulkoministeriöön töihin, olisin varmasti edelleen järjestötehtävissä.

Edunvalvontatyötä Rimppi on tehnyt tavallaan myös diplomaattina. Etenkin ulkomaankomennuksilla työ on ennen kaikkea Suomen edunvalvontaa: suomalaisten asioiden ajamista parhaan tavan mukaan sekä esimerkiksi yritysten viennin edistämistä.

Ulkomaankomennuksilla työ on ennen kaikkea Suomen edunvalvontaa.

Kulttuurit kohtaavat

Miten juristin tausta sitten sopii kansainvälisiin ulkoasiainsihteerin tehtäviin? Erinomaisesti, sanoo Rimppi.

– Juristin tutkinto sopii erittäin hyvin näihin tehtäviin. Muu kuin juridinen osaaminen on tullut työn ansiosta, mutta koulutus on antanut hyvän pohjan kaikelle perustyölle. Juristin taitoja on päässyt – tai joutunut – harjoittamaan myös ulkomailla, esimerkiksi Tunisiassa kävin oikeudessa kuultavana työnantajan edustajana.

Ulkomailla on saanut totutella myös erilaisiin kulttuureihin niin työnteon kuin oikeus- ja hallintojärjestelmien osalta. Intiassa ihmisten eriarvoinen asema yhteiskunnassa näkyi selvästi, ja Belgiassa puolestaan hallinto oli osittain kaoottista ja byrokratian määrä valtava. Tunisiassa asian käsittelyä odotettiin oikeudessa puolipäivää. Kun asianajaja pyysi asian käsittelyä mahdollisimman aikaisin, tuomari jätti sen viimeiseksi. Lisäksi Rimppi sai tuomarilta moitteet siitä, ettei puhunut arabiaa.

– Ulkomaanreissuista on kertynyt paitsi työkokemusta ja ystäviä myös se, että osaa arvostaa, kuinka helppo Suomessa on toimia. Täällä kaikki hoituu ja yhteiskunta huolehtii, Rimppi toteaa.

Lähteminen on kuitenkin aina ollut sen arvoista.

– Myönnetään, että on helpompi lähteä kuin tulla takaisin.