Apua päätöksen tekoon

Hyvä päätöksentekijä ymmärtää tekevänsä virheitä. Koska inhimilliseen päätöksentekoon vaikuttavat muut kuin faktoihin perustuvat asiat, hän pysähtyy ennen päätöstä pohtimaan, miksi haluaa valita niin kuin haluaa.

– On hyvä tiedostaa, miten epälooginen ja epärationaalinen päätöksentekoprosessi on. Päätökset syntyvät enemmän omien vaikutelmien kuin faktojen perusteella. Faktat eivät tule mieleen, ja niitä muokataan helposti vaikutelmien mukaisiksi eikä toisin päin, psykologian tohtori Katarina Finnilä selventää.

Vaikutelmat ovat mielen muodostamia kokonaiskuvia asioista. Ne syntyvät välittömästi muun muassa ensivaikutelman perusteella, mikä voi viedä harhaan. Kuten se, että tulkitsee hiljaisella äänellä puhuvan ja pois katsovan ihmisen olevan epävarma. Tai maahanmuuttajan toimivan aina tietyllä tavalla.

– Vaikutelma syntyy siitä, että yhdistelee asioita, jotka näyttävät kuuluvan yhteen, mutta jotka eivät kuulu. Vaikutelmia muokataan yksinkertaisten peukalosääntöjen avulla, sillä mieli ei ole tietokone, ja maailma on ihmisen päättelykyvylle liian monimutkainen, Finnilä toteaa.

Hyvä päätös syntyy faktoista

Päätöksenteossa voi kehittyä, mutta kehittyminen vaatii tietoista ja ahkeraa ponnistelua. Itseä pitää muistuttaa jatkuvasti siitä, että luottaa faktoihin eikä päässä syntyneeseen vaikutelmaan. Ihmisellä on tapana vahvistaa ennakkokäsityksiään ja unohtaa viittaukset muuhun.

Finnilä ei kuitenkaan näe, että tunne olisi faktan vastakohta.

– Tunne ja intuitio voivat sisältää piilevää faktaa, mutta pitää pystyä katsomaan, mistä ne syntyvät. On tutkittu, että paljon tiettyä alaa opiskellut asiantuntija osaa tehdä muita parempia päätöksiä omalla alallaan, vaikka päätöksenteolle ei annettaisi aikaa. Hän käyttää tiedostamatonta tieto­pankkiaan, eikä välttämättä silloin edes tajua, mistä päätös kiireessä kumpusi.

Finnilä nostaa esimerkiksi akuutin lääketieteen: hyvä kirurgi osaa tehdä kriittisessä tilanteessa nopeasti oikean hoitopäätöksen ilman pitkää miettimistä. Päätös nousee selkä­rangasta.

– Virheitä tulee yleensä enemmän, jos on paineita nopeaan ja tehokkaaseen työtahtiin. Siksi työelämässä olisi tärkeää olla myös erikoistuneita ihmisiä, eikä kaikkien vaadittaisi osaavan kaikkea, Finnilä toteaa.

Pää kylmänä päätösten edessä

Virheistä ei koskaan pääse täydellisesti eroon. Parhaansa tekevä pysähtyy, tarkastelee ajatuksiaan kriittisesti ja kaivaa esiin asiaan liittyvät tilastot.

– Tilastot ja tutkimukset ovat kullanarvoisia. Kun itse tein aiemmin lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyvää työtä, oli hyvä peilata arkeaan muualle ja tarkistaa faktat siitä, kuinka tavallista hyväksikäyttö oikeasti on. Vääriä vaikutelmia ei luo pelkästään media, ne voivat syntyä myös omista kokemuksista.

Finnilä suosittelee pitämään päättelypäiväkirjaa omien ajatus­polkujen merkitsemiseen. Päiväkirjaan voi merkitä, miten ajatukset prosessin edetessä muuttuvat ja kääntyvät ja kuinka hyvin pystyy irtautumaan jostain alun perin ajattelemastaan. Hänellä itsellään on Excel-taulukko, jolla voi laskea asioiden todennäköisyyksiä käytännössä.

Laajemman kuvan ymmärtäminen auttaa laittamaan asiat oikeaan perspektiiviin. Myös silloin, kun uutiset ja sosiaalisen median kanavat täyttyvät yhdestä tapauksesta ja sen käsittelystä.

– Esimerkiksi Turun puukotukset aiheuttivat maahanmuuttoa kritisoivan mylläkän, jonka keskellä olisi ollut hyvä muistaa, että Jokelassa ja Kauhajoella kuoli paljon enemmän ihmisiä, Finnilä antaa esimerkin.

Tee päätöksestäsi muillekin läpinäkyvä

Finnilä ei usko ryhmän demokraattisuuteen päätöksenteossa. Eri alojen asiantuntijoista koostuva tiimi ei aina pääse parempaan tulokseen kuin yksittäinen alan tuntija. Eniten ääneen pitäisi päästä sen, joka tuntee asian parhaiten.

– Kaikki eivät voi sanoa kaikesta kaikkea.

– On paljon tutkimuksia, joiden mukaan ryhmätyöskentely vie huonompaan suuntaan, sillä ryhmässä uskalletaan enemmän ja otetaan enemmän riskejä. Ajatusharhat yhdistyvät. Ihminen on sosiaalinen olento, joka ei halua olla konfliktissa muiden kanssa. Silloin jotain voi jäädä huomaamatta, Finnilä toteaa.

Jos viisaat päät päätetään lyödä yhteen, yksi hyvä keino on valita tietoisesti kullekin ryhmässä olijalle rooli niin, että puolet ovat asian puolesta ja puolet vastaan. Näin kaikki näkö­kulmat saadaan paremmin esiin ja vähemmän jää pimentoon.

Kun päätös on tehty, tärkeintä on paitsi mahdollisten virheiden hyväksyminen myös se, että avataan muille, kuinka ja millaisten asianhaarojen kautta päätökseen on päädytty.

– Ajatusprosessi voi olla hyvin selkeä ja kirkas päättäjän omassa mielessä. Mutta vasta, kun kirjoitetaan auki, miten asia on ajateltu, muutkin pääsevät näkemään, miten lopputulos syntyi ja millainen logiikka on sen takana.