Eettisyys on kestävän juridiikan pohja

Toimi lakimies sitten syyttäjänä, tuomarina, asianajajana tai vaikkapa ulosottomiehenä, tulee hänen toimintaansa ohjata lain säännösten lisäksi myös eettiset ja moraaliset koodistot. Koko lakimieskuntaa yhdistävää eettistä ajattelua on kiteytetty vuonna 1995 laadittuihin Lakimiesliiton eettisiin ohjeisiin, minkä lisäksi eri lakimiesammattikunnilla on yhä useammin myös omat ohjeensa tai linjauksensa. Tuoreimpana on syyttäjä­laitos, jonka eettiset linjaukset sekä työkirjamuotoon laaditut tapaukset julkaistiin lokakuussa. Miksi lakimiesetiikka on niin tärkeää?

– Minusta lakimiesetiikalla tarkoitetaan sellaista moraalikoodia, jota lakimies ammattinsa luonteen vuoksi noudattaa – myös ilman pakkoa. Lakimiesprofessioon liittyy niin paljon vastuuta ja vallankäyttöä, ettei tässä työssä ole mahdollista toimia ilman ajatusta toimimisesta oikein, toteaa Lakimiesliiton hallituksen jäsen, asianajaja Antti Sorjonen. Sorjonen osallistui 1990-luvulla myös liiton eettisten ohjeiden laadintaan.

– Juristi käyttää yhteiskunnallista valtaa eri asioissa ja eri ammateissa, kuten tuomarina ja ulosottomiehenä. Olisi hätkähdyttävää ajatella, etteivät etiikka ja moraali kuuluisi juristin työhön tai opintoihin, linjaa puolestaan prosessioikeuden professori Tuula Linna Lapin yliopistosta.

Tulevien juristien kouluttajana Linna pitää olennaisena, että lakimiehille taataan ajasta ja paikasta riippumattomat työvälineet. 

– Nämä välineet jakautuvat oikeudelliseen ajatteluun eli sen ymmärtämiseen, mistä kussakin tapauksessa on kyse ja mitkä lainkohdat tapaukseen soveltuvat sekä moraalisten toimintatapojen sisäistämiseen niin, että kaikki toiminta täyttää lainsäädännön tarkoituksen ja kestää päivänvalon.

Linna ei kuitenkaan usko, että lakimiesetiikkaa voi opettaa luennoimalla, vaan pikemminkin konkreettisten tapausten kautta – kysymällä, toimiko lakimies asiassa paitsi laillisesti, myös eettisesti oikein.

 

Syyttäjänsihteerin tytär tuo kotiin päivälliselle nuoren miehen. Tämän esittäytyessä sihteeri tunnistaa hänet yhdeksi epäillyksi huumejutussa, joka on virastossa parhaillaan syyteharkinnassa. Seuraavana päivänä tyttärensä tavatessaan äiti kysyy tältä: ”Mitä sinä muuten tiedät sen poikakaverisi menneisyydestä?”

 

Mikä on etiikan opetuksen kohtalo?

Sorjonen ja Linna jakavat huolen siitä, että moraalipohdinnat jäävät yliopistojen resurssipaineiden jalkoihin.

– Kukaan ei väheksy etiikan merkitystä, mutta kun resursseja on rajallisesti, hukkuu etiikan opetus helposti pykälämereen, Linna pohtii.

– Nykyisessä taloustilanteessa pelkään, ettei lakimiesetiikka saa omaa oppituoliaan. Eräänä käytännön sovelluksena voi kyllä syntyä hyvän asianajajatavan yliopisto-opetusta, mikäli Lakimiesliiton aloitteesta syntynyt hanke valinnaisesta asianajo-osiosta saadaan osaksi OTM-tutkintoa, Sorjonen jatkaa.

Linna korostaa, että mitä vähemmän resursseja on käytössä, sitä tarpeellisemmaksi etiikka nousee: 

– Jos hallitsee juridisen ajattelu­tavan ja sisäistää lakimiesetiikan, on käytössä juridiikan yleistyökalu. Minusta on perusteltua erityisesti hupenevien resurssien tilanteessa satsata lakimies­etiikkaan – sekä oppiaineittain että jopa erillisenä etiikan kurssina. 

Antti Sorjonen muistuttaa, että kirjoitetut normit ovat tärkeitä keskustelun ruokkijoina: 

– Lakimieskunnan keskuudessa etiikasta ei voi keskustella liikaa. Tällaista keskustelua on viisasta käydä sisäisesti, koska lakimiesten moraaliin – tai sen väitettyyn puuttumiseen – otetaan kyllä kantaa muussa julkisessa keskustelussa. Itsesäätelyn harjoittaminen debatin muodossa on parempi vaihtoehto kuin ulkopuolelta annettava ohjaus.

Omassa työssään asianajajana Sorjonen sanoo kohtaavansa hyvän asian­ajajatavan säädökset lähes päivittäin.

– Hyvä asianajajatapa ei ole miltään osin kuollut kirjain, vaan sen noudattamista valvotaan aktiivisesti ja rikkomukset aiheuttavat seuraamuksia. Sen vuoksi siihen tulee suhtautua vakavasti. 

 

Z:lla on tapana pukeutua kesäisin hyvin värikkäästi. Hänen suosikkinsa niin työssä virastolla kuin vapaa-aikanakin on kirpputorilöytö, syyttäjälaitoksen logon violetti T-paita isoin, valkoisin tekstipainatuksin FUCK YOU.

 

Asianajajan vastuu on ankara

Asianajajaliiton pääsihteeri Minna Melenderin mukaan hyvä asianajaja­tapa on keskeinen osa asianajajan ammatti-identiteettiä.

– Kaikki asianajajat ovat lain perusteella velvollisia noudattamaan hyvää asianajajatapaa, joka sisältää paitsi eettisiä ohjeita myös ammatillisen työn toimintaohjeita. Tapaohjeet on luotu myös asianajajan asiakkaan suojaksi. Säännöt velvoittavat ammattikuntaa myös vapaa-ajalla. Esimerkiksi vapaa-ajalla tapahtunut rattijuopumus on ollut omiaan alentamaan asianajajakunnan arvoa.

Hyvän asianajajatavan noudattamista valvoo Asianajajaliiton valvonta­lautakunta, jolle kuka tahansa voi kannella. Lisäksi asiakkailla on mahdollisuus saattaa asianajajan palkkion kohtuullisuus tutkittavaksi. Ohjeiden rikkomisesta voi seurata kurinpidollinen seuraamus: huomautus, varoitus, seuraamusmaksu tai liiton jäsenyydestä erottaminen. 

– Suurin osa määrätyistä seuraamuksista on huomautuksia, kaikista vakavampia eli erottamisia on keskimäärin yksi vuodessa, Melender kertoo.

Viime vuonna valvontalauta­kuntaan kanneltiin yli 600 kertaa ja 37 prosenttia kanteluista johti seuraamuksiin. Valvontalautakunnan lisäksi myös Asianajajaliiton hallitus hoitaa yleisvalvontaa ja seuraa esimerkiksi vuosittaisen, 18 tunnin täydennyskoulutusvelvollisuuden täyttämistä. Asianajajaliiton julkisesta päiväkirjasta voi tarkistaa, onko asianajajalle määrätty kurinpidollisia seuraamuksia. 

Mikä sitten on hyvän asianajajatavan suhde lakiin?

– Lakiin verrattuna esimerkiksi meidän esteellisyyssäädöksemme ovat tiukemmat. Vaikka asianajaja olisi noudattanut lakia, hän saattaa silti olla eettisten sääntöjen perusteella esteellinen. Lisäksi on huomattavaa, että asian­ajajan vastuu on hyvin ankara ja hän vastaa aina itse, vaikka hänen henkilökuntansa tekisi virheen. 

Melender pitää äärettömän tärkeänä, että lakimiesammateissa on olemassa eettinen perusta. 

– Toivon, että eri lakimiesammattikunnat keskustelisivat keskenään jokaisen omista eettisistä säännöksistä. Tämä voisi lisätä eri ammattien välistä ymmärrystä.

 

Juttuja syyttäjille jakava yksikön apulaispäällikkö näkee pinossa sukulaisensa nimen ja katsoo, mistä jutussa on tarkemmin ottaen kyse. Sen jälkeen hän jakaa jutun syyttäjälle, joka on perehtynyt juuri näihin kysymyksiin.

 

Saako rasistisille vitseille nauraa?

Valtakunnansyyttäjä Matti Nissinen huokaisee helpotuksesta, sillä muutaman vuoden kestänyt työ oman ammattikunnan eettisten linjausten laatimiseksi on vihdoin saatu valmiiksi. Tuloksena on noin kymmenen kohdan linjaukset sekä 21 konkreettisen tapauksen työkirja, jonka esimerkit herättävät keskustelua esimerkiksi salassapitovelvollisuudesta tai pukeutumisesta.

Nissisen mukaan eettisten linjausten julkaisu on alkua syyttäjälaitoksen sisäiselle moraalikeskustelulle, jota on nyt tarkoitus käydä virastoissa. Keskustelua viritellään nimenomaan tapausten ja työkirjan avulla.

– Läheskään kaikkiin tapauksiin ei ole helppoa löytää suoraan vastauksia, mutta sytykkeitä ja virikkeitä niistä saa paljonkin. Onko esimerkiksi oikein, että nauramme rasistisille vitseille tai onko oikein, että salassa pidettävää asiaa käydään työkaverien kanssa läpi? 

Miksi syyttäjien eettisille linjauksille on tarvetta juuri nyt?

– Julkisella sektorilla näihin asioihin liittyvä tietoisuus ja kiinnostus kasvavat, ja vain eettisesti vahvat pärjäävät. Toivottavasti keskustelu johtaa siihen, että meillä työskentelee ja meille hakeutuu sellaisia ihmisiä, jotka elävät tällaisen eettisen arvo­maailman kanssa. 

– Organisaation menestys rakentuu sille, että meitä arvostetaan ja meihin luotetaan. Arvostuksen ja luottamuksen saavuttamiseen kuuluu paitsi osaamista ja sen näyttämistä teoilla myös eettisesti vahvaa toimintaa. 

Nissinen korostaa kuitenkin, että eettisistä linjauksista ei saa tulla vastuusta vapauttavaa ­huoneentaulua:

– Kaikkien osallistuminen keskusteluun on tärkeää tai työ jää puolitiehen. Myös osallistumattomuus on viesti; jos joku ei ole halua olla mukana, ei hän ehkä ole oikeassa työpaikassa. 

Nissisen mukaan syyttäjien eettisissä linjauksissa olennaisena on yhteisöllisyys.

– Näistä asioista ei pidä puhua passiivissa, sillä me olemme kaikki tässä subjekteja ja toimijoita.

Miten sitten syyttäjien ohjeet suhtautuvat muihin lakimiesammatteihin?

– Suhteessa tuomareihin syyttäjän työssä juridiikan osuus on pienempi, mutta liikkuvien osien osuus suurempi. Asianajajiin verrattuna syyttäjällä ei taas ole päämiestä.

**

 

Aina potilaan parhaaksi

Lakimiesten lisäksi muun muassa lääkäreiden työtä ohjaavat eettiset periaatteet. Lääkäriliiton toiminnanjohtajan Heikki Pälven mukaan lääkärin etiikan perustana on toiminta potilaan parhaaksi. 

– Tärkeintä on, että potilasta ei vahingoiteta. Hoidon tulee olla aina potilaalle hyväksi.

Tämä tarkoittaa Pälven mukaan sitä, että potilaalle annetaan vain hoitoja, joista on hyötyä – vaikka potilas itse vaatisi jotain muuta.

– Jos potilaalla ei ole hoidon tarvetta, voidaan kaikkea hoitoa pitää hänelle vahingollisena. 

Lisäksi olennaista on, että lääkärin työssä käytetään vain tutkimuksen ja kokemuksen hyväksi toteamia hoitomenetelmiä. Pälve painottaa lääkärin etiikan merkitystä toteamalla, että Maailman lääkäriliiton WMA:n mukaan lääkärin tulee noudattaa etiikkaa, jos etiikka ja laki ovat ristiriidassa.

Heikki Pälve ei usko, että lääkärinkään etiikkaa on mahdollista oppia luennoilla. 

– Kyse on pikemminkin suhtautumistavasta, joka kouluttajien tulee välittää opiskelijoilleen erilaissa potilas­tapaamisissa. 

Lääkäriliiton toiminnanjohtaja jakaa lakimiesasiantuntijoiden huolen etiikan opettamisen kohtalosta yliopistossa.

– Meidän pitää taata opiskelijoille lääkärin etiikan perusteet. Tämän tiedon päälle rakentuu kaikki muu ajattelu töiden kautta. Yliopistojen leikkauslista osuu tällaisiin pehmeisiin aineisiin. Lääkäriliiton eettinen neuvottelukunta tekee töitä sen eteen, että saisimme myös formaalista koulutusta.

Mikä sitten erottaa lääkärin etiikan esimerkiksi lakimiehen etiikasta.

– Puhumme lääkäristä potilaansa asianajajana eli lääkärin velvollisuus on ajatella potilaansa parasta. Tämä koskee myös lakimiestä asianajajana. Asianajajan ominaisuudessa lakimies on kuitenkin kuuliainen asiakkaalleen ja toimii niin kuin tämä edellyttää. Lääkärin täytyy toimia sen mukaan, mikä on lääketieteellisesti perusteltua – ja sen pohjalta yhteisymmärryksessä potilaansa kanssa. 

**

 

Teksti: Heidi Hänninen

Kuva: Satu Karppinen

**

Esimerkkitapaukset on poimittu tuoreista syyttäjien eettisistä linjauksista.