Onko digitalisaatio juridiikan tulevaisuudelle uhka vai mahdollisuus?

Tulevaisuuden tuomari on erehtymätön. Tuomari osaa siteerata ulkomuistista roomalaisen oikeuden hämärintäkin alaviitettä ja tuntee kaikki ennakkotapaukset Tikkurilasta Timbuktuun. Tuomari on raivokkaan tasapuolinen, eikä häneen pysty vaikuttamaan ulkopuolelta. Päätöksen perustelut syntyvät hetkessä – joskin ne ovat enemmän loogisen toteavia kuin kaunopuheisen nostattavia. Mutta onko tämä nyt suuri synti, jos tuomari on robotti.

Edellä kuvattu tulevaisuus ei ole täällä vielä – eikä ehkä koskaan saavukaan juuri tällaisena. Selvää on kuitenkin se, että edes konservatiiviseksi mielletty lakiala ei ole turvassa disruptiolta, vakiintuneiden toimintatapojen murtumiselta, joka myllertää jokaisen toimialan vuorollaan.

Joskus disruptio iskee pikkutunneilla yllättävästä suunnasta. Englantilainen teinipoika Joshua Browder oli kyllästynyt saamiinsa parkkisakkoihin, joista osa oli selvästi virheellisiä. Forbes Magazinen mukaan Browder istui koneensa ääreen keskiyöllä ja koodasi kolmessa tunnissa ohjelman, jonka avulla epäreilut sakot voi kiistää. Sovelluksen nimi oli ytimekäs: DoNotPay. Yli 250 000 sakonsaajaa on kiistänyt New Yorkissa ja Lontoossa parkkisakkonsa sovelluksen ensimmäisten käyttökuukausien aikana; yli 160 000 heistä menestyksekkäästi.

Eikä tässä vielä kaikki. Tammikuussa 2015 Browder ilmoitti rakentaneensa Ison-Britannian ensimmäisen robottijuristin. Robotin ideana on olla käytettävissä 24/7 ja vastata ihmisten kysymyksiin alle sekunnissa, vieläpä ilmaiseksi. Browderin tavoitteena on tehdä työttömäksi arviolta 25 000 lakimiestä, jotka hyötyvät hänen mielestään kohtuuttomasti kuluttajien – sinänsä yksinkertaisten – lakiongelmien ratkaisemisesta.

Lakimiesten kippaaminen yli laidan ei ole ainoastaan teinipoikien unelma: IBM on kehittänyt Lawyer Ross -tekoälyn, joka ymmärtää puhetta ja kykenee tuottamaan oikeudellisen aineiston pohjalta perustellusti argumentoidun hypoteesin. Koska robotti-Ross hyödyntää koneoppimista, sen vastaukset parantuvat koko ajan. Mullistaako Ross sitten asianajopraktiikan? Se jää nähtäväksi.

Digitalisaatio voisi poistaa lakimiehen sopimusasioista

Samoilla apajilla on myös teknovisionääri Gavin Wood, joka perusti lakimaailman perustuksia tärisyttävän Ethereum-alustan. Ethereumin ideana on tarjota hajautettu tietojenkäsittely-ympäristö, jonka kautta itsensä täytäntöönpanevat ”älykkäät sopimukset” rullaavat. Ethereum hyödyntää nettivaluutta Bitconinkin taustalla toimivaa lohkoketjuteknologiaa. Se pyrkii poistamaan välikäden – lakimiehen – sopimusosapuolten väliltä. Ethereum väittää, että kun inhimillinen välikäsi poistetaan yhtälöstä, koneet puhuvat koneille ilman mahdollisuutta hidasteluun, vääristelyyn tai sensurointiin.

Helsingissä Law and Digitalization – Rethinking Legal Services -konferenssissa kesäkuussa 2017 esiintynyt Gavin Wood kertoi saaneensa idean hajautetusta netistä alkuvuodesta 2013. Sittemmin hän keksi termin allegality kuvaamaan järjestelmiä tai laitteita, jotka ovat kaikkien lakisysteemien ulottumattomissa eli kiertävät välikäden tavalla tai toisella.

– Hajautettujen järjestelmien avulla maailmasta tulee vähemmän ”antifragile”, Wood kuvailee viitaten tutkija Nassim Nicholas Talibin antifragile-ideologiaan. Talibin mukaan antifragile-toimijat eivät vain kestä kovassa paikassa vaan ne oppivat tulemaan paremmiksi.

– Hajautettujen järjestelmien ansiosta johtajat eivät pysty tekemään vääriä päätöksiä samassa mittakaavassa kuin ennen, Wood uskoo.

Kokonaan koneiden pyörittämästä maailmasta hän ei silti haaveile, vaan katsoo, että pyramidin huipulla tarvitaan edelleen ihmisiä, jotka ohjaavat kehitystä.

Pois säädösviidakon varjosta

Osana Law and Digitalization -konferenssia käytiin mielenkiintoinen paneelikeskustelu, jossa pohdittiin disruption ja regulaation rajapintaa. Digitalisoitumisen moninaiset vaikutukset oikeudenhoitoon, lakimiestyöhön sekä kansalaisten oikeuksiin on yhä akuutimpi kysymys, joka muuttaa sekä koko oikeudenhoitoa että ihan yksittäisen lakimiehen työtä lähitulevaisuudessa. Kaikki digialoitteet eivät sinänsä ole uusia: esimerkiksi verkkovälitteinen riidanratkaisu (online dispute resolution, ODR) on auttanut sovittelemaan verkkokauppariitoja jo 2000-luvun alusta lukien.

Siinä missä pysäköinninvalvojan voi haastaa nettipalvelussa parilla hiiren klikkauksella, myös sellaiset rutiininomaiset juridiset työt, kuten perunkirjoitukset ja testamentit, voitaisiin jo nyt hoitaa robottien avustuksella – ellei kokonaan robottivoimin. Yliopiston paneeliin osallistunut hankejohtaja Marko Loisa oikeusministeriöstä pohti, että tulevaisuudessa myös oikeussalissa nähdään radikaaleja muutoksia, kun digitalisaatio kiihdyttää vauhtiaan. Hänen mukaansa myös kansalaiset odottavat uudistuksia: akselilla poliisi–syyttäjä–tuomioistuin on paljon sellaista, mitä voi automatisoida ja sujuvoittaa.

– Kansalaisen oikeusturva paranee, kun oikeus pystyy keskittymään oikeisiin asioihin, Loisa arvioi.

Analytiikkatyökaluja käyttämällä saadaan parempaa tietoa päätöksentekoon.

Hän katsoi, että esimerkiksi analytiikkatyökaluja käyttämällä saadaan parempaa tietoa päätöksentekoon joka tasolla. Samalla kuitenkin tietoturvan vaatimukset kasvavat jatkuvasti ja lainsäätäjän tontille sälytetään paljon vastuuta: on pysyttävä ajan hermolla, jotta digiporsaanreikiä ei pääse syntymään.

Oikeussovellus kännykässä

Startup-näkökulmasta mielenkiintoisimpia saattavat olla juuri nuo porsaanreiät, mutta olisi harhaanjohtavaa väittää, että kaikki legaltech-firmat asemoivat itseään millekään erityiselle harmaalle alueelle.

Kun joka toinen Piilaaksossa toimiva yritys nimeää missiokseen joko maailman muuttamisen tai pelastamisen, ei legaltech-hype jää tästä juurikaan jälkeen. Kuten Joshua Browderin esimerkki meille kertoo, usein juridiset ”killerisovellukset” syntyvät kansalaisen kokemasta epäoikeudenmukaisuuden tunteesta – ja siitä, että oikeuden pyörät pyörivät tuskastuttavan hitaasti ja jopa tehottomasti.

Informaatioyhteiskunnassa tarvitaan uusia, entistä parempia keinoja, joilla oikeusjärjestelmä ja lakipalvelut tehdään kansalaisille ymmärrettäviksi. Tavallisen kansalaisen näkökulmasta oikeusjärjestelmään törmääminen on usein epämiellyttävä kokemus, eikä moni edes uskalla ajaa omia oikeuksiaan, koska tämä koetaan vaikeaksi, monimutkaiseksi ja kalliiksi prosessiksi.

Digitalisaatio inhimillistää lakitoimialaa

Digitalisaatiolla onkin enemmän kuin tuhannen taalan paikka lakitoimialan inhimillistäjänä: oikeudellisia palveluita voidaan tarjota ja hyödyntää paljon nykyistä räätälöidymmin. Law and Digitalization -konferenssissa panelistit uskoivat, että myös lakimiesten olisi syytä hypätä startupeihin mukaan. Esimerkiksi fintech-asiantuntija Kirsi Larkiala huomautti, että perinteinen regulaatiomaailma elää nyt myrskyn keskellä ja vikkelät startupit voisivat hyvinkin onnistua tuomaan markkinoille fiksuja, juridiikan kenttää päivittäviä ratkaisuja.

– Tulevaisuudessa koneet voivat hoitaa rutiininomaisen bulkkityön, jolloin lakimiehen rooli olisi etupäässä toimia algoritmin huoltajana. Tämän lisäksi juristin vanha rooli neuvonantajana ja ongelmanratkaisijana säilyy, Larkiala katsoi.

Ovatko lakimiehet sitten valmiita digimyrskyyn? Kun tätä kysyttiin seminaarin etupäässä parikymppiseltä opiskelijayleisöltä, vain harva salissa ollut tulevaisuuden lakimies oli asian suhteen optimistinen. Paneelisteiltä kysyttäessä vastaus oli sama: juridiikkabisnes ei tule luomaan nahkaansa ilman kitkaa.

Helsingin yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan Legal Tech Lab järjesti kansainvälisen konferenssin Law and Digitalization – Rethinking Legal Services yliopistolla perjantaina 9.6.2017.