Aikamatka 1950-luvun esitutkinta-aineistoon

Aikamatkani alkoi lokakuussa keskus­rikospoliisin rikosmuseosta. Kyllikki Saaren murhasta on museossa kolme esinettä: Kyllikin rippikuva, hänen kengästään löytynyt miesten sukka ja suohaudalla ollut männyntaimi.

Blogit ja Kolumnit
09.03.2018 • Susanna Reinboth
Aikamatkani alkoi lokakuussa keskus­rikospoliisin rikosmuseosta. Kyllikki Saaren murhasta on museossa kolme esinettä: Kyllikin rippikuva, hänen kengästään löytynyt miesten sukka ja suohaudalla ollut männyntaimi.

Oppaamme Riitta mainitsi meille, Sanomain toi­mitusosaston jäsenille, että poliisilla oli vahva epäily Kyllikin surmaajasta, mutta hän on jo kuollut. Huomasin kysyväni, eikö poliisi ole siinä tapauksessa harkinnut esitutkinta-aineiston julkistamista. Oli kannattanut olla hiljaa: suuri osa ryhmästämme oli Ilta-Sanomien toimittajia, siis verisiä kilpailijoita.

Riitta-opas piti kysymystä kiinnostavana, muttei osannut vastata. Asiahan selviää tietopyynnöllä, mietin – onneksi en sentään ääneen. Niinpä seuraavana päivänä lähetin krp:lle tietopyynnön Kyllikki Saaren murhan esitutkinta-aineistosta, koska arvelin sen tulleen julkisuuslain perusteella julkiseksi.

Melkoisen rennoin rantein kollegat ovat aikoinaan kirjoittaneet rikosjutuista!

Vastausta odottaessani minulla oli hyvää aikaa perehtyä HS:n ja IS:n leikearkistoon. Vanhojen lehti­leikkeiden selaaminen aiheutti nauruntyrskähdyksiä ja silmien pyörittelyä. Melkoisen rennoin rantein kollegat ovat aikoinaan kirjoittaneet rikosjutuista!

Pidätettyjen nimi oli saman tien lehdessä. Ja heitähän riitti: pidätykselle ei näköjään 50-luvulla ollut mitään edellytyksiä. Mediakin puhui kuvaavasti tarkistus- tai harhautuspidätyksistä.

Myöhemmin esitutkinta-aineistosta paljastui, että poliisin ykkösepäilty oli ollut 38-vuotias vanhapoika Vihtori. Hänenkin pidätyksensä uutisoitiin näyttävästi. Samalla kerrottiin pidätetyn taustat ja arvio syyllisyydestä.

Pidätykselle ei näköjään 50-luvulla ollut mitään edellytyksiä.

HS kertoi että Vihtori on aivan tavallisen näköinen mies, jonka esiintymisessä ei ole mitään huomiota herättävää.

”[Vihtori] tunnetaan Isojoella siivona miehenä, joka tosin joskus ryyppää, mutta ei ole aiheuttanut kenellekään koskaan häiriötä”. (Tämä ei muuten pitänyt paikkaansa; Vihtori oli esitutkinnan mukaan ahdistellut väkivaltaisesti lukuisia naisia.)

”Yleensä ollaan sitä mieltä, että [Vihtori] on syytön”, Hesari jatkoi. Lehti muisti myös mainita, että ”kaikki [Vihtorin] omaiset tunnetaan työteliäiksi ja kunnollisiksi ihmisiksi”.

Joulukuussa pääsin lukemaan esitutkinta-aineistoa, sillä krp päätti, että se on julkista. Uppouduin kahdeksantoista mapin maailmaan niin totaalisesti, etten aina malttanut käydä edes lounaalla.

Poliisi oli tehnyt vaikuttavan tarkkaa työtä, toki senaikaisilla reunaehdoilla. Pikkutarkka asioiden selvittäminen aiheutti sekin nauruntyrskähdyksiä.

Poliisin epäilyjä Vihtoria kohtaan lisäsi se, että mies myönsi alustavissa kuulusteluissa ”harjoittavansa luonnotonta sukupuolivietin tyydytystä”. Vihtori kertoi, että hänellä on vaikeuksia päästä naisten seuraan, koska naiset ”pitivät häntä sen verran ala-arvoisena, etteivät suostuneet olemaan hänen kanssaan tekemisissä”.

Niinpä Vihtori joutui kuulusteluissa tekemään yksityiskohtaisesti selkoa masturboinnistaan: missä, miten ja kuinka usein.

Myös Vihtorin lankomieheltä Arvolta kysyttiin, mitä hän tietää asiasta.

”Kysyttäessä kuulusteltava kielsi tietävänsä, että Vihtori olisi harjoittanut luonnotonta sukupuolivietin tyydytystä, eikä hän tietänyt ketään muutakaan miestä, jossa olisi ilmennyt siihen viittaavia seikkoja niillä seuduin.”

Voi Vihtoria! Paikkakunnan ainoa pervo.